La Meva Vida: Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hyvää uutta vuotta 2014!! Niin se vuosi taas vaan vaihtui. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammin (ikävä kyllä) tämä aika vaan rullaa. Koko joulukuu hurahti ohi laittoman nopeasti ja tuntuu, että tapahtui niin paljon ja kuitenkaan ei yhtään mitään.

Olen neidin kanssa ollut joulusta asti lomalla ja loppiaisen jälkeen olisi paluu arkeen edessä. Loma on laittanut päivärytmini totaalisen sekaisin, joten senpä takia tässä nyt istun kone sylissä näpyttelemässä. Myöhäiseen ajankohtaan tänä yönä vaikuttaa toki myös päivällä otetut päikkärit.

Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä samalla kokoonpanolla kuin viimekin vuonna. Tällä kertaa olimme meillä ja seuranamme olivat ihanat naapurimme sekä kaveripariskunta koira-kamunsa kanssa. Iltamme alkoi rakettien ampumista seuraamalla Tammisalon rannassa. Neiti oli lievästi paniikissa kaikesta tuosta räjäyttelystä, joten kovin kauaa emme raketeista voineet nauttia, kun toinen niin vetoavasti pyysi, että lähtisimme pois. Mitäpä sitä toista kiusaamaan, jos jännittää, niin jännittää. Kotipihassa poltimme muutaman sädetikun ja suuntasimme sisätiloihin syömään ja seurustelemaan. Neiti viihtyi illan hyvin ystävänaapurinsa kanssa ja loppu viimein kaverukset nukahtivat samaan makuuhuoneeseen, pienen taistelun jälkeen :D Toisen neidin äidin kanssa vuoron perään kävimme kehoittamassa tyttöjä unikuviin. Kaikkein vaikeinta omalla kohdalla oli, kun kävin yhteensä n. 15. kerran ovella. Siellä neidit seisoivat karttapallon ääressä. Meidän neiti osoitti karttapalloa, ja kysyi mikä toi on, johan 4-vuotias kaverinsa tietäväisesti ilmoitti, että se on Ranska. Yritä siinä sitten pokalla sanoa, että kumpikin sänkyyn.

Joulukuu tosiaan vierähti nopeasti. Joulukuun kaikki illat kuluivat enemmän ja vähemmän joulukorttien merkeissä. Häidemme jälkeen olen joka joulu askarrellut kortit itse, joten tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Ainoa pulma oli, etten omannut minkään näköistä inspiraatiota. Kunnes. Työkaverin askartelulehdestä bongasin ohjeen virkattuihin kortteihin. Tai oikeastaan korteille tehtyihin kehyksiin. Ja kas, idea oli valmis! Alkuun pääseminen meinasi tyssäta saman tien, koska en löytänyt koko Itiksestä tarvitsemiani pihtirei'ittimiä jolla olisin kortin reunaan saanut tehtyä reiät, jotta olisin pääsyt virkkaamaan. Loppu viimein onnistuin tilaamaan ne Itiksen Sinelliin toisesta liikkeestä, ja pääsin vihdoin aloittamaan. Korttien valmistus ei ollutkaan mitenkään kovin nopea homma ja koska kortteja täytyi valmistaa 18 kappaletta, oli soppa valmis. Meinasi iskeä paniikki, koska olin aivan varma, etten saisi kortteja ajoissa valmiiksi. Mutta sainpas kuitenkin ja kortit ovatkin keränneet paljon ihailua. Ja myös kyselyjä, että miten sä viitsit tollasen vaivan nähdä ja kauanko meni aikaa. Yhteen korttiin kului n. tunti, eli ilmankos meinasi illan tunnit loppua kesken :D

Joulukuun alussa sain myös suureksi ilokseni jo toistamiseen ripustaa seinälle neidille valmistamani joulukalenterin. Voi sitä riemua, kun neiti 1.12. heräsi ja kerroin tontusta, joka pussukkaan olisi mahdollisesti jotain jännää tuonut. Aluksi meinasi hieman koko touhu jännittää ja pussukka noudettiinkin äidin avustuksella, mutta muutaman päivän kuluttua neiti jo tottuneesti aamutoimiemme jälkeen riensi pussukkaa kurkkaamaan. Tällä kertaa pussukoihin ilmestyi erilaisia sorminukkeja, edelliskerralla pusseista löytyi pieniä Muumi-hahmoja. Mitä ensi kerralla, siihenkin on jo kenties pieni visio ;)

Olin hyvissä ajoin tammikuussa 2013 ostanut siskolle ja itselleni liput Lumikuningatar-balettiin joulukuulle. Marraskuun lopussa T ilmaisi halukkuutensa myös kyseiselle kulttuurimuodolle ja aloinkin säännöllisen epäsäännollisesti etsimään hänelle lippua. Samana aamuna, kun olimme illaksi menossa balettiin, satuin kurkistamaan Huuto.nettiä ja sieltä löytyi lippu. Samaan näytökseen ja vieläpä samalle parvelle! Äkkiä aloitin kauhea soittelurumban ensin T:lle ja sitten vanhemmilleni, että pääsisikö he neidin kanssa illaksi. Tokihan pääsivät ja niin pääsi T myös katsomaan esitystä. Ja voih, että se olikin hyvä! Olin nähnyt esityksen edellisviikolla, kun pääsimme päiväkotiryhmäni kanssa sen katsomaan. Mutta esitys teki sellaisen vaikutuksen, että sen helposti pystyi katsomaan toisenkin kerran. Ja tokihan on aivan eri asia olla työroolissa lapsien keskellä, kuin omana itsenään vapaa-ajalla. Tanssijat olivat aivan uskomattoman taitavia ja ne ryhmäkohtaukset! Jokainen toimi täysin samaan aikaan ja sellaisella intohimolla, että ei voinut kuin ihailla. Ja se musiikki! Olen edelleen niin lumoutunut, että helposti voisin sen vielä kolmannenkin kerran käydä katsomassa.

Nautiskelua aikuisten kesken ;)

Loppu vuoteeni on kuulunut paljon liikuntaa ja olen itsestäni varsin ylpeä, että olen viimeinkin ryhdistäynyt. Jospa nämä neidin syntymästä jääneet pari ylimääräistä kiloa häipyisi ja saisin kesäksi vähän timmimmän ulkomuodon. Sitä tavoitellessa ;) Liikkumiseeni tuli pieni tauko, kun viimeinkin (veronpalautuksilla) pääsin toteuttamaan haaveeni neljännestä tatuoinnista. Olen siihen varsin tyytyväinen ja takaraivossa hautuukin jo ajatusta seuraavasta kuvasta.. Uusimmassa tatuoinnissani on lempikukkiani, lemmikkejä, seitsemän kappaletta. Jokainen kukka on omistettuna yhdelle tai useammalle tärkeälle henkilölle elämässäni <3