Eiliset synttärit oli aivan huiput! Tuli syötyä hyvin ja ennen kaikkea tanssittua ja naurettua sydämen kyllyydestä. Meille oli varattu Amarillosta oikein kabinetti. Siellä meidän viisi henkiseen seurueeseen kutistunut porukkamme nautti seurasta ja ruuasta suuren 10 hengen pöydän ääressä. Ei huono! Aloitimme illan ennen ruokaa lasillisilla mansikkamargaritalla, nam! Syötyämme siirryimme baarin puolelle miettimään loppuillan suunnitelmia. Pöydässä istuessamme meitä lähestyi portsari ja tuli kysymään meiltä PAPERIT! Hihitellen ne siinä sitten kaivoin ja iltani oli kruunattu! Saimme siinä seurueen kanssa myös vaivihkaa suunniteltua ystävämme tulevia polttareita.
Vaikka olo on todella väsynyt valvomisesta, olen myös todella onnellinen. Onnellinen ihanista ystävistä ja omasta perheestä. Onnellinen tästä naiseudesta. Ja elämästä ylipäätään. Tuollaisten iltojen jälkeen fiilikset on monellakin tapaa korkealla. On ihanaa huomata, että ottajia voisi olla myös kodin ulkopuolella ;) Mutta kuitenkin omaan kotiin, oman miehen viereen on maailman parasta palata. Sain myös ihan uutta virtaa tuon pikku sisupussin kanssa vääntämiseen.
Edellisyöhön palatakseni, neiti nukkui taas ihan kohtalaisen hyvin. Mutta klo 3:04 havahdumme miehen kanssa järkyttävään meteliin ja olin varma, että vähintään maailmanloppu koittaa. Kunnes tajusimme ääne johtuvan ovisummeristamme. Joku neropatti pariskunta keksi soittaa kaikkien naapureiden ovikellot läpi järjestyksessä vain, koska oli omat avaimet unohtanut kotiin. Meinasin jo parvekkeelle mennä raivoamaan, että WTF!! Harkitsin jo poliiseille soittamista, mutta tajusivat lähteä jatkamaan matkaa hyvän sään aikana. Kävin siinä sitten niin kierroksilla, ettei nukumisesta tullut yhtään mitään, joten luin Nälkäpelin loppuun. Klo 4 aikaan pakotin itseni takaisin sänkyyn ja onneksi se nukkumatti sieltä vielä saapui.
Nälkäpeli oli kuin olikin juuri niin hyvä ja koukuttava, kun olin odottanutkin. Millään ei iltaisin olisi malttanut kirjaa laskea käsistään. Kävin naapurilta lainaamassa nipun uusia kirjoja. Sivistyksessäni on kuulemma aukko, kun en ole Deborah Spungen Nancya lukenut. Siihen tartun siis seuraavaksi.
Väsymyksestä huolimatta häädin neidin isänsä kanssa ulkoilemaan ja siivosin kodin. Nyt voi hyvillä mielillä käydä illalla vähän saunassa ja käpertyä herkkujen kanssa sohvan nurkkaan koti-iltaa viettämään.
Hyvää viikonloppua!
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti