Perheemme täytynee kehitellä jokin toinen pääsiäisperinne. Menin neidin kanssa tänään iltapäivällä Kasvitieteelliseen puutarhaan tipujen toivossa. Kierrettyämme kaikki kasvihuoneet läpi näkemättä höyhentäkään, kysyin lipunmyyjältä, että missäs tipuset? Herra kertoi, että Töölönlahden rannalla (?) on Talvipuutarha ja siellä ne kananpojat ovat JOSKUS olleet. SARS-epidemian jälkeen kuitenkin päätettiin, ettei se ole turvallista ja niin tipusia ei enää esitellä pääsiäisen aikaan. Eli olimme a) väärässä paikassa ja b) täysin väärään aikaan :D Nooo, saimme ainakin katsella kasveja ja itselleni tuli sellainen olo, ettei olisi Suomessa ollenkaan kulkiessa kosteissa huoneissa trooppisia kukkia ja puita katsellen.
 |
| Suurin paheeni: kaakao. |
Ihanaa, miten kellojen siirron myötä valo lisääntyi! Eilen olimme ulkona vielä klo 19:00 aikaan ja tuntui, että olisi vielä iltapäivä. Millään ei olisi malttanut lähteä sisälle ja iltapuuhiin. Kesää todellakin odotellessa. Pidän jokaisesta vuoden ajasta, mutta tämä talvi on tuntunut aivan tolkuttoman pitkältä. Mutta tiet alkaa pikkuhiljaa olemaan jo kuivat ja toinen varma kevään merkki on myös ilmestynyt lumen alta katukuvaan: miinat. Ikävää, kun neidin kanssa käy kävelemässä, niin tarkasti saa katsoa, ettei toinen naamallaan ole kyseisessä läjässä.
Huomenna sitten taas tarhaan ja töihin. Viikko meneekin taas nopeasti, kun on vain 4 aamua.
Mukavaa viikkoa!
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti