Vauhtia vauhtia..

Jälleen kerran aloitan tekstini päivittelemällä miten nopeasti päivät ja viikot vierähtävät. 

Tällä viikolla aloitimme tai oikeastaan jatkoimme neidin kanssa yhteistä harrastustamme lasten ja nuorten kuntokeskus Gymillä. Kävimme kevääseen asti ryhmässä jossa oli 1-2-vuotiaita lapsia ja neiti tykkäsi aivan valtavasti. Jumppaohjaaja tuli vuoden aikana tutuksi ja tärkeäksi ja taidot myös karttuivat kovasti. Vuoden aikana käytiin läpi kiipeilyä, kuperkeikkoja sekä etu- että takaperin, tasapainoiltiin ja muuta mukavaa. Päätimmekin sitten T:n kanssa, että jatkan neidin kanssa syksyllä 2-3-vuotiaiden ryhmässä. Harmiksemme saimme ilmoittautumisen jälkeen kuulla, että tuttu ohjaajamme ei jatkakkaan kyseisessä paikassa. Asian ymmärtäminen tuotti neidille kovasti vaikeuksia. Tiistaina kun lähdimme ensimmäiselle tunnille, neiti monta kertaa kyseli tuota tuttua ohjaajaa. Koita siinä sitten selittää, että siellä meitä odottaa uusi täti.

Ensimmäinen kerta oli vähintäänkin kaoottinen. Tuntimme alkoi ohjaajan esittelyllä ja samalla käytiin läpi ketä jumppaajia oli paikalla. Alkupiirissä neiti istui kuuliaisesti ja hiljaisena sylissäni, vieressä istui toinen tyttö äitinsä kanssa enemmän ja vähemmän keskittyen ja ympäri salia juoksi poika huutaen ja meluten isä perässä. Koska uudet tilanteet jännittävät neitiä kovasti, ei hän tuon ensimmäisen vartin aikana puhua pukahtanutkaan uuden tädin esittäessä kysymyksiä. Alkulämmittelyn aikana neidin liikunnan into alkoi jälleen pulputa ja sieltä ne kuperkeikatkin löytyivät. Ylpeänä neiti sitten kotiin päästyään esitteli isilleen oppimansa sillan (rapukävelyasennossa peppu ylös) ja kertoi mistä löytyy kyynärpää. 

Itselleni jäi hieman vielä ennakkoluuloja tuosta uudesta tädistä. Toki myönnän, että tilanteeseen vaikuttaa se, että tunsin edellisen ohjaajan jo ennen kuin aloitimme Gymillä. Uusi ohjaaja vaikutti vähän epävarmalta. Mutta toisaalta, omassa mielessäni on hyvin elävästi edelleen ensimmäinen tuntini jumppaa ohjaamassa. Kun kaikki jännitti ja mielessä pyöri vain mitä nuo äidit ja isät ajattelevat. Joten annettakoon se anteeksi. Avoimin mielin vain ensi viikkoa odottamaan :)

Omista jumpistani puheen ollen, nekin käynnistyivät keskiviikkona. Kirjoitin aikaisemmin vähäisistä osallistujista sekä omista huonoista fiiliksistäni. Olin niin hajalla, että laitoin koordinaattorille viestiä ja tiedustelin oliko hän saanut jotain palautetta jumpistani. Hän kovasti rauhoitteli ja kertoi saaneensa vain positiivista palautetta (JEE) ja epäili osallistujien vähyyden johtuvan nykyisestä trendistä harrastaa hieman "erikoisempia" lajeja. Hmm.. Mahdollisesti. Keskiviikko sitten koitti ja jännityksellä odottelin jumppareita saapuvaksi. Olin facebookin kautta yrittänyt haalia lisää porukkaa, ja sainkin muutaman houkuteltua. Yllätyin kovasti, että niiden kuuden ilmoittautuneen lisäksi paikalle saapui neljä ylimääräistä eikä kukaan niistä ollut sieltä FB:n kautta jumpasta kuulleita. Jeij! Toinen ryhmäni ei sitten ollutkaan niin suksee, paikalle saapui kolme lasta.. Leiki niiden kanssa sitten jotain tervapataa.. Toivottavasti tuo toinen ryhmä pysyisi yhtä runsaslukuisena sekä tuohon toiseen ryhmään tulisi lisää lapsia.

Tänään kävimme Rautatientorilla Herkkujen Suomi-tapahtumassa. Neiti oli aivan onnessaan kaikista mahdollisista maistiaisista. Kaikki maistui kuulemma hyvälle. Kauhea nälkähän siinä tuli, kun haisteltiin erilaisia tuoksuja. Päädyimme sitten ostamaan eräältä kojulta Uudenmaan burgerin T:lle sekä muikkuja neidille ja minulle. Neiti nauraa räkätti muikun mutustelun välillä ja sai kanssaihmisiltä hymyileviä katseita.

Rauttikselta suuntasimme vielä Kalasataamaan Teurastamolle Helsinki Night markettiin. Joka puolella oli aivan tolkuttomasti ihmisiä ja kehuimme kovasti itseämme, että olimme jo syöneet. Jokaiselle myyntikojulle oli kymmenien metrien matkat. Neiti pääsi karuselliin pyörähtelemään ja mikäs siinä oli ollessa: neiti nautti ja aurinko paistoi. Hieman harmitti, että jouduimme lähtemään melko pian kotiin, huomennakun täytyy taas töihin mennä ja meillä on se aikainen aamu (työt alkaa 7:30).

Huomenna suuntaamme päiväkodin jälkeen juhlistamaan T:n syntymäpäiviä. Ajattelimme mennä Flamingoon uimaan :) Lauantai hurahtaakin ensin siskon kanssa puistokirppiksellä toivottavasti huima tili tehden ja illalla menemme työpaikan naisten kanssa Suomenlinnaan katsomaan Robin Hoodia. Mukava viikonloppu siis tiedossa, toivottavasti sää suosii.

Tekstejäni on muuten katselty yhteensä yli tuhat kertaa, wau! :D

-H-