sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Lomalla viimeinkin!

Tulihan se loma viimeinkin!! Viimeiset päivät töissä oli yhtä tuskaa, aika ei meinannut millään kulua. Taisi neitikin sitä lomaa odottaa, vaikkakin tuskin tajuaa täysin sen merkitystä. Torstaiaamuna päiväkotiin lähtiessämme pääsimme määränpäähän ilman minkään näköistä draamaa tai huutoa. Ihanaa!! Hetki sitten (kaiken huudon välissä, siitä lisää myöhemmin..), kun kysyin neidiltä mitäs huomenna tehtäisiin, katsoi hän suoraan silmiin ja sanoi "tehdään lomaa". No todellakin tehdään!

Juhannus vierähti vanhempien mökillä perheen kesken. Sisko perheineen oli siellä myös. Lasten kanssa ulkoiltiin kauniissa säässä ja pääsipäs pikku väki ihastelemaan kokkoakin. Meidän neiti herätti ihailua kanssa juhlijoiden keskuudessa, kun innostui tanssimaan kitaran soidessa. 

Mies teki meille juhannusaaton kunniaksi saunavihdat, neitikin sai omansa. Siellä neiti sitten kylpyammeessa istui saunan keskilauteilla ja välillä huljutti vihtaa vedessä ja sitten lätki sillä naurun siivittelemänä itseään ja vanhempiaan. Mikään ei voita puusaunaa ja koivuvihdan tuoksua! Ah kesä!




Lasten mentyä nukkumaan pelailimme aikuisten kesken ulkona pihapelejä. Ostimme miehen kanssa ulko-Aliaksen, ja pitihän sitä heti tottakai kokeilla. Ja kuinka ollakaan, mies päihitti meidät muut siinä mennen tullen. Pelailun jälkeen yllytin miestäni tekemään kärrynpyörän. Melko yllytyshullu henkilö kun on, siellä hän hetken kuluttua pyöri pitkin nurmikkoa. Kärrynpyörää siitä ei saanut hyvällä mielikuvituksellakaan, mutta hauskaa näytti olevan. Siinä sitten aloimme kilvan heittelemään ideoita miehille (siskon mieskin liittyi sirkustemppuiluun) ja siellä he sitten toteuttivat parhaan mukaan toiveitamme. Intouduin itsekkin kokeilemaan siltaan pääsyä ja yllätin etenkin itseni pääsemällä melko hyvään siltaan. Mikä on ihme, koska en edes muista koska viimeksi olen sen tehnyt.

Eilen saimme kutsun Espooseen kaveripariskunnan luokse iltaa viettämään. Saavuimme paikalla (melko myöhään) alkuillasta ja saimme ulkona nauttia muurinpohjalettuja kera hillon ja jäätelön. Miehet keksivät laittaa saunan päälle n. 20:30, joten ei auttanut muu kuin laittaa neiti nukkumaan siellä. Huonoksi tuuriksi huomasin, että ah niin tärkeä suukappale oli jäänyt kotiin ja hieman siinä sitten jännitettiin, että noinkohan se uni tulee ilman tuttia. Puolisen tuntia neiti hääräili ja muutaman kerran kyseli tulppansa perään, mutta nukahti sitten loppu viimein. Olin aivan täpinöissä. Päätimme miehen kanssa, että kotonakaan tuttia ei annettaisi, vaan tuttien sanotaan jääneen mökille.

Innokkuus loppuikin lyhyeen kotiin lähtiessä. Neiti ylös ja autoon, jolloin huuto, tottakai, alkoi. Ei muuta kuin kaikki mahdollinen tyynnyttely ja lepertely käyntiin, jotta päästään kotiin. Huuto lakkasi puolessa välissä matkaa, kun auton syövereistä löytyi pieni rasia rusinoita. Jes! Perille päästiin rauhan vallitessa. Nukkumaankin mentiin melko rauhallisissa merkeissä, kunnes noin tunnin nukkumisen jälkeen alkoi jäätävä huuto, joka jatkuikin suurin piirtein puolen tunnin välein lähes koko yön. Aamulla sängyistä kömpikin ylös kohtuullisen väsynyttä porukkaa.. 

Päiväuniin asti selvittiin mukavissa merkeissä, aamupäivä touhuiltiin rauhallisia puuhia ja sitten ruokaa ja nukkumaan. Mieskin sukelsi päiväunille ja itse sain hieman hengähtää batteryn ja kirjan kera sohvan nurkassa. Kauaa autuus ei kestänyt, kun meteli neidin huoneessa jälleen alkoi ja eihän siitä nukkumisesta enää mitään tullut. Great!

Välipalan jälkeen lähdimme Haltialan tilalle eläimiä katsomaan. Täytyy myöntää, että Fallkulla on kyllä paljon viihtyisämpi paikka. Olisimme mielummin menneetkin Fallkullaan, mutta aukioloajat eivät käyneet aikatauluumme. Neidillehän tuo Haltiala oli jälleen elämys, eläimistä kun tykkää niin kovasti. 


Ei uskoisi, että olemme lähes kivenheiton päässä "sivistyksestä"

Loppu päivä/ilta sujuikin vaihtelevissa tunnelmissa. Söimme hyvän päivällisen parvekkeella, jonka jälkeen sain hieman parannella rusketusta neidin kylpiessä parvekkeella. Kylvyn jälkeen laitoin ihanan Olavi Uusivirran soimaan ja neidin kanssa pidimme sitten loman alkamisen kunniaksi pienet sunnuntaitanssit. Tunnelma oli ihana ja naurun täyteiten. Kunnes..

Iltapalaa massuun ja sänkyyn. Jotta pääsee temppuilemaan ja huutamaan. Milloin piti laittaa housut, milloin antaa joku tietty pehmo. "Laita peitto, tee sitä, tee tätä". Kaikki oli hyvin niin kauan kun olin sängyn vieressä. Heti oven mentyä kiinni konsertti käynnistyi. Hetken teki mieli jo kaivaa se suukappale piilosta ja luovuttaa. Mutta ei, nyt ei saa antaa periksi. Lähes 45 minuutin jälkeen huone hiljeni. Toivottavasti ensi yö olisi jo vähän helpompi. 


Mies yllätti torstaina ja toi juhannuksen/loman kunniaksi kukkia

Juhannusruusun loistoa

Mökillä lintu oli tehnyt pesän saunan kuistille..

Juhannuksen aikana pesä tyhjeni ja pienet pääsivät kokeilemaan omia siipiään

Harvinainen vieras, sislisko, saapui myös tervehtimään

Mikään ei ole niin terapeuttista, kuin puhaltaa saippuakuplia
(ja katsoa, kun naurava lapsi niitä poksauttaa)

Ennen lomalle lähtöä pääsin purkamaan töissä luovuttaa. Tulevien päiväkotilasten kunniaksi väkersin seinään kukkasen, jokaiseen terälehteen tuli lapsen nimi ja kukan yläpuolelle tervetuloa toivotukset päiväkotiin. 




Huomenna nauttimaan ensimmäisestä virallisesta kesälomapäivästä! Ajattelin ottaa rennosti ja suunnata neidin kanssa läheiseen leikkipuistoon ulkoilemaan ja ruokailemaan.

Hyvää lomaa kaikille joilla se on/alkaa ja mukavaa viikkoa!

-H-

PS. Hyviä kirjavinkkejä otetaan vastaan. Lopettelin juuri Eve Hietamiehen "Tarhapäivän", joka oli aivan loistava. Hyvä kun iltaisin malttoi nukkumaan mennä, kun teki mieli vain lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti