Jännitin tehtävääni todella paljon, välillä jopa enemmän kuin morsian itse. Häätapaamisissamme sain harmaita hiuksia, kun kyselin kukista, autosta ja muista mahdollisista asioista. Siinä hääpari sitten rauhalliseen tapaansa vastaili, ai mitkä kukat, mikä auto? Mutta kaikesta huolimatta morsiammella oli kaunis kimppu ja autokin oli mitä loistavin. Kaikki muutkin seikat oli juuri niinkuin pitikin :)
Suurin osa hoidettavista hommistani kasautui (täysin omasta syystä) viimeiselle viikolle, tai oikeastaan viimeisille päiville. Mutta sain kuitenkin kaiken hoidettua. Torstai-iltana tein hääautoon ikkunakoristeen. Pulmia meinasi tuotta suhteellisen avulias neiti, T kun ei ollut kotona opiskelunsa takia. Onneksi keksin antaa neidille oman sydämen muotoisen paperin, jota sai sitten koristella mielensä mukaan. Perfektionisti kun olen tuotti kamalasti vaikeuksia olla tyytyväinen kättensä jälkeen. Paineita loi tottakai myös se, että kyseessä on rakas ystävä ja heidän tärkeä päivä. Onneksi pari kelpuutti koristeen.
Yhdessä bestmanin ja morsiammen veljen sekä veljen tyttöystävän kanssa suunnittelimme häihin ohjelman. Olimme BM:n kanssa delekoinneet illan juonnon veljelle kera avokkinsa, meistä kumpikaan kun ei ole mikään esiintyjä. Ja hyvän delekoinnin teimmekin. Nuori pari suoriutui roolistaan hyvin ja me BM:n kanssa selvisimme ilman vatsahaavaa :D
Omalla kohdallani esiintyminen ison yleisön edessä tuottaa paljon jännitystä. Lasten edessä homma vielä jollain tasolla toimii, mutta aikuisille puhuessani sorrun liikaa miettimään, että mitä jos kämmään, ja mitä muut ajattelee. Vaikka näin ei tietenkään pitäisi olla, pitäisi vain sanoa piutpaut moisille aatteille ja vetää vain täysillä. Ylitinkin itseni lukemalla kirkossa otteen Korinttolaiskirjeestä. Kaason puhe oli stressin aiheuttajista suurin. Vaikka en siis todella ole mikään puhuja/esiintyjä, halusin kuitenkin jollain tavalla muistaa hääparia. Löysinkin netistä Apassi-intiaanien avioliittorukouksen, jonka sitten luin juhlissa puheiden aikana.
Ilta sujui kaikin puolin todella hyvin ja monet vieraat kehuivat hauskaa ohjelmaa. Hääparikin oli tyytyväinen, joten hoidimme siis velvollisuutemme kunnialla. Lämmitti sydäntä, kun morsiamme vanhemmat kiittelivät kädestä pitäen antamaani apua ja tukea morsiolle :') Välillä häihin liittyviä hommia suunnitellessani tunsin olevani p*skin kaaso ikinä. Tuntui, etten tehnyt yhtään mitään. Sanoinkin sen sitten morsiammelle, ja tämä sanoi, etten olisi voinut tehdä enempää ja tärkein roolini oli ollut se kuuntelija/tukija. Ihan tuli tippa linssiin. Liikutustani lisäsi vielä saamani kaason lahja!
Olimme käyneet alkuvuodesta häämessuilla, jossa olin nähnyt erään rannekorun. Aikani korua hypistelin, mutta jätin sen kuitenkin ostamatta. Ja tietenkin kaduin sitä suunnattomasti. Eilen sitten ystäväni minut huikkasi nurkan taakse ja ojensi käteeni pussukan. Ja siellä oli se rannekoru!! Ystävän tuttu oli juuri kyseisillä messuilla ollut töissä ja ystävä oli sitten hänelle soittanut ja ohjeistanut ostamaan korun. Ihana muruni!
Oli mahtavaa saada olla osana tuota tärkeää päivää. Mahtavaa oli myös tutustua uusiin ihmisiin. Kovasti ilahduin myös siitä, että sain houkuteltua T:n useaan otteeseen tanssilattialle. Myös T:n kommentti "hyvin te veditte, oli onnistunut ilta" tuntui kivalta. Flunssasta huolimatta (en varmaan kahteen vuoteen ole sairastanut ja tottakai nyt sitten piti) oloni on niin onnellinen.
Lopuksi vielä täytyy hehkuttaa perjantaina tekemäämme kirppislöytöä. Roihuvuoressa oli kyläjuhlat ja tien varret täynnä kirppismyyjiä. Työmatkalla ajoimme myyjien ohi ja bongasin erään lipaston. Heti ajattelin, että tuo sopisi neidin huoneeseen loistavasti. Äkkiä auto parkkiin ja hintaa selvittämään. Olin varautunut vähän korkeampaan hintaan ja yllätyin suuresti, kun se olikin vain 5€!! Lipasto autoon ja kotiin. Heti kun saimme uuden ihanuuden omalle paikalleen, neiti alkoi pikkutavaroilla täyttää laatikoita.
Rauhallista sunnuntai-iltaa!
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti