Marraskuu

Niin se kuukausi vain vaihtui. Uskomattoman nopeasti on mennyt tämä syksy. Kohta saa alkaa laskemaan päiviä joululomaan, jota tänäkin vuonna saamme neidin kanssa viettää ruhtinaalliset 2 viikkoa.  Tai oikeastaan vähän reilut. Innolla odottelen jo lomaa. Harmikseni joudun kyllä tunnustamaan, että varmaan ensimmäistä kertaa ikinä koen ahdistusta joulusta ja joulun vietosta.

Olemme seurustelumme alkuajoista lähtien ensimmäistä joulua lukuun ottamatta viettäneet joulun vuoroin omien vuoroin T:n vanhempien kanssa. Koska viime joulun olimme T: n porukoilla, on tänä vuonna omieni vuoro. Ahdistusta aiheuttaakin, yllätys yllätys, äiti. En ole ollut juomisen vuoksi häneen yhteydessä sitten syyskuun. Tuntuukin todella kamalalta ajatuskin istua hänen kanssaa mahdollisesti samassa joulupöydässä, niinkuin mitään ei taas olisi tapahtunut. Toisaalta taas jos äiti ei tule viettämään kanssamme joulua, joudun keksimään jälleen kerran neidille jonkin selityksen,  miksei mummi taaskaan ole mökillä. Tuntuu sydäntäsärkevältä nähdä pienen kasvot kysymässä, missä mummi on. Enkä kyllä kohta enää tiedä edes mitä hänelle vastata. Argh!!

Viime aikoina tuo äidin alkoholiongelma on aiheuttanut taas enemmän huolta ja ajatuksia kuin pitkään aikaan. Painiskelen aina vain sen ikusen kysymysken äärellä, että mitä tehdä. Laittaako todella ne välit lopullisesti katkolle vai odottako muutosta, jota ei 99% varmuudella ole tulossa. Vaikeita asioita..
Mutta nyt tähän viikonloppuun. Lauantaina olin neidin kanssa tämän kaverin luona halloween-bileissä. Kyseisiä juhlia oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa ja vihdoinkin tuo suuri päivä koitti. Halloweenasu oli hankittu jo hyvissä ajoin ja ihmeen hyvin neiti malttoi olla pyytämättä sitä päälleen ennen aikoija. Lauantaiaamuna heti kun neiti sai silmöt auki, hän kysyi, että joko lähdetään. Aamupäivä menikin kotona touhutessa ja iltapäivällä sai viimein laittaa asun päälle ja lähteä juhlimaan.

Etukäteen olin itse vähän jännittänyt miten neiti halloween hulinasta selviää, arka kun on. Mutta hän suoriutui aivan loistavasti.  Ainoa pieni muotoisen paniikin aiheutti hetkellisesti kummitusasuun pukeutunut isompi lapsi, mutta tuostakin selvittiin ilman suurempia huutoja. Kaverin vanhemmat olivat koristelleet asuntonsa viimeisen päälle ja tarjoilukin oli teeman mukainen. Juhlan ehdoton kohokohta muksujen mielestä oli ulkona taskulamppujen kanssa tapahtunut aarteenetsintä. Neiti oli melko liikuttavan näköinen kulkiessaan lampun kanssa illan pimeydessä. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet ja olin niin onnellinen,  kun saimme kutsun. Tuosta inspiroituneena päätimmekin pitää neidin ystäville joulukuu  alussa pikkujoulut :) En malta odottaa.

Tänään vuorossa olikin taas vaihteeksi kirppistelyä. Lähdimme koko perheen voimin Myyrmäki halliin kirppikselle. Sisko oli myös poikansa kanssa mukana ja shoppailun jälkeenhe tulivatkin vielä hhetkeksi meille oleilemaan ja syömään T:n tekemää kääretorttua, namskis.

Kirppikseltä mukaani tarttui ikioma työkalusetti! T:llä on kasa työkaluja, jotka aina ovat väärässä paikassa. Aina kun jotain tarvitsee, pitää ensin puoli tuntia etsiä kyseistä välinettä. Iskäni on aina välillä (kuunneltuaan lukuisia valituksiani) antanut minulle muutamamia työkaluja. Mutta enääpä ei tarvitse, nyt löytyy kaikki tarpeellinen ja onneksi ne on vieläpä vaaleanpunaisia, joten ei tarvitse pelätä, että menevät sekaisin ;) Tosin luulen, että joudun oman settini piilottamaan, jotta pysyvät varmasti tallessa.

Nyt hhetkeksi vielä omaa aikaa ja Netflixin pariin. Kauan odotettu Gossip girl kausi 5 on ilmestynyt ja olen kyseiseen sarjaan totaalisen koukussa. Hyvää viikonalkua kaikille!

-H-

P.s. Tarkoituksena oli liittää mukaan vielä muutama kuva, mutta jostain syystä tekniikka on taas minua vastaan. Lopetan taistelun 45 minutin jälkeen, täytyy yrittää jälki käteen ne liittää.