Maanantai..

Voi hyvä tavaton kuinka pieni ihminen voi saada omat fiilikset näin kurjiksi! Tuntuu, että mitä tahansa teen tai sanon, niin mikään ei kelpaa. Aina vain isi ja isi. 

Heti, kun astun työpäivän jälkeen ovesta sisään, neiti aloittaa kiukuttelun ja vikinän. Äiti ei kelpaa mihinkään: "tulehan, niin menään vaihtamaan vaippa" "Ei isin kanssa". "Tule kulta iltapalalle" "Isi syöttää" ja niin edelleen. Olen yrittänyt sekä hyvällä että pahalla. Tai ei nyt pahalla, mutta jämäkällä otteella. 

Omat tunteet on viime viikoisen työepisodin jälkeen vielä vähän mutkalla ja eräs lähipiiriin kuuluva henkilö mutkistaa niitä entisestään. Luultavasti senkin takia reagoin nyt näin voimakkaasti tähän kaikkeen. Olisi ihanaa pitkän työpäivän jälkeen neidin kanssa vähän sylitellä ja leikkiä ja lukea kirjaa, mutta kun ei niin ei.. Huoh! 

Välillä tuntuu myös siltä, että olen tässä perheessä ainoa, joka neidille yrittää rajoja asettaa. Ymmärrän toki, jos mies "haluaa" päästä helpolla ja antaa tytölle periksi. Kyllä itsestänikin siltä tuntuu useastikin, kun kiellän jonkun asian ja huutohan siitä seuraa. Toki pääsisin itse helpolla ja mahdollisesti olisin se hyvä tyyppi. Mutta tiedän tekeväni siinä sitten karhunpalveluksen tulevaisuutta ajatellen. 

Ja tuo saakelin tutti!! Me ei varmaan ikinä päästä siitä eroon. Olen muutamaan tuttiin tehnyt pienen reiän. Neiti sitä hetken imuttaa ja huomaa tutin olevan rikki. Sitä siinä sitten voivotellaan hetki ja (useimmiten) homma unohtuu. Mutta nuo yöt. Yöllä neidillä pitää olla kaksi tuttia, toinen kädessä ja toinen suussa. Kun yritän tarjota sitä rikkinäistä sinne käteen, niin neiti huomaa jo kaukaa, että se on se rikkinäinen yksilö, ja vaatii toisen. Argh! Olen päättänyt, että kesälomalla tuteista hankkiudutaan eroon, keinolla millä hyvänsä. Lomalla toivottavasti omat hermot on sen verran lepotilassa, että kestää sen huudon ja hampaiden kiristyksen, joka siitä seuraa.  

Huomenna lähden kuuntelemaan Jari Sinkkosen luentoa "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun". Tällä hetkellä kamppailen niin vuoden p***in äiti tuntemusten kanssa, että luulen tuon olevan ihan paikallaan.. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti seuraava postaus olisi ihan toisenlaisissa tunnelmissa.

-H-