Tulihan se perjantai sieltä viimein, vaikka välillä tuntui, että koko päivä on poistettu kalenterista. Sisko sai meille liput Espoon Taitoluistelu Klubin kevätnäytökseen. On ne pikku luistelijat vain melko liikuttavia, kun "kiitävät" jäätä pitkin päättäväinen ilme kasvoillaan. Ja miten sinnikkäitä ne onkaan? Musta ei varmasti olisi ollut kyseiseen harrastukseen. Luonnolleni ei anna periksi kaatu monien satojen ihmisten edessä ja nousta ylös pystypäin. Tai oikeastaan luulen, että nuorempana olisikin ollut. Vanhemmiten olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia, jotka vain korostuvat koko ajan.
Naimisiin mennessämme reilu kolme vuotta sitten, löysin sisältäni pienen perfektionistin. Vähän sen jälkeen kaiken mahdollisen cd-levyistä lähtien aakkosjärjestykseen laittavan järjestelijän.. Pahimmillaan tämä pedanttius on ollut mm. neidin tuttipullojen kanssa. Missään nimessä ei voinut laittaa pulloon, jossa oli vihreitä unikoita ruskeaa tuttirengasta ja oranssia korkkia. Kaikki piti olla ehdottomasti samaa väriä ja voi sitä järkytystä, jos mies oli pullon kasannut väärin matkaan mukaan! Huh! Puistattaa ajatus vieläkin..
Eilisiltä Perfect home-kutsuilta lähti "pieni" tilaus eteenpäin. Tyhjin käsin en sieltä kehdannut kotiin lähteä, ja sitten hieman innostuin. Tilasin eteiseen avainkaapin korvaamaan lipaston päällä olevan romukorin sekä neidin huoneeseen että olohuoneeseen valokuvakehykset. Otan niistä kuvaa tänne, jahka ihanuudet saapuvat.
Tänään huomasin hartiavammani uusiutuneen/uusiutuvan. Vuoden alussa toinen hartia kipeytyi niin paljon, etten voinut edes kaakaomukia pitää kädessä. Ei muuta kun soittoa työterkkaan, jonne olisin pääsyt viikon päästä. Ei jäänyt paljon vaihtoehtoja, kun soittaa omalle terveysasemalle ja sinne sitten päivystyslääkärille. Lääkäri määräsi sairaslomaa ja buranaa. Jes! Ei siinä mitään, kipu hellitti ja pääsin töihin palamaan, mutta edelleenkään en tiedä mikä siellä oli. Pitänee nyt sitten soittaa jälleen työterkkarille, mikäli särky jatkuu yli viikonlopun. Nice. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tunnolliset työntekijät sairastaa lomalla/viikonloppuna.
Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa erästä tv-sarjaa.. Nimittäin Viidakon tähtösiä! Ensimmäinen tuotantokausi naulitsi tämän takapuolen niin tiukasti töllön eteen, että ei mitään järkeä. Ja sama näyttää tapahtuvan tämänkin kauden kanssa. Voi Luoja mitä persoonia!! Joka torstaiset naurut niin varmistettu.
Sain jopa muuten hankittua ne kevätkengät. Tai oikeastaan kolmet.. (Hups)! Mutta niiden kanssa kävi pieni moka, jota en vieläkään oikein käsitä. Kenkistä oli esillä kolmen väriset mallikappaleet eri kokoisina: sinisiä, valkoisia ja mustia. Halusin ehdottomasti valkoiset ja mustat, mutta koska kokoani ei ollut kummassakaan haluamassani värissä, jouduin sovittamaan sinisiä. Oikea koko sitten löytyi ja marssin kassalle: "Hei, saisinko nuo kengät siinä ja siinä koossa?" Maksoin kengät ja tulen onnellisena kotiin ja huomaan että kappas, nehän on liian isot. Tilanteeseen on kaksi vaihtoehtoa: a.) joko olen mennyt kassalle ja epähuomiossa pyytänyt 38. enkä 37. tai b.) olen pyytänyt 37. mutta saanut 38. Noh, lähetin sitten miehen tänään kengät vaihtamaan kokoa pienempään. Mies vaihtoi ne ja toi kotiin ja taas onnellisena sovitan niitä. Ja perhana! Ne on TAAS väärän kokoiset! 38.!! En voi ymmärtää. Eipä auta muu, kuin huomenna lähteä kolmannen kerran ne vaihtamaan. Laitan niistäkin kuvaa, mikäli saan vihdoin oikean kokoiset..
Rentouttavaa viikonloppua!
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti