Kotona

Niin se viikko vierähti reissun päällä.

Perjantaina miehen päästyä töistä (ja aloitettua viimeinkin kesälomansa) pakkasimme tavarat autoon ja aloitimme road trippimme kohti Länsi-Suomea. Ensimmäinen etappimme oli neidille mieluinen: Ikaallinen ja Ti-Ti-nallen talo. Heti talolle päästyämme neiti päästi riemun kiljahduksia, kun hänelle konkretisoitui minne olimme tulleet. Rannekkeet hankittuamme lähdimme tutkimaan mitä kaikkea talosta löytyi. Neiti kun on hieman hitaasti lämpenevää sorttia ensi kosketukset taloon tehtiin hyvin lähellä isiä. Neidin huomattua jonkun nallen vilahtavan jossakin päin, piti tietenkin juosta kyseinen idoli kiinni. Nallen luo päästyään perääntyi saman tien jomman kumman meistä jalkojen juuren ja vilkuili ujosti kulmien alta. Että sellainen pikku fani. Neiti kyllä yllätti ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Isin avustuksella uskaltautui menemään itse Ti-Tin luokse ja jopa antamaan tälle halauksen. Kyllä äiti oli pakahtua ylpeydestä ja tottakai piti siitä sitten kuva heti lähettää mummille.

Matkamuistoksi ostin neidille kuutiopalapelin
(Vielä hieman hankala, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa opi)

Ikaallisista jatkoimme matkaa kohti Seinäjokea, jossa vietimme yön ystäväpariskuntamme luona. Neitikin ylitti itsensä ja oli alusta alkaen puheliaalla tuulella ja tutki ympäristöä. Asiaa saattoi helpottaa hieman kaksi kissaa. Koko ajan piti päästä paijaamaan ja leikkimään kyseisten karvakamujen kanssa. 

Ilta sujuikin oikein mukavasti grillaillen ja jutustellen.Sain ystäväni kanssa muistella neidin odotusta ja syntymää ihanien vauvauutisten johdosta :) Neidin mentyä nukkumaan (huudettuaan ensin puoli tuntia..) lähdimme saunomaan. Ja voi että! Talon isäntä oli vetänyt remontin yhteydessä saunaan kaiuttimet! Mikä olisikaan ollut mukavampaa kuin nauttia saunasta, seurasta ja siideristä Antti Tuiskun soidessa! Mieheni on ehdottanut, että asennetaan musiikkilaitteet meidänkin saunaan, mutta en ole oikein lämmennyt ajatukselle. Mutta nyt, kun sen sai ihan livenä kokea, ajatus tuntuu erittäin houkuttelevalta. Olisihan se melkoinen elämys neidillekin, kun saunoessaan saisi nauttia esimerkiksi kovasti pitämästää Mimmi-yhtyeestä.

Lauantaina häädimme miehet neidin kanssa Seinäjoen Touhutaloon ja lähdimme naisten kesken vähän shoppailemaan. Aika hurahti mukavasti ja shoppailun jälkeen liityimme miesten seuraan ja menimme syömään Gringos Locosiin. Päätin ottaa riskin ja kokeilla wingssejä. Tähän asti en ole saanut hyviä siipiä kuin Tampereella, eli paineet olivat melkeisot. Ja yllätyin positiivisesti. Siivet melkein vetivät vertoja Tampereen ihanuuksille :D

Syöminkien jälkeen olikin aika (ikävä kyllä) jatkaa matkaa. Mummulaan päästiin ongelmitta ja saman tien suuntasimme tervehtimään neidin isomummua ja -vaaria. Toisaalta toisten "nurkissa" on todella rankkaa olla, mutta toisaalta, kun neidille riittää hoitajia ja leikittäjiä onhan se ihan mukavaakin.

Maanantaina lähdimme miehen kanssa hoitamaan asioita naapurikuntaa. Kaupungissa kun asumme, olen tottunut laittamaan auton ovet lukkoon. Näin myös tuona päivänä. Ennen ovien sulkemista varmistin mieheltä, että hänellä on avaimet. Mies vastasi "on" ja lämäytin ovet kiinni. Kahvasta irti päästettyäni, mies jatkaa lausettaan "autossa". Siinä sitten päästin pienet kikatukset miehen ollessa hieman ärsyyntynyt. Lähimmät vara-avaimet olisivat vähintään miehen vanhempien luona n. 30 km päässä. 

Ei auttanut muu, kuin lähteä kysymään josko poliiseilla olisi jokin vara-avain- tai muu ratkaisu ongelmaamme. No eipä tietenkään ollut. Siellä sitten pienessä tihkusateessa lähdemme suuntaamaan huoltoasemalle tiirikkavälineitä pyytämään. Kyseisestä paikasta ei löytynyt rautalankaa, mutta ystävällinen nuori mies lupasi tulla meitä hetken päästä auttamaan, mikäli emme ole saaneet ovea auki. 

Huoltoasemalta matkamme jatkui varaosaliikkeeseen. Miehen asioidessa tiskillä, keskusteluun puuttui kolmas osapuoli, joka sanoi että hänellä olisi kyllä autossa välineet, jolla yhteen autoon pitäisi päästä sisälle. Niinpä suuntasimme setämiehen kanssa takaisin autollemme ja hän aloitti hommansa. Kymmenisen minuuttia siihen meni ja kappas, sisään päästiin. Tiedämmepäs jatkossa miten homma toimii :D Täytyy kyllä myöntää, että mies ei vielä tälläkään hetkellä oikein pysty nauramaan asialle. Vaikkakin puolustukseksi täytyy sanoa, että autolla käymämme vuoropuhelun jälkeen eräs sivullinen vanha herra totesi, että rouva kyllä asiallisesti varmisti, että avaimet ovat mukana. Että näin meillä.

Jokunen vuosi sitten ostimme miehen kotikunnasta omakotitalon. Koska vanhoissa taloissa on aina jotain pientä värkättävää ja paikkakunnalla oltiin, muutama päivä vierähti remonttihommissa. Yleensä kyseinen puuhastelu on ollut täysin miehen vastuulla, mutta tällä kertaa ajattelin että a) olenpas hyvä pikku vaimo ja menen auttelemaan miestäni ja b) annan neidin tutustua kaukaisempiin isovanhempiinsa ilman äidin häiritsemistä. 

Tällä kertaa remontti vuorossa oli traktoritalli ja sen katto. Mies hääräili katon ulkopuolella poistamassa vanhoja huopia ja korvaamassa niitä pellillä ja minä hääräilin tallin sisäpuolella tyhjentämässä rakennuksen välikattoa sahanpuruista. Olipas kyllä melkoinen homma. 

Tyhjensin purun suoraan pressun päälle, jotta saisin suht helposti roskat ulos tallista. Yllä olevassa kuvassa on kaikki katon oikealla puolella olleet purut. Sain ihan tosissani tehdä töitä, että sain pressun vedettyä ulos tallista ja kipattua sen tyhjäksi. Pienellä raivolla siinä väännettiin, mutta sain kun sainkin sen tyhjäksi. Jotain oppineena toteutin toisen puolen tyhjennyksen pienemmissä erissä, jottei kippaus olisi ollut niin rankkaa.

Puolessa välissä mies kävi kysymässä kuulumisia ja tiedusteli vienosti samalla, että onko mahdollisesti näkynyt lepakoita. Ai mitä?! Sen jälkeen purun pudottaminen hieman jännitti, mutta onneksi kyseiset pienet ällötykset tajusivat pysyä poissa silmistäni. Muutamaa aarretta lukuunottamatta välikatto ei sisältänyt yllätyksiä. Melko vilkkaan mielikuvituksen omaavana henkilö kyllä hieman odotin jotain dramaattista löytyvän, mutta jouduin pettymään.

Urakka valmis, olen kyllä tyytyväinen suoritukseeni

Paperinen kahvipussi vuodelta.. ?

Vanha sokerisäkki suoraan Englannista

Viimeisenä iltana mies sai loistavan idean isänsä kanssa, että nytpä viedäänkin rouva poiminaan nevanmarjoja. Vanhana suunnistajana suolla on toki tullut käytyä, mutta todellakaan siellä ei mitään lakkoja ole käyty poimimassa. Ei muuta kuin saappaat jalkaan ja menoksi. Mielenkiinnon vuoksi päätin laittaa Sport Trackerin päälle, jotta näkee paljonko kilometrejä kertyi. (Ja kertyihän niitä: yhteensä n. 8 km ja n.1400 kaloria, ei huono).

Ensimmäinen suo minne menimme, ei ollut marjallisesti kovin antoisa. Mutta kyllä se Suomen luonto on vaan huikea. Ensin kävimme katsomassa keskellä metsää kasvavaa suurta haapaa, joka oli ympärysmitaltaan niin paksu, ettei kädet aikonutkaan mahtua sen ympäri.

Suolla kävellessämme edestämme pomppasi pystyyn peura. Voiko mikään olla upeampaa kuin katsoa kaunista luontokappaletta omassa ympäristössään? Vesi vain roiskui, kun se paineli nevaa pitkin. Harmi, että peura oli sen verran kaukana, ettei kännykän kamera sitä pystynyt ikuistamaan. Marjoja ei tosiaan ensimmäisestä paikasta löytynyt kovin kummoisesti, mutta päätinkin ottaa marjastusretkemme puhtaasti liikunnan kannalta.

Päätimme käydä katsastamassa vielä toisenkin nevan ja se olikin jo hieman parempi paikka. Saimme miehen kanssa yhteensä n. 5 kiloa lakkoja ja tänään onkin hellalla porissut lakkahillot. 

Varsinkin näin kesäaikaan sitä tajuaa miten kaunis Suomen luonto onkaan..

Metsälampi-kuvat ovat otettu marjaretkemme loppuvaiheessa, aika lailla tasan 00:00. Käsittämätöntä miten valoisia kesäyöt ovatkaan.

Reissu meni kaikin puolin mukavasti, vaikkakin neidin yöt olivat hyvin rikkonaisia. Eräänäkin yönä huuto alkoi n. klo 1 ja jatkui enemmän ja vähemmän aktiivisesti kolmisen tuntia. Hieman oli seuraavana päivänä väsähtänyt meininkiä. Mutta kyllä kotiin on vain ihana palata. Varsinkin, kun tietää että huomenna saa kauan kaivattuja vieraita Tampereelta.

Muuten, tänään oli meidän 4.vuotis hääpäivämme, kylläpä siitäkin vaan on vierähtänyt aikaa. Päivämme ei sisältänyt mitään spesiaalia, mutta ehkä viikonlopun aikana saan jotain pientä lahjan tapaista ;)

Kauniita unia!

-H-

PS: Istuttamani kallat eivät ole (vieläkään) nousseet. Aloin jo epäilemään, että liekö olen istuttanut ne oikein päin :D Mikäli joku tietää kauanko kestää, että jotain alkaa tapahtua saapi vinkata :)