Lauantaiaamuna lähdimme Ruoholahteen katsomaan suuria purjelaivoja Tall ships race-tapahtumaan. Koska (tyhmyyksissämme) lähdimme kulkemaan kohti Verkkokauppaa, paljon laivoja jäi näkemättä, suurin osa ajastamme, kun meni siihen että "käväisimme" Verkkokaupassa. Pääsimme siellä sentään näköalatasanteelle, mistä avautui kauniit näkymät merelle ja laivoille päin. Neitikin piti laivojen katselusta ja ihmisvilinästä huolimatta viihtyi hyvin.
On ne laivat kyllä upeita, ja ne miehet niissä puvuissa ;) Sitä ei aina oikein ymmärräkään, miten suuria nuo alukset onkaan. Ja miten paljon niissä varmasti on hommaa! Muutaman laivan purjemastoihin oli kiivennyt ihmisiä availemaan purjeita, ja se ei ollut mikään ihan helpon näköinen homma. Varmasti asiaa ei nopeuttanut mastoissa miehistön kera keikkuvat amatöörit, mutta joka tapauksessa. Itse saattaisin juuri ja juuri päästä mastoon laivan ollessa satamassa, mutta en todellakaan aluksen ollessa merillä.
Ennen kuin suuntasimme tätini mökille, piipahdimme yhden yön ukin (isin) luona mökillä. Tämä sovi vallan mainiosti, koska mökkimme sijaitsee Vihtijärvellä, eli matkan varrella Orivedelle mentäessä. Kävin ostamassa neidille ikioman marjanpoimurin, sellaisen lasten version, ja päätimmekin laittaa poimurin heti testiin. Ei muuta kuin verkkarit päälle ja metsään.
Poimurilla poimimisesta ei tullut yhtään mitään, ja pienen suostuttelun jälkeen mieheni, T, saikin kaapattua poimurin itselleen. Neiti tyytyi napsimaan marjoja käsi voimin. Ja voi sitä riemua mikä siitä syntyikin! Neiti söi monta kourallista marjoja suoraan tertuista ja tutki muutenkin ympäröivää luontoa. Jossain vaiheessa huomasin, että T ja ukki olivat jonnekkin hävinneet. Eiväthän he toki kaukana olleet, mutta pieni paniikki siinä meinasi iskeä, kun seisoo hiljaisuuden ympäröimänä 2-vuotiaan neidin kanssa keskellä metsää, eikä kukaan vastaa vaikka kuinka huutaa. Neitikin jossain vaiheessa päätti kiljahtaa, ja totesi sen jälkeen että, "minä kiljuin isille". Jep, huomasin :)
T:stä en niinkään ollut huolissani, mutta kun ukki ei vastannut, niin pieni hysteria meinasi vallata mielen. Hän kun on toipumassa puoli vuotta sitten saamastaan sydänkohtauksesta ja ohitusleikkauksesta.. Viimein kadonneet lampaat saatiin takaisin ja aloitimme kotimatkan.
 |
| Jokunen mustikka tullut syötyä? |
Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, suuntasimme Orivedelle mökkeilemään. Teimme tädin ja neidin kanssa pieniä kävelyretkiä ympäri lähimaastoa, ja olin yllättynyt miten ketterästi neiti käveli muhkuraisessa maastossa. Neidin muksahtaessa nurin hän totesi, että "minä kaaduin" ja seuraavassa lauseessa "minä nousen täältä ylös". Täytyykin (taas) alkaa suunnittelemaan vakavasti sitä retkeä Uutelaan, mikä on syystä tai toisesta jäänyt tekemättä.
T kävi tädin miehen kanssa laskemassa sunnuntai-iltana verkot järveen ja jännitimme mahdollista kalasaalista. Seuraavana aamuna he sitten lähtivät verkkoja nostamaan, ja olihan siellä reilusti kalaa: 5 kohtalaisen kokoista kuhaa, 7 suurta ahventa ja muutama lahna. Lahnat vietiin naapuriin rapusyötiksi ja suurimman osan muista kaloista otimme mukaamme mummulaan savustettavaksi. Ikävä kyllä kalat osoittautuivat niin mudan makuisiksi, että jäivät syömättä.
Pohjanmaalle päästyämme tartuimme tiistaina remonttihommiin. T epäili, että talomme katto vuotaa, ja harmiksemme epäilyt osoittautuivat oikeiksi. Onneksi vuotaminen (todennäköisesti) on niin pientä, että kattoremonttiin ei tarvitse ryhtyä kuin aikaisintaa ensi kesänä, mahdollisesti vasta kahden vuoden päästä. T alkoi selvittämään olisiko kattoa mahdollisista korjata pelkkien saumojen kohdalta, mutta meidän tuurilla koko katto on tietenkin vaihdettava. Voi sitä rahanmenoa!
Talo on kyllä kaunis ja aivan upealla, (ainakin omasta mielestäni) kylän kauneimmalla paikalla. Mutta hitto soikoon, kun tympäisee, että kaikki aika mitä Pohjanmaalla vietetään, menee tuon ihanuuden remontointiin. Ja kun ei tietenkään riitä, että yksi kohta korjataan, vaan se myötä paljastuu aina uusia epäkohtia. Argh!
 |
| Näkymää takapihalta joelle (Toki rantaa täytyisi hieman raivata, ja T:llä on sinne jo huimat terassi ja savusauna suunnitelmat tulevaa varten) |
Remontinkohteeta oli tällä kertaa siis talon yläkerta, jossa ei ollut koko matkalla lattiaa. Teimme piirujen päälle harvalaudoituksen, ja kyllä, allekirjoittanut oli siellä itsekin vasara kädessä. Laudoituksen jälkeen laitoimme lautojen päälle rautakaupasta keräämiämme laminaattilevyjä. Mikään järin kaunis ratkaisuhan tuo ei ole, mutta näkeehän ainakin, että kuinka paljon se katto loppu viimein vuotaa.
Keskiviikkona vuorossa olikin retki Power Parkiin T:n pikku siskon ja -veljen kanssa. Ystävämme Helsingin kodin naapurista olivat suuntaamassa kesälomareissunsa yhteydessä samaiseen paikkaan, joten treffit oli sovittu heidän kanssaan. Siellä neidit menivätkin laitteesta toiseen, lähes koko ajan kahdestaan. Ei ollut vanhemmille tilaa (saatika tarvetta) suurimpaan osaan laitteista. Siellä haikein mielin katsoin, kun neiti hurvitteli ystävänsä kanssa, ilman että olisi osoittanutkaan kaipaavansa äitiä turvaksi. Niin ne pienet vaan kasvaa.
Emme aikuisten kesken ottaneet rannekeita lainkaan. Muutamaan laitteeseen oli silti päästävä, joten ostimme kertalippuja. Power Parkin puinen vuoristorata on ehdoton klassikko, joten siihen oli päästävä! Ja se olikin juuri niin hyvä (ja hurja) kuin muistinkin. Päätin ostaa vielä toisenkin lipun, jotta pääsisin 75 metriä korkeaan vapaa pudotus laitteeseen. Siinä sitten vuoroani odottelin, kunnes laite suljettiin liian voimakkaan tuulen vuoksi. En jäänyt odottelemaan tuulen laantumista, joten nappasin T:n pikkuveljen
mukaani erääseen toiseen vuoristorataan, ja se oli virhe! Kuumasta päivästä ja syömättömyydestä johtuen pääni ja sisuskaluni menivät totaallisen sekaisin ja huono olohan siitä tuli. Pitkän aikaa istuskelin pää polvissa ja voin huonosti. Oloni koheni vasta takaisin mummulaan päästyäni, kun olin tunnin verran köllöttänyt sohvalla ja juonut monta lasia vettä. Ei tule vanhuus yksin :D
Torstaina kotimatkalla aloimme ihmettelemään ennen Lahtea autosta kuuluvaa järkyttävää pörinää. Pysähdyimme eräälle taukotuvalle tarkistamaan tilannetta, ja kas, pakoputkihan se oli irronnut. T siinä sitten viritti hätäratkaisuna putkeen rautalanka kiinnitystä, ja loppu matkamme teimme huimassa 90km/h vauhdissa. Ikinä ei ole moottoritiellä niin moni auto meitä ohittanut kuin tuolla matkalla. Ja kyllähän ne päätkin kääntyi, kun auto pörisee kuin suihkukone, eikä liiku minnekään. Tänään lähetinkin T:n ja neidin mökille pakoputkea korjamaan ja jäin itse kotiin (nukkumaan), koska..
Eilen oli viimeinkin ne kauan odotetut ystävän polttarit! Pientä viime hetken stressiä perjantai-iltana aiheutti, kun kaksi seurueeseen kuuluvaa henkilöä viime hetkellä ilmoitti, ettei ole osallistumassa mukaan. Ei siinä mitään, mutta ei he eivät myöskään olleet maksaneet sopimaamme summaa. Yllättäen budjetista puuttuikin 100€ ja sitä siinä sitten muiden kanssa käännettiin ja väännettiin. Loppu viimein saatiin järkeiltyä mistä puuttuva raha saataisiin ja homma oli valmis.
Lauantai käynnistyi osaltamme 11:30. Olimme sopineet treffit Rautatieasemalle, josta suuntasimme Koffin puistoon kuohuviinin kanssa juhlakalua odottamaan. Siskoni haki ystäväni kotoaan silmät sidottuna ja toimitti sovittuun paikkaan. Side pois silmiltä, vihje käteen ja ohjeita seuraamaan. Ystävän lähestyessä, juoksimme piiloistamme ja kilistelimme puistossa auringon helliessä.
Puistosta lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, tankotanssia. Olin varannut meille tunnin Rock the pole nimisestä paikasta, jonka kuvittelimme olevan Lönnrotinkadulla. No eihän se ollut siellä päinkään! Sähköpostissa oli allekirjoituksessa ollut vanha osoite! Fu*k! Ei muuta kuin netistä uusi osoite ja kohti Kaisaniemeä. Onneksi meillä oli hyvin aikaa joten ehdimme sovittuun aikaan paikalle. Kaisaniemessä ihmettelimme tanssipaikan sijaintia, Rock the pole kun sijaitsee kerrostalossa, kuin kenen tahansa kotioven takana.
Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt tankotanssimassa, ellei baaritankoilua lasketa ;) Tankoilu oli ehdottomasti kokeilun arvoinen juttu, miksei sitä uudelleenkin voisi mennä. Mutta voi luoja miten vaikeaa ja rankkaa se on?! Ilman minkään näköisiä käsivoimia, muutamat liikkeet jäivät kohdaltani lähinnä säälittäviksi yrityksiksi, mutten antanut sen haitata menoa. Kaikilla oli hauskaa, ja muiden onnistuessa hurrattiin ja taputettiin. Tehtiin siinä jopa pieni koreografia, jonka ohjaaja tunnin lopuksi kuvasi. Taksissa oli mukava sitä videota katsoa, pienin ennakkoluuloin. Mutta ainakin pieneltä kännykännäytöltä se näytti yllättävän hyvältä!
Tanssimisen jälkeen suuntasimme Vantaalle erään seurueemme tytön vanhempien kotiin saunomaan ja syömään. Olimme varanneet sinne kanasalaattiainekset ja patonkia, sekä levitteitä. Netistä olimme etsineet kotitekoisten kasvonaamioiden ohjeita, ja toteutimme naamion, johon tuli kananmunaa sekä hunajaa. Naamio-ohjeita löytyy tuolta.
Kananmuna aiheutti muutamille pieniä ennakkoluuloja, ja litkun levittäminen olikin melkoinen operaatio. Lopulta saimme kaikille naamiot kasvoille ja siinä sitten odoteltiin, että ne kuivuvat. Naamion kuivuessa haju ei ole mikään kovin miellyttävä, mutta pesun ja saunan jälkeen kasvot tuntuivat ihanan pehmeiltä. Luulen, että tuota ohjetta, ja miksei muitakin, tulee varmasti vielä kokeiltua.
Saunan ja syömisen jälkeen annoimme polttarisankarille eteen savea, tehtävänä oli muovailla savesta unelmien prissin. Hieno luomushan siitä syntyi ja morsion (ja sulhasen) yllätykseksi kyseinen patsas tullaan huutokauppaamaan häissä. Hih!
Pikku hiljaa aloimme valmistautumaan iltaa varten ja sitten suuntasimmekin tilataksilla takaisin Helsingin keskustaan. Juhlakalulle puettiin päälle toppi, johon hän sai vastaantulevilta ihmisiltä kerätä ohjeita hyvään avioliittoon, sekä miehelle että naisille. Miehet olivat erittäin halukkaita antamaan ohjeita, mutta kaikkia yllätti suuresti naisten haluttomuus. Yllättävän moni muutenkin suhtautui meihin hyvin negatiivisesti, vaikka täysin sivistyneesti ja kohteliaasti heitä lähestyimme. Pyh te suppeat ihmiset.
Kun neuvoja oli saatu tarpeeksi, menimme Pataässään. Morsian esitti meille Kaija Koon "Kuka keksi rakkauden". Meidänkin piti "Sata salamaa" juhlakalulle, mutta koska Patis on melko suosittu paikka, emme jääneet jonon vuoksi vuoroamme odottamaan. Illan piti päättyä Rymy-Eetuun ja pöydillä tanssimiseen, mutta Eetun ollessa kesälomalla, päätimme mennäkin Bakersiin. N. kahden aikaan aamuyöllä seurueemme alkoi hipsiä kohti kotia ja ihana päivä ja ilta oli saatettu kunnialla loppuun. Ystävä oli onnellinen saamistaan polttareista ja muistoista, ja sehän on pääasia. Nyt vielä kuukauden verran odottelua, että pääsee juhlimaan nuoren parin häitä <3
 |
| Öinen Helsinki Hakaniemen sillalta |
Tämä päivä onkin siis osaltani mennyt nukkuessa, lievästi harmittaa, kun ilmakin olisi ollut noin kaunis, mutta minkäs teet. Ensi viikko neidin kanssa vielä lomaillaan, ja sitten alkaa arki.
Lopuksi vielä, katsokaan kallojani! Sieltä ne pikku hiljaa nousevat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti