Maanantaina suuntasimme mökkeilemään Vihtijärvelle. Yllätykseksi myös tätini miehensä kanssa Tampereelta saapui myös vierailulle. Koska saavuomme mökille sen verran aikaisin, päätimme lähteä iltapäivällä poimimaan ne kaivatut mansikat. Otimme neidin myös mukaan, ukki lupautui viettämään aikaa tytön kanssa meidän poimiessa marjoja. Luultavasti ukki ei aivan ollut kartalla siitä mihin oli lupautunut ;) Kuvitteli varmaankin neidin istuvan mansikkapuskan ääressä mutustamassa marjoja suuhunsa. Not! Neiti juoksi riviä edestakaisin ja ukki paineli perässä.
Oli mukava poimia mansikoita, koska niitä oli niin paljon. Auringon paistaessa ja Olavi Uusivirran soidessa taskussa Spotifyn kautta ämpäri oli alta aikayksikön täynnä. Sitten edessä olikin perkaus ja pakastus. Senkin onneksi pystyi hoitamaan ulkona auringon paistaessa ja äidin ja tädin autellessa, eli sekään ei ollut homma eikä mikään. Nyt on pakastin (ja masu) täynnä mansikkaa. Keittipäs mies muutaman pullollisen vielä kotiin tullessamme mehua sekä mansikoista, että viime vuotisista mustikoista, jotta saatiin pakastimeen tilaa.
Maanantai-iltana laitoin miehen soittamaan Helsingin ensikodin unineuvontapuhelimeen. Itse en sinne voinut soittaa, koska olisin todennäköisesti purskahtanut itkuun, eikä siitä olisi loppua tullut. Saimme sieltä kaksi neuvoa: a) jatkatte samalla tavalla sängyn vieressä istuen ja paijaten. Ongelma tuossa on vain se, että siitä kun yrittää nousta ja lähteä lapsen nukahdettua, silmät rävähtää saman tien auki, ja show jatkuu. Tai b) laitatte muksun nukkumaan ja jos lapsi huutaa, menette n. 10 min päästä piipahtamaan huoneessa ja sitten pois ja 10 min päästä uudelleen jne.
Päätimme valita vaihtoehto b:n. Ensimmäisenä iltana neiti huusi kaksi tuntia! Huutokonsertti sisälsi kaikki tutut lauseet: anna vettä, paijaa, peitto päälle, ja sitä, ja tätä. Mutta olisi siellä yksi uusikin: "Apua, olen jumissa!" Saman tien tottakai ryntään tytön luo olettaen että vähintään käsi on jossain jumissa. Mutta ei. Siellä neiti sängyn nurkassa seisoi ja huusi täysin "vapaana". Kahden tunnin jälkeen huuto viimein lakkasi ja yöllä neiti heräsi tunniksi narisemaan. Muutaman kerran sanoin, että pää tyynyyn ja sängy hiljeni.
Eilen illalla huuto kesti 45 min ja yökukkuminen n. 20 min ja tänä iltana konserttia jatkui vain 20 minuuttia! Edistystä!! En uskaltaisi vielä hehkuttaa, mutta teen sen silti. Jospa tämä viimeinkin tästä! Toivon niin todella.
Muutama kuukausi sitten tilaamani Perfect home tuotteet tulivat viimeinkin. Toimituksessa oli kaiken maailman viivästyksiä ja ongelmia, mutta hyvää kannatti odottaa. Kehykset olivat todellisuudessa vieläkin kauniimmat kuin kuvastossa. Pöytäkehys löysikin jo paikkansa. Neidin huoneen kehyksellekin on paikka, mutta täytyy vain hommata kiinnikkeet.
Mukavia (loma)päiviä!
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti