sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikonlopun jälkeisiä fiiliksiä

Onpas ollut taas mukava ja pitkän tuntuinen viikonloppu.

Perjantaina pääsin töistä jo hyvissä ajoin puolen päivän aikaan. Ryntäsin saman tien kotiin jääkaapissa odottavan batteryn luokse. Olin suunnitellut siivoavani ikuisen murheenkryyni vaatehuoneemme ja näin teinkin. Laitoin Spotifysta soittolistan soimaan ja tartuin toimeen. Roskiin ja kirpparikasseihin kertyi kiitettävästi tavaraa ja vaatehuone on hetken aikaa inhimillisessä kunnossa.

Koska kello ei ollut vielä juuri mitään, kaivoin kuulokkeet korville ja tartuin imurin varteen. Imuri tanssipartnerina/mikrofoonina pyörin ympäri kämppää aivan fiiliksissä. Ja sain jopa imuroinnin päätteeksi pestyä jopa lattiat! Olikin todella mahtava tunne, kun T tuli neidin kanssa kotiin ja minulla oli aikaa tehdä muutakin kuin siivota tai ressata sotkuista kotia. Mahtavuutta!

Lauantaina neiti sai jäätävän leipomisvimman. Koska joulu tekee tuloaan, päätimme tehdä joulutorttuja. Ostimme tarvikkeet ja neiti kaivoi essunsa esille. Näytin yhden tortun kanssa miten taittelu tehdään ja loput neiti taitteli omien taitojensa mukaan. Lähes jokainen torttu tuli, uskomatonta kyllä, taiteltua oikein! Taitava pieni ihminen <3 Taittelun jälkeen olikin enää jäljellä voitelu ja sitten uuniin.





T teki meille päivälliseksi lohta ja perunamuusia. Ruokailu  aikana neiti pyysi, että lähdettäisiin syömisen jälkeen ulos. Sehän sopi mainiosti. Pakkasimme muutaman tortun mukaan ja lähdimme pihalle. Otimme vähän leipääkin mukaan ja veimme ne sorsille. Lähdimme liikenteeseen neidin pyörällä. Heijastinliivi loistaen neiti paineli täyttä vauhtia eteenpäin. Sorsat tuli syötettyä ja matka jatkui. Suuntasimme lähellämme oleville pitkospuille seikkailemaan. Neiti ei omien sanojensa mukaan ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa ja olikin aivan innoissaan pienestä seikkailustamme. Söimme retkieväät läheisessä leikkipuistossa. Olin jo täysin taas unohtanut miten hyviä joulutortut olikaan. Namskis!

Yhteinen perhekävely oli aivan mahtava. Kuljimme T:n kanssa käsikädessä naureskellen ja neiti polki hyväntuulisena edellämme.

Isänpäiväaamu alkoi perheessämme rauhallisissa merkeissä. Yritin hiljaa hipsiä suihkuun, mutta niin vain neidin sängystä kuului pieni ääni "äiti, olenko minä jo herännyt?" Ei muuta kuin boxilta Töötti ja Pulteri näkymään ja itse suihkuun. Suihkuun jälkeen keitin kahvit ja tein meille kaikille herkkuleivät. Neiti suuntasi herättämään T:n ja pyytämäön aamupala pöytään. Nautimme aamiaisen ja lähdimme suuntaamaan kohti Messukeskusta. Päästyämme Pasilaan tuli ilmoitus, että Messukeskuksessa on sähkökatkos, joka viivästytti messujen alkamisen ainakin puoleksi tunniksi. Mielestäni on hieman hämmentävää, ettei messukeskuksen kaltaisella pytingillä ole varageneraattoria. Joka tapauksessa, s
teimme suunnitelman muutoksen ja lähdimme omaa isiäni moikkaamaan. Olisimme menneet sinne jokatapauksessa messujen jälkeen.

Neiti oli aivan innoissaan, kun kuuli että ukin lisäksi hän tapaisi myös mummin. Itselläni tuntemukset eivät ollet ihan samanlaiset. Mitä lähemmäksi pääsimme, sitä enemmän alkoi ketuttaa. Kokosin itseni kuitenkin suhteellisen hyvin. Vaikkakin kahvipöydässä tunnelma ei ollut kovin lämmin. Jotenkin en vain ollut halukas keskustelemaan äitini kanssa. Tunnelmaa laimensi hieman myös huoli koirastamme. Muutaman kerran meinasin romahtaa täysin, mutta pikku neidin takia pidin itseni kasassa. Vaivaantuneen kahvittelun jälkeen suuntasimme jälleen kohti Pasilaa.

Messuilut tuotti ainakin kädentaito-osuudelta pettymyksen. Olin odottanut löytäväni sieltä aimo kasan ideoita ja inspiraatiota, mutta näin ei käynnyt. Jokusen pussin hankin helmiä, kun edullisesti sain, mutta muuten ei jäänyt muuta käsiin. Neiti kun on eläimiä rakastava pieni ihminen, sai messuilta paljon irti. Koko ajan oli pieni käsi rapsuttelemassa kaikkia elöimiä, joita vain sai koskea. Ja neidin takiahan pääasiassa tuonne messuille menimme, joten reissu oli ihan onnistunut.

Nyt pakko painua nukkumaan, iltapäivästä lähtien väsyttänyt niin paljon, että meinaa pystyyn nukahtaa.

Mukavaa viikkoa!

-H-

torstai 6. marraskuuta 2014

Tunteiden vuoristorataa

Huh, alkaa tämäkin viikko olemaan taputeltu. Viime aikoina tunteeni ovat heittäneet sellaista häränpyllyä, ettei mitään järkeä. Neidin kanssa aamut ovat vaihdelleet seesteisen aurinkoisista myrskyisiin tunteen purkauksiin joissa toinen karjuu kurkku suorana ja toinen
on lähes itkun partaalla. Pinna on ollut todella kireällä ja se tuntuu he*vetin pahalta kun tulee rähistyä pienelle ihmiselle. Kaikkein kamalinta tässä taitaa olla se, etten tarkalleen edes tiedä mistä se johtuu. Liekö jotain yliväsymystä vai mitä?

Neitikin on viime viikkoina ollut tavallista väsyneempi ja kiukkuisempi. Uhmaa ja rajojen testaamista on joka päivä ja monta kertaa. Yötkin ovat olleet tavallista katkonaisempia, heräämisiä on useita kertoja yössä, mikä tietenkin rasittaa kaikkia. Luulen, että neidilläkin alkaa pikku hiljaa painaa pitkähkö syksy.

Eilen sain siskoltani viestin liittyen koiraamme. Haukultamme löytyi jokunen kuukausi sitten kasvain. Koska koira on hyvinvoivan oloinen, tarkempia tutkimuksia ei lähdetty tekemään. Nyt sitten tuo kasvain oli alkanut taas oireilemaan, joten matka suuntasikin kohti Viikin pieneläinklinikkaa. Olin tuolloin töissä, ja koin pienimuotoisen romahduksen. Soitin isilleni ja itku kurkussa vannotin, että jos tilanne niin vaatii, niin koiraa ei lopeteta ilman läsnäoloani. Kotiin päästyäni sisko soitti sitten tuloksia. Koiralla on todella paha munuaisten vajaatoiminta ja elinennusteeksi annettiin 1kk-1vuosi. Tietenkin tiedän, ettei kukaan ole täällä ikuisesti ja koira alkaa olemaan jo iäkäs (10v). Mutta kyllä ajatus siitä, ettei tuota karvapalloa enää olisi, tuntuu todella pahalta. Myös neidin reaktio pelottaa todella paljon. Olen googlannut kirjoja ja löysinkin tilanteeseen sopivan kirjan. Kun aika on kypsä, marssin kirjastoon ja lainaan "Koirien taivas" nimisen kirjan jonka kautta lähdemme käsittelemään aihetta. Huoh!

Sitten vähän positiivisempiin aiheisiin. Neiti alotti tänään satubaletin. Hänen muutama päiväkotikaveri käy samassa baletissa. Neiti lähti tunnille aivan innoissaan ja tunnin jälkeenkin fiilikset olivat huipussa! Tuntui tykkäävän kovasti ja intona odottaa jo seuraavan viikon tuntia. Aluksi vähän jännitti, millä fiiliksellä neiti tunnille lähtee. Arvelin kyllä että tuttujen kavereiden läsnäolo varmasti auttaa asiaa. Mikä olikin sitten huolenaihe nro 2: jännitin miten neiti kavereiden  läsnäollessa käyttäytyy? Että lähteekö ystävysten toiminta lapasesta ja he juoksevat ja huutavat eivätkä kuuntele ohjeita. Pidin neidille ennen tunnin alkua pienimuotoisen palopuheen opettajan kuuntelemisesta ja tottelemisesta. Vaikka T:n kanssa liputammekin höpsöttelyn puolesta ja kotona toisinaan mopo vähän keulii, on mielestäni tiettyjä paikkoja ja tilanteita joissa kuuluu käyttäytyä tietyn kaavan mukaan ja tällaiset ohjatut harrastustoiminnat ovat yksi niistä. Ensimmäisen kerran perusteella luulen että pelkoni olivat täysin turhia ja hyvä niin. Tanssimista rakastava pieni ihminen on siis löytänyt uuden harrastuksen :)

Olin tänään ystävänaapurini luona vaatekutsuilla. Tutustuin merkkiin nimeltä Silverjungle ja  kokemus oli todella positiivinen. Silverjungle on kotimainen merkki, mikä sekin lisäsi kiinnostustani. Tämän hetkinen mallisto tuntui mielestäni hyvin tyttöpainotteiselta, mikä oli
itselleni toisaalta hyvä ja toisaalta ei niin hyvä. Olisin halunnut hankkia neidin vaatekaappiin sieltä vaikka mitä ihanuuksia, mutta koska raha ei kasva puussa, jouduin karsia halujani. Laitan tänne kuvia ostoksistani, jahka ne saan. Mutta uskon vahvasti, että Silverjungle tuotteita tulee jatkossakin löytymään meidän kaapeista. Varsinkin, kun mallistosta löytyy myös aikuisille vaatteita ;)

Lopuksi täytyy hehkuttaa vielä tämän päiväistä työpäivääni. Juhlistimme tänään isänpäivää. Olimme kutsuneet isät läheiselle urheilukentälle. Ainoa ohjeistus oli ryhmätyötaitojen omistaminen ja urheilulliset vaatteet. Isät saapuivatkin sovitusti paikalle ja pääsivät pelaamaan isät vs. isät norsujalkapalloa! (Heille jotka eivät tiedä kyseistä lajia, niin siinä pelataan jalkapalloa suurella jumppapallolla). Isät olivat todella hyvin mukana ja ensimmäisen erän jälkeen pelitatsi alkoi löytymään oikein urakalla. Vesisateesta huolimatta fiilis oli huipussa ja isät kiittelivät kovasti. Kaiken kruunasi yhdessä lapsen kanssa syödyt sämpylät. Riemu loisti lasten kasvoilla. Tällaiset hetket ovat ehdottomasti niitä, jonka vuoksi kyseistä työtä teen.

Ja huomennahan onkin jo taas perjantai!

- H-

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Marraskuu

Niin se kuukausi vain vaihtui. Uskomattoman nopeasti on mennyt tämä syksy. Kohta saa alkaa laskemaan päiviä joululomaan, jota tänäkin vuonna saamme neidin kanssa viettää ruhtinaalliset 2 viikkoa.  Tai oikeastaan vähän reilut. Innolla odottelen jo lomaa. Harmikseni joudun kyllä tunnustamaan, että varmaan ensimmäistä kertaa ikinä koen ahdistusta joulusta ja joulun vietosta.

Olemme seurustelumme alkuajoista lähtien ensimmäistä joulua lukuun ottamatta viettäneet joulun vuoroin omien vuoroin T:n vanhempien kanssa. Koska viime joulun olimme T: n porukoilla, on tänä vuonna omieni vuoro. Ahdistusta aiheuttaakin, yllätys yllätys, äiti. En ole ollut juomisen vuoksi häneen yhteydessä sitten syyskuun. Tuntuukin todella kamalalta ajatuskin istua hänen kanssaa mahdollisesti samassa joulupöydässä, niinkuin mitään ei taas olisi tapahtunut. Toisaalta taas jos äiti ei tule viettämään kanssamme joulua, joudun keksimään jälleen kerran neidille jonkin selityksen,  miksei mummi taaskaan ole mökillä. Tuntuu sydäntäsärkevältä nähdä pienen kasvot kysymässä, missä mummi on. Enkä kyllä kohta enää tiedä edes mitä hänelle vastata. Argh!!

Viime aikoina tuo äidin alkoholiongelma on aiheuttanut taas enemmän huolta ja ajatuksia kuin pitkään aikaan. Painiskelen aina vain sen ikusen kysymysken äärellä, että mitä tehdä. Laittaako todella ne välit lopullisesti katkolle vai odottako muutosta, jota ei 99% varmuudella ole tulossa. Vaikeita asioita..
Mutta nyt tähän viikonloppuun. Lauantaina olin neidin kanssa tämän kaverin luona halloween-bileissä. Kyseisiä juhlia oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa ja vihdoinkin tuo suuri päivä koitti. Halloweenasu oli hankittu jo hyvissä ajoin ja ihmeen hyvin neiti malttoi olla pyytämättä sitä päälleen ennen aikoija. Lauantaiaamuna heti kun neiti sai silmöt auki, hän kysyi, että joko lähdetään. Aamupäivä menikin kotona touhutessa ja iltapäivällä sai viimein laittaa asun päälle ja lähteä juhlimaan.

Etukäteen olin itse vähän jännittänyt miten neiti halloween hulinasta selviää, arka kun on. Mutta hän suoriutui aivan loistavasti.  Ainoa pieni muotoisen paniikin aiheutti hetkellisesti kummitusasuun pukeutunut isompi lapsi, mutta tuostakin selvittiin ilman suurempia huutoja. Kaverin vanhemmat olivat koristelleet asuntonsa viimeisen päälle ja tarjoilukin oli teeman mukainen. Juhlan ehdoton kohokohta muksujen mielestä oli ulkona taskulamppujen kanssa tapahtunut aarteenetsintä. Neiti oli melko liikuttavan näköinen kulkiessaan lampun kanssa illan pimeydessä. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet ja olin niin onnellinen,  kun saimme kutsun. Tuosta inspiroituneena päätimmekin pitää neidin ystäville joulukuu  alussa pikkujoulut :) En malta odottaa.




Tänään vuorossa olikin taas vaihteeksi kirppistelyä. Lähdimme koko perheen voimin Myyrmäki halliin kirppikselle. Sisko oli myös poikansa kanssa mukana ja shoppailun jälkeenhe tulivatkin vielä hhetkeksi meille oleilemaan ja syömään T:n tekemää kääretorttua, namskis.

Kirppikseltä mukaani tarttui ikioma työkalusetti! T:llä on kasa työkaluja, jotka aina ovat väärässä paikassa. Aina kun jotain tarvitsee, pitää ensin puoli tuntia etsiä kyseistä välinettä. Iskäni on aina välillä (kuunneltuaan lukuisia valituksiani) antanut minulle muutamamia työkaluja. Mutta enääpä ei tarvitse, nyt löytyy kaikki tarpeellinen ja onneksi ne on vieläpä vaaleanpunaisia, joten ei tarvitse pelätä, että menevät sekaisin ;) Tosin luulen, että joudun oman settini piilottamaan, jotta pysyvät varmasti tallessa.

Nyt hhetkeksi vielä omaa aikaa ja Netflixin pariin. Kauan odotettu Gossip girl kausi 5 on ilmestynyt ja olen kyseiseen sarjaan totaalisen koukussa. Hyvää viikonalkua kaikille!

-H-

P.s. Tarkoituksena oli liittää mukaan vielä muutama kuva, mutta jostain syystä tekniikka on taas minua vastaan. Lopetan taistelun 45 minutin jälkeen, täytyy yrittää jälki käteen ne liittää.