Loppukesän kohokohdat

Loppukesästä sain kokea muutaman huikean tapahtuman ihan aikuisten kesken, joista tulee oma päivitys nyt.

Sain siskoltani joululahjaksi liput Cheekin stadionkeikalle. Pääsinkin siis bilettämään hänen kanssaan ja nauttimaan ihanasta Cheekistä! Sisko sai meille liput kentälle ja pääsimmekin melko hyville paikoille, koska menimme sinne hyvissä ajoin. Fiilis oli aivan huikea ja Cheek täytti 110 %:sesti odotukset! Konsertin lavasteet olivat upeat ja Cheekin biisit oli hyvin valittu ja järjestelty. Vierailevista esiintyjistä puhumattakaan! Hypin ja lauloin ja kiljuin lähes koko keikan jälkeen ja meininki oli aivan mielettömän upea. Olen vielä kuukaudenkin jälkeen fiiliksissä tuosta illasta. Jostain kumman syystä kotona tätä minun Cheek-hehkutusta ei täysin allekirjoitettu. Vaikkakin neiti olisi varmasti tykännyt olla mukana, puhuu vieläkin alkukesän Radio Aallon konsertista, jossa kävimme Cheekiä katsomassa. Meillä kävi vielä siskon kanssa todella hyvä tuuri, että olimme Stadikalla perjantaina, ilma suosi meitä :) Matkaan tarttui myös pipo, mutta jostain syystä armas tietotekniikka kamppailee vastaan, eikä anna tuota kuvaa tänne lisätä :)

Elokuun lopussa pääsin ystävänaapurini kanssa Suvilahteen We love the 90' -festareille. Meillä oli VIP-liput lalauantaille.  Lauantai sattui vielä olemaan ystäväni syntymäpäivä, eli tämä sopi paremmin kuin hyvin. T ja neiti lähtivät aamupäivästä mökille, joten ystäväni saapui meille iltapäivällä. Kilistelimme kuohuviinillä ja paransimme hetken maailmaa ja lähdimme suuntaamaan kohti Suvilahtea. Suuntasimmekin heti VIPPi puolelle, jossa saimme ruokaa. Ensimmäinen esiintyjä jota menimme kuuntelemaan oli E-rotic. Hieman oli hämmentävää kuunnella livenä bändiä, jotta olen kuunnellut ollessani varmaankin neljännellä luokalla :D Muutenkin oloni oli hieman nuori kyseisessä tapahtumassa, mutta en antanut sen häiritä. Muita bändejä, joita kuuntelimme oli DJ Sash (Ecuador!!), Pandora ja DJ Bobo. DJ Bobo oli illan viimeinen esiintyjä, jonka jälkeen hyppäsimme metroon ja päätimme jatkaa iltaa kaupungissa. Päädyimmekin Molly Malonesiin, jossa tanssahtelimme hetken ja lähdimme kohti kotia. Ilta oli ollut osaltani hieman kosteahko, joten tuossa vaiheessa suunnitelma kuulosti oikein hyvältä. Sunnuntaiaamuna sain nukkua pitkään, kun muu perhe kotiutui vasta iltapäivällä. Ilta oli siis kaikin puolin onnistunut ja jätti mukavat muistot.

Muutama viikko sitten osallistuin siskoni kanssa Serenassa mutajuoksu-tapahtumaan. Tarkoituksena oli siis kiertää 5km lenkki, jonka varrella oli erilaisia esteitä, jotka piti selvittää. Paikka paikoin reitin varrella oli myös mutaa, jossa sai rämpiä. Mutaa olisi kyllä saanut olla enemmänkin, koska juoksun jälkeen olin löhinnä likainen vain väriaineesta, jota muutamalla esteellä heitettiin päälle. Alkuun jännitti kovasti, että miten selviän tuosta koitoksesta, koska treenaaminen on kesän aikana ja sen jälkeen ollut hyvin vähillä, mutta suoriuduin radalta pois n. tunnissa. Eli hyvä minä! Esteet olivat hauskoja; ylittämistä, vaahdossa kahlaamista, kiipeilyä ja liukumista. Aivan totolkuttoman hauska tapahtuma ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.

Siskollani ei juoksu mennyt yhtä nappiin. Ensimmäisen esteen jälkeen, n. 500 metrin jälkeen sisko astuu 10x10neliön alueen ainoan pienen nyrkin kokoisen kiven päälle ja muljauttaa nilkkansa. Ei muuta kun järkkäri paikalle mönkijällä ja sisko kyytiin ja ensiapuun. Heti oman suoritukseni jälkeen, suuntasin tiedustelemaan tilannetta,  ja piti lähteä sairalaan päivystykseen. Onneksi selvisimme päivystyksestä suhteellisen nopeasti ja jalassa ei ollut mitään vakavaa. Nivelsiteet oli hieman ottanut osumaa, mutta tällä hetkellä on jo paranemaan päin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kaiken kaikkiaan takana oli siis kiva kesä, paljon tehtiin sekä perheenä, että ihan yksinäni.

Kohti uusia kokemuksia.

-H-

Hah! H 1 - tekniikka 0! Sainpas kuvahommelit toimimaan.

Mukava maanantai

Oi kun oli taas ihanan voimaannuttava viikonloppu. Perjantaille suunnittelemani Bodycombat-tunti jäi ikävä kyllä vain suunnitelman tasolle, koska T:llä meni yllättäen koulussa myöhempään. Harmittaa hieman, koska kaksi seuraavaa perjantaita menee muissa hommissa, joten en pääse kahteen viikkoon huutamaan ja huitomaan.

Lauantai käynnistyi osaltani sh'bamin ja coren merkeissä. Sai lauantai mukavan aloituksen, kun sai vähän jumpata. Se olikin tuon viikoin ainoa jumppani. Maanantaille olin tehnyt varauksen tunnille, mutta neidillä olikin muita suunnitelmia. Neiti on aloittanut muutama viikko sitten muskarin. Muskarin piti olla neidin ja isin yhteinen harrastus, mutta viime maanantaina neiti kieltäytyi lähtemästä isin kanssa laulelemaan, joten ei muuta kuin annoin periksi, peruin tunnin ja lähdin neidin kera soittamaan. Tänään sanoinkin heti aamusta, että tänään on muskaripäivä, jonne neiti lähdet isin kanssa. Ja niin he sitten lähtivät ja äiti pääsi jumppaamaan.

Olimme T:n kanssa ajatelleet, että lähtisimme lauantaina neidin kanssa Hoploppiin. Suunnitelmat muuttuivatkin rauhalliseen leffailtaan, kun saimme naapurilta lainaksi Risto Räppääja ja viileä Venla-elokuvan. Koko perhe sitten saunan jälkeen istahti sohvalle ja aloitettiin elokuva. Neiti jatkoi katsoa koko leffan hievahtamatta. Ja tuntui tykkäävään. Neiti selkeästi tykkää enemmän elokuvista, joissa on oikeita ihmisiä. Luulenpa, että tuo musiikkipainotteisuus tekee myös aika paljon.

Isänpäivän aamuna neiti tepsutteli kortin ja lahjan kera makuuhuoneeseen isiä herättämään. Olin aikasemmalla Vuosaaren retkellämme ostanut T:lle lahjaksi Kalevalan Torin vasaran. Yllätyin, että neiti ei sanallakaan maininnut lahjasta, yleensä kun tuo tuntuu höpöttävän kaiken mahdollisen samantein :) Koru tuntui olevan T:lle mieluinen ja hyvä niin. Lahjojen keksiminen tuntuu aina yhtä hankalalta ja päänvaivaa aiheuttaa jo uhkaavasti lähenevä joulu.

Lahjan antamisen ja aamupalan jälkeen suuntasimme Espooseen ukkia moikkaamaan. Pohdin ja harkitsin sinne menoa pitkään, koska tiesin äidin olevan myös kotona. Päätin kuitenkin lähteä, koska ukki on kuitenkin pääosassa ja pitäähän neidin häntä tavata. Ja mummia siinä sivussa.. Vaikkakaan jälkimmäinen ei ole pitkään aikaan neidin puheissa esiintynytkään. Aina vain ukki ja ukin koira. 

Ukin luona tunnelma olikin hieman jäätävä. En puhunut äitini kanssa sanaakaan, vaikka sisko etukäteen  yrittikin sovitella meitä puhumaan. Vierailumme kesti muutaman tunnin ja neiti oli onnessaan saamastaan huomiosta. Sunnuntai-ilta tosin sujui omalta osaltani ristiriitaisissa merkeissä. Toisaalta ajattelen olevani jollain tasolla todella itsekäs, kun "riistän" neidiltä mummin. Mutta toisaalta, en halua joutua miettimään joka kerta kun jotain äidin kanssa sovitaan, että pitääkö suunnitelmat ja missä kunnossa mahtaa olla tällä kertaa. Kun joku kertoisi ne oikeat vastaukset ja oikeat ratkaisut. 

Loppu Isänpäivä sujui osaltamme unisissa merkeissä. Kotiuduttuamme Espoosta, laitettiin neiti päikkäreille ja ajateltiin, että hetki torkahdetaan myös. Hetki muuttuikin muutamaksi tunniksi ja loppu viimein kello olikin sen verran, että alkuillalle suunnittelemani ravintolakäynti muuttui pizzan tilaamiseen kotiin. Sujuuhan se tietysti niinkin :)

Tänään neiti tosiaankin sitten lähti isin kanssa sinne muskariin ja pääsin itse jumppaamaan. Ja voi luoja, että olen hajalla! Olin ensin puolen tunnin Legsolution tunnilla, joka on täyttä tykistystä koko 30 minuuttia. Harjoituksia tehdään yhteensä 24 (12 eri liikettä) 40 sekunnin sykleissä. Liikkeet olivat erilaisia variaatioita kyykyistä, yhden jalan kyykyista ja todella paljon myös hypittiin. Tunnin alussa ohjaaja lupaili, että koko viikon tulee tuntumaan etenkin pakarassa kipua. Nice. Ainakin tällä hetkellä olen koko alakropasta niin kipeä, että ihan pelottaa mitä huominen (ja ylihuominen) tuo tullessaan. Legin jälkeen vuorossa oli 30 minuuttia Absiä, joka oli samantyylinen tunti, mutta keskittyi vatsalihaksiin. Ja tuokin oli todella rankka setti! Huomista vapinaa siis odotellessa :)

-H-

Blogini löytyy muuten nykyisin myös Facebookista ;)
https://www.facebook.com/pages/La-Meva-Vida/377740185681218?fref=ts

Pullan (ja teepuuöljyn) tuoksuinen koti

Päätin eilen kehittää neidille ja itselleni hieman iltatekemistä tälle illalle, koska jumpat jäivät neidin flunssan vuoksi väliin. Suuntasimmekin maanantai-iltana kauppaan ostamaan pullataikina-tarvikkeet. Tänään sitten kotona meitä odotti pullataikina käytyämme ensin (jälleen) Ikeassa pyörähtämässä. Neiti oli aivan innoissaan, kun sai ensin levittää itselleen jauhoja ja sitten "pyöritellä" pullia. Lähinnä neiti keskittyi taikinan syömiseen pyörittelyn sijaan, mutta väliäkö hällä. Lopuksi sai vielä ripotella pullansa päälle raesokeria ja herkut uuniin paistumaan. Iltapalaksi söimmekin sitten pullaa ja pillimehua/kaakaota. Namskis!

Perjantaina pääsin suhteellisen aikaisin töistä. T oli iltatöissä, joten lähdimme neidin kanssa käymään kaupungilla. Neiti on suuri Mimmit-yhtyeen fani, joten suuntasimme Levykauppa X:ään hakemaan juuri julkaistua levyä. Levykaupan jälkeen kävimme vielä tyttöjen kesken Arnoldsissa donitseilla. Neitikin sai herkutella ihka omalla (ensimmäisellä) donitsillaan. Ei lainkaan huono tapa viettää tyttöjen iltapäivää, vai mitä?

Lauantaina lähdimme siskon ja tämän poitsun kanssa käymään Koiramäen pajutallissa. Moni työkaveri on kyseistä paikkaa suositellut kovasti ja viikonloppuna siellä järjestettiin kurpitsakarnevaalit, joten päätimme lähteä piipahtamaan. Huikeita pajurakennelmia ja hahmoja oli joka puolella, harmi vaan, neiti koki kyseiset koristeet hieman liian pelottaviksi. Ehkä seuraavalla kerralla parempi onni. Pajutallilla myydään myös paljon erilaisia sisustustuotteita, muitakin kuin siis pajusta tehty. Olisi tehnyt mieli poistaa kaupasta paljon muutakin, ihan vain siksi, kun kaikki oli niin ihanaa ja suhteellisen edukasta. Mutta sain pidettyä järjen päässä ja ostin vain kaksi "sydänkippoa" johon suunnittelin laittavani vettä sekä kynttilöitä. Olin kuvitellut, että kelluvat kynttilät nyt ostaa mistä vain, mutta eipä niitä noin vain hankittu. Tänään sitten lopulta Ikeasta ne löysin. Ja siellä ne nyt sulostuttavat parvekettamme.

Peikkolasten päiväkoti/ Koiramäen pajutalli

Sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa liikkumaan. Ensin kävin vähän zumbailemassa. Olin kyseisen ohjaajan tunnilla kolmannen kerran ja tämä oli ehkä kaikkein paras. Ensimmäisillä kerroilla tuntui todella hankalalta, kun ohjaaja ei puhunut mitään. Tarkasti täytyi katsoa mitä ihmettä seuraavaksi. Toisaalta se oli myös todella mukavaa, ettei ohjaaja pälättänyt mitään ylimääräistä. Haaveilen kovasti, että jonain päivänä taloudellinen tilanne antaisi myöden niin, että voisin jäädä muutamaksi kuukaudeksi pois töistä ja opetella tanssimaan (kunnolla) eri lattaritansseja. 

Zumban jälkeen vuorossa oli vähän rauhoittumista bodybalancen muodossa. Tuntien välillä oli vain 5 minuuttia, mikä ainakin omalla kohdallani oli todella huono. Balancen ensimmäinen puoli tuntia meni täysin ylikierroksilla tanssimisen vuoksi, enkä meinannut millään malttaa mennä rauhallisesti liikkeitä eteenpäin. Loppua kohden onnistuin paremmin, mutta kovasti täytyi tsempata :D

Tänään kun hain neitiä päiväkodista hoitaja kertoi unikaverin odottavan lokerossa pesua varten. Heti ajattelin, että nyt on sattunut hieman mittavampi vahinko. Mutta ikävä kyllä olin totaalisen väärässä: neidin ryhmään oli saapunut ne ah niin inhottavat kutsumattomat vieraat. Saman tien aivan jäätävä psykologinen kutina alkoi päässä. Ei muuta kuin apteekkiin ostamaan tiheäpiikkinen kampa ja teepuuöljyä. Käsittelin sekä neidin että oman tukkani tavan shampoolla, johon tipautin muutaman tipan öljyä. Josko nuo vieraat tajuaisivat pysyä poissa tästä huushollista. Ajattelin aamulla vielä neidin pipoon laittaa muutaman tipan, ihan vain varmuuden vuoksi. Toisaalta olemme kuin ihmeen kaupalla selvinneet kyseisistä ällötyksistä: itse olen ollut 7 vuotta alalla ja *kopkop* kertaakaan en ole niitä kotiin tuonut ja neitikin ollut vuoden päiväkodissa. Voikun tämä hyvä tuuri jatkuisi.

Lopuksi täytyy todeta, että nyt se syksy taitaa tulla aivan todenteolla. Aivan tolkuttoman kylmä alkaa olemaan ulkona. Ja kun tämä vaihdos on tapahtunut niin nopeasti. Ihmettelen vain miten tulen selviämään talvesta, kun nyt jo tekee tiukkaa.

Tällaisilla eväillä töissä

-H-

Ihana viikonloppu

Viikonloppu on vaihteeksi tuntunut ihanan pitkältä. Olemme ehtineet tehdä vaikka ja mitä.

Perjantaina kävimme perheen kesken Itiksessä syömässä. Neiti osoitti taas hurmaavuutensa ja käyttäytyi  ravintolassa oikein esimerkillisesti sylissä olevaa servettiä myöden. Ravintolan jälkeen kävimme vielä kahvilla ja jäätelöllä.

Olimme pitkään siskon kanssa puhuneet, että pitäisi mennä Heurekaan katsomaan kuuluisaa Body worlds näyttelyä ja kuinka ollakaan, se jäi melko viime tippaan. Lauantaina päätimme sitten sinne mennä ja otimme mukaan sekä miehet että muksut. Etukäteen hieman jännitin miten neiti näyttelyn kokee ja T:n kanssa sitten sovimmekin, että mikäli siltä näyttää, niin toinen ottaa neidin sillä aikaa, kun toinen kiertää katselemassa. Aluksi neiti vaikuttikin hieman jännittyneeltä ja sylissä viihtyi suurimman osan ajasta. Mutta suureksi hämmästykseksi suhtautui "patsaisiin" oikein hyvin. Yhdet puistatukset tuli luurangon kohdalla. Pienen pienet sikiöt lasikuvuissaan (tämä hirvitti allekirjoittanutta melkoisesti) aiheutti keskustelua: "vauvalla on paha mieli, vauva nukkuu". Jepjep. Kaikin puolin näyttely oli vaikuttava. Vähän tosin petyin "patsaiden" määrään. Olin odottanut, että niitä olisi ollut enemmän, mutta toki tässä varmasti vaikuttaa paljon tuo logistiikka puoli. 

Lauantai-iltana lähdimme pikaisesti käymään vielä Ikeassa: neidin romuille piti saada lelulaatikoita. Matkaan tarttui myös neidille panda-pehmolelu. Pandan innoittamana kävimmekin neidin kanssa autossa keskustelun mitä eläimiä perheenjäsenet ovat. Neiti itse oli panda, isi oli leppäkerttu ja äiti apina. Thanks! Olin juuri keskustellut kauhukuvistani töissä kollegan kanssa, kun lapset saivat tehtäväksi piirtää perheensä eläiminä. Koska painiskelen ulkonäköongelmien kanssa, ajattelin että mikäli neiti kyseisen tehtävän joskus saa, hän varmaan piirtää äidin elefanttina tai virtahepona tms. 

Loppu viikkoni ja viikonloppu on sisältänyt paljon liikuntaa. Torstaina kävin kokeilemassa bodyjam-tuntia. Ja hah, miten pihalla sitä olikin! Muutaman kerran piti ääneen oikein naurahdella, niin koomiselta tuntui (ja varmasti myös näytti). Mutta ehdottomasti menen uudelleen ja otan kyseisen tunnin (mahdollisuuksien mukaan) säännöllisesti ohjelmistooni. Lauantaina kävin vahvistamassa keskivartaloa coressa ja sen jälkeen vähän vielä ohjattua venyttelyä. Ja kyllä hitsi vie oli rankka puolituntinen coren merkeissä. Vielä on matkaa tavoitteeseen, mutta onneksi sitä aikaakin on. Tavoitteenahan on siis kroppa kuntoon 2014. Mutta ihanaa on ollut kyllä todeta, että jotain tuolla pullamössölle tuossa keskivartalon suunnalla on jo tapahtunut. Tänään olikin vuorossa vielä xyclingia ja zumbaa sekä extempore lähtö Malminkartanon jätemäelle rappusia kipuamaan ystävän kanssa. Liikuntaa liikuntaa, mutta ensi viikolla miehen opiskelu-ja työkuviot on sellaiset, etten sitten pääsekään minnekään.

Lopuksi vielä tunnelmia päiväretkestämme japanilais tyyliseen puutarhaan:

Seesteisiin tunnelmiin..

-H-

PS. Seesteisyys todennäköisesti loppuu kyllä lyhyeen, kun BB alkaa. Voi luoja, että ne ihmiset saa verenpaineet kohoamaan!