Mukava maanantai

Oi kun oli taas ihanan voimaannuttava viikonloppu. Perjantaille suunnittelemani Bodycombat-tunti jäi ikävä kyllä vain suunnitelman tasolle, koska T:llä meni yllättäen koulussa myöhempään. Harmittaa hieman, koska kaksi seuraavaa perjantaita menee muissa hommissa, joten en pääse kahteen viikkoon huutamaan ja huitomaan.

Lauantai käynnistyi osaltani sh'bamin ja coren merkeissä. Sai lauantai mukavan aloituksen, kun sai vähän jumpata. Se olikin tuon viikoin ainoa jumppani. Maanantaille olin tehnyt varauksen tunnille, mutta neidillä olikin muita suunnitelmia. Neiti on aloittanut muutama viikko sitten muskarin. Muskarin piti olla neidin ja isin yhteinen harrastus, mutta viime maanantaina neiti kieltäytyi lähtemästä isin kanssa laulelemaan, joten ei muuta kuin annoin periksi, peruin tunnin ja lähdin neidin kera soittamaan. Tänään sanoinkin heti aamusta, että tänään on muskaripäivä, jonne neiti lähdet isin kanssa. Ja niin he sitten lähtivät ja äiti pääsi jumppaamaan.

Olimme T:n kanssa ajatelleet, että lähtisimme lauantaina neidin kanssa Hoploppiin. Suunnitelmat muuttuivatkin rauhalliseen leffailtaan, kun saimme naapurilta lainaksi Risto Räppääja ja viileä Venla-elokuvan. Koko perhe sitten saunan jälkeen istahti sohvalle ja aloitettiin elokuva. Neiti jatkoi katsoa koko leffan hievahtamatta. Ja tuntui tykkäävään. Neiti selkeästi tykkää enemmän elokuvista, joissa on oikeita ihmisiä. Luulenpa, että tuo musiikkipainotteisuus tekee myös aika paljon.

Isänpäivän aamuna neiti tepsutteli kortin ja lahjan kera makuuhuoneeseen isiä herättämään. Olin aikasemmalla Vuosaaren retkellämme ostanut T:lle lahjaksi Kalevalan Torin vasaran. Yllätyin, että neiti ei sanallakaan maininnut lahjasta, yleensä kun tuo tuntuu höpöttävän kaiken mahdollisen samantein :) Koru tuntui olevan T:lle mieluinen ja hyvä niin. Lahjojen keksiminen tuntuu aina yhtä hankalalta ja päänvaivaa aiheuttaa jo uhkaavasti lähenevä joulu.

Lahjan antamisen ja aamupalan jälkeen suuntasimme Espooseen ukkia moikkaamaan. Pohdin ja harkitsin sinne menoa pitkään, koska tiesin äidin olevan myös kotona. Päätin kuitenkin lähteä, koska ukki on kuitenkin pääosassa ja pitäähän neidin häntä tavata. Ja mummia siinä sivussa.. Vaikkakaan jälkimmäinen ei ole pitkään aikaan neidin puheissa esiintynytkään. Aina vain ukki ja ukin koira. 

Ukin luona tunnelma olikin hieman jäätävä. En puhunut äitini kanssa sanaakaan, vaikka sisko etukäteen  yrittikin sovitella meitä puhumaan. Vierailumme kesti muutaman tunnin ja neiti oli onnessaan saamastaan huomiosta. Sunnuntai-ilta tosin sujui omalta osaltani ristiriitaisissa merkeissä. Toisaalta ajattelen olevani jollain tasolla todella itsekäs, kun "riistän" neidiltä mummin. Mutta toisaalta, en halua joutua miettimään joka kerta kun jotain äidin kanssa sovitaan, että pitääkö suunnitelmat ja missä kunnossa mahtaa olla tällä kertaa. Kun joku kertoisi ne oikeat vastaukset ja oikeat ratkaisut. 

Loppu Isänpäivä sujui osaltamme unisissa merkeissä. Kotiuduttuamme Espoosta, laitettiin neiti päikkäreille ja ajateltiin, että hetki torkahdetaan myös. Hetki muuttuikin muutamaksi tunniksi ja loppu viimein kello olikin sen verran, että alkuillalle suunnittelemani ravintolakäynti muuttui pizzan tilaamiseen kotiin. Sujuuhan se tietysti niinkin :)

Tänään neiti tosiaankin sitten lähti isin kanssa sinne muskariin ja pääsin itse jumppaamaan. Ja voi luoja, että olen hajalla! Olin ensin puolen tunnin Legsolution tunnilla, joka on täyttä tykistystä koko 30 minuuttia. Harjoituksia tehdään yhteensä 24 (12 eri liikettä) 40 sekunnin sykleissä. Liikkeet olivat erilaisia variaatioita kyykyistä, yhden jalan kyykyista ja todella paljon myös hypittiin. Tunnin alussa ohjaaja lupaili, että koko viikon tulee tuntumaan etenkin pakarassa kipua. Nice. Ainakin tällä hetkellä olen koko alakropasta niin kipeä, että ihan pelottaa mitä huominen (ja ylihuominen) tuo tullessaan. Legin jälkeen vuorossa oli 30 minuuttia Absiä, joka oli samantyylinen tunti, mutta keskittyi vatsalihaksiin. Ja tuokin oli todella rankka setti! Huomista vapinaa siis odotellessa :)

-H-

Blogini löytyy muuten nykyisin myös Facebookista ;)
https://www.facebook.com/pages/La-Meva-Vida/377740185681218?fref=ts

Vauhtia vauhtia..

Jälleen kerran aloitan tekstini päivittelemällä miten nopeasti päivät ja viikot vierähtävät. 

Tällä viikolla aloitimme tai oikeastaan jatkoimme neidin kanssa yhteistä harrastustamme lasten ja nuorten kuntokeskus Gymillä. Kävimme kevääseen asti ryhmässä jossa oli 1-2-vuotiaita lapsia ja neiti tykkäsi aivan valtavasti. Jumppaohjaaja tuli vuoden aikana tutuksi ja tärkeäksi ja taidot myös karttuivat kovasti. Vuoden aikana käytiin läpi kiipeilyä, kuperkeikkoja sekä etu- että takaperin, tasapainoiltiin ja muuta mukavaa. Päätimmekin sitten T:n kanssa, että jatkan neidin kanssa syksyllä 2-3-vuotiaiden ryhmässä. Harmiksemme saimme ilmoittautumisen jälkeen kuulla, että tuttu ohjaajamme ei jatkakkaan kyseisessä paikassa. Asian ymmärtäminen tuotti neidille kovasti vaikeuksia. Tiistaina kun lähdimme ensimmäiselle tunnille, neiti monta kertaa kyseli tuota tuttua ohjaajaa. Koita siinä sitten selittää, että siellä meitä odottaa uusi täti.

Ensimmäinen kerta oli vähintäänkin kaoottinen. Tuntimme alkoi ohjaajan esittelyllä ja samalla käytiin läpi ketä jumppaajia oli paikalla. Alkupiirissä neiti istui kuuliaisesti ja hiljaisena sylissäni, vieressä istui toinen tyttö äitinsä kanssa enemmän ja vähemmän keskittyen ja ympäri salia juoksi poika huutaen ja meluten isä perässä. Koska uudet tilanteet jännittävät neitiä kovasti, ei hän tuon ensimmäisen vartin aikana puhua pukahtanutkaan uuden tädin esittäessä kysymyksiä. Alkulämmittelyn aikana neidin liikunnan into alkoi jälleen pulputa ja sieltä ne kuperkeikatkin löytyivät. Ylpeänä neiti sitten kotiin päästyään esitteli isilleen oppimansa sillan (rapukävelyasennossa peppu ylös) ja kertoi mistä löytyy kyynärpää. 

Itselleni jäi hieman vielä ennakkoluuloja tuosta uudesta tädistä. Toki myönnän, että tilanteeseen vaikuttaa se, että tunsin edellisen ohjaajan jo ennen kuin aloitimme Gymillä. Uusi ohjaaja vaikutti vähän epävarmalta. Mutta toisaalta, omassa mielessäni on hyvin elävästi edelleen ensimmäinen tuntini jumppaa ohjaamassa. Kun kaikki jännitti ja mielessä pyöri vain mitä nuo äidit ja isät ajattelevat. Joten annettakoon se anteeksi. Avoimin mielin vain ensi viikkoa odottamaan :)

Omista jumpistani puheen ollen, nekin käynnistyivät keskiviikkona. Kirjoitin aikaisemmin vähäisistä osallistujista sekä omista huonoista fiiliksistäni. Olin niin hajalla, että laitoin koordinaattorille viestiä ja tiedustelin oliko hän saanut jotain palautetta jumpistani. Hän kovasti rauhoitteli ja kertoi saaneensa vain positiivista palautetta (JEE) ja epäili osallistujien vähyyden johtuvan nykyisestä trendistä harrastaa hieman "erikoisempia" lajeja. Hmm.. Mahdollisesti. Keskiviikko sitten koitti ja jännityksellä odottelin jumppareita saapuvaksi. Olin facebookin kautta yrittänyt haalia lisää porukkaa, ja sainkin muutaman houkuteltua. Yllätyin kovasti, että niiden kuuden ilmoittautuneen lisäksi paikalle saapui neljä ylimääräistä eikä kukaan niistä ollut sieltä FB:n kautta jumpasta kuulleita. Jeij! Toinen ryhmäni ei sitten ollutkaan niin suksee, paikalle saapui kolme lasta.. Leiki niiden kanssa sitten jotain tervapataa.. Toivottavasti tuo toinen ryhmä pysyisi yhtä runsaslukuisena sekä tuohon toiseen ryhmään tulisi lisää lapsia.

Tänään kävimme Rautatientorilla Herkkujen Suomi-tapahtumassa. Neiti oli aivan onnessaan kaikista mahdollisista maistiaisista. Kaikki maistui kuulemma hyvälle. Kauhea nälkähän siinä tuli, kun haisteltiin erilaisia tuoksuja. Päädyimme sitten ostamaan eräältä kojulta Uudenmaan burgerin T:lle sekä muikkuja neidille ja minulle. Neiti nauraa räkätti muikun mutustelun välillä ja sai kanssaihmisiltä hymyileviä katseita.

Rauttikselta suuntasimme vielä Kalasataamaan Teurastamolle Helsinki Night markettiin. Joka puolella oli aivan tolkuttomasti ihmisiä ja kehuimme kovasti itseämme, että olimme jo syöneet. Jokaiselle myyntikojulle oli kymmenien metrien matkat. Neiti pääsi karuselliin pyörähtelemään ja mikäs siinä oli ollessa: neiti nautti ja aurinko paistoi. Hieman harmitti, että jouduimme lähtemään melko pian kotiin, huomennakun täytyy taas töihin mennä ja meillä on se aikainen aamu (työt alkaa 7:30).

Huomenna suuntaamme päiväkodin jälkeen juhlistamaan T:n syntymäpäiviä. Ajattelimme mennä Flamingoon uimaan :) Lauantai hurahtaakin ensin siskon kanssa puistokirppiksellä toivottavasti huima tili tehden ja illalla menemme työpaikan naisten kanssa Suomenlinnaan katsomaan Robin Hoodia. Mukava viikonloppu siis tiedossa, toivottavasti sää suosii.

Tekstejäni on muuten katselty yhteensä yli tuhat kertaa, wau! :D

-H-