perjantai 28. kesäkuuta 2013

Pakkailua ja roadtrippiä

Pika postaukset ennen kuin perheemme pakkaa viimeiset tavarat autoon ja käynnistää loma roadtripin.

Eilinen päivä hurahti Korkeasaaressa. Olimme siskon kanssa sopineet treffit puoli kymmeneksi. Siitä muksut autoon, vähän kaupasta eväitä ja sitten menoksi. Kaupan pihassa punnitsimme hetken mennäkö vai eikö mennä, kun vettä alkoi ripsimään. Päätimme kuitenkin lähteä, kodin kautta vielä vaunun sadesuoja mukaan ja mars matkaan. Korkeasaaren lipunmyynnistä mukaan tarttui vielä äideille kertakäyttösadetakit ja niin päästiin viimeinkin kiertämään. Pikku sateesta johtuen eläimet tuntui olevan todella aktiivisella tuulella. Kissalaaksossa emme taaskaan nähneet kuin muutaman karvaisen takapuolen, mutta viimeisellä häkillä saimme ihastella ympäriinsä tepastelevaa lumileopardia. Voi että se on kyllä kaunis luontokappale. Ahmakin piti melkoista meininkiä yllä omassa loossissaan. Mutta kaikkein parasta antia lasten mielestä olivat karhut sekä apinat. Neiti puhui apinoista jo pitkän aikaan ennen kuin pääsimme lähellekään apinalinnaa. Apinoita ihastellessa muksut mutustivat vähän evästä, jotta jaksoivat loppumatkan taapertaa/istua kyydissä. Riikinkukko-urootkin ihastuttivat meitä avonaisilla pyrstöillään. En muista koska viimeksi olisin kyseistä näkyä nähnyt.


Korkeasaaressa oli myöskin esillä taas Art meets sand-hiekkaveistokset. Oli kyllä upeita luomuksia, sai vain ihastella ja ihmetellä, miten joku moisia osaa tehdä. Hyvä kun itse saan hiekkalaatikolla täydellisen ämpärikakun aikaiseksi. Neidin ensimmäinen kommentti veistokset nähdessään oli "missä minun ämpäri?" 


Korkeasaari retken jälkeen pääsin viettämään laatuaikaa rakkaan ystävän kanssa ihan kahden kesken. Etsimme Itiksessä ystävälle häihin kenkiä, kävimme syömässä ja paransimme maailmaa. Helpotti kummasti, kun sai purkaa kohtalotoverille sydäntään vieroitukseen liittyen ja muutenkin pienen ihmisen uhman tuomia tuntemuksia. Ystävät ovat kyllä sellaisia aarteita <3

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa viime yötä. Neiti nimittäin nukkui koko yön ilman huutoa! Aamuyöllä kuului jotain pientä narinaa, mutta ajattelin etten mene sinne ellei meteli kovene, ja sehän ei koventunut! Itse heräilin aamulla siinä kahdeksan aikaan ja ihmettelin, kun automaattinen herätyskello ei vielä ollut toiminut. Neiti sitten nukku posotti vähän yli yhdeksään. Jospa se vaikein olisi nyt takana päin?

Kohta puoliin tosiaan starttaamme ja suuntaamme Ikaallisiin moikkaamaan nalleja. Siitä jatkamme matkaa kohti Seinäjokea -> ystäviä, grillausta, chillausta. Huomenna olisi tarkoitus päästä lopulliseen määränpäähän Keski-Pohjanmaalle mummolaan. 

Näillä fiiliksillä, hyvää viikonloppu kaikille!

-H-

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Helteinen keskiviikko

Heh, olipas aamutuimaan hieman heikko hetki. Kirjoituksen tullessa valmiiksi, mies sopivasti kömpi sängystä ylös töihin lähteekseen. Yllättyi varmaan hieman, kun sohvan nurkassa kone sylissä istui lähes koomassa oleva rouva. Siinä sitten allekirjoittanut pärähti lohduttomaan itkuun ja mies komensi takaisin nukkumaan. Hetken sainkin nukuttua ennen kuin neiti heräili.

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa ikinä Kumpulan maauimalassa. Olipas kyllä kiva paikka. Ja kaupungin työntekijä-korttia vilauttamalla sisään pääsi melkein ilmaiseksi, niin mikäs siinä. Neitikin innostui kovasti polskimisesta, ja yllätyin itse miten lämmintä kahluualtaan vesi oli. Siellä oli itsekin todella miellyttävä seisoskella. Kävimme maauimalassa itseasiassa eilen kaksi kertaa. Aamupäivällä kävimme ihan tyttöjen kesken ja illemmalla kutsuimme itsemme mukaan naapureiden sinne lähtiessä. Luulenpa, että menemme sinne tämän kesän aikana vielä jokusen kerran.

Tänään aamupäivä hurahti neidin sekä siskon ja tämän pojan kanssa leikkipuistossa. Neiti tapansa mukaan suhaili paikasta a paikkaan b, ja parhaani mukaan koitin pysyä perässä. Illalla lähdin suunnittelemaan ystäväni tulevia polttareita. Polttareihin on reilu kuukausi aikaa, ja meinasi iskeä pieni paniikki, kun tuntui että kaikki on ihan levällään. Mutta onneksi saimme illan aikana suunnitelmat pientä hienosäätöä vaille valmiiksi. En malta odottaa, että kyseinen päivä koittaa! 

Neidin yöunille meno oli taas melkoista showta. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin sängyn vieressä istui, mutta heti yksin jäätyään karjuminen alkoi. Heitteli unikaverin (yhden niistä monista) lattialle ja vaati sitten karjumalla tulemaan nostamaan sen. Temppuilu ja karjuminen jatkui niin kauan, kunnes mies (taas) kävi neidin nukuttamassa. Tuo nukuttaminenkin aiheuttaa harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä. En nimittäin edes muista koska neitiä on viimeksi pitänyt nukuttaa. Luultavasti oma ressaaminen osittain vaikuttaa tähän kaikkeen, pitäisi osata ottaa asenne, että tänne vain tuli mitä tuli. Kaipa nämä vieroitusoireet rippikouluun mennessä loppuvat. Kuten edellisen postauksen kommenttiin kävin vastaamassa, harkitsemme josko antaisimme neidille Titi-taloon vietäväksi yhden tutin perjantaina. En tosin tiedä olisiko siitä enemmän haittaa vai hyötyä.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä Korkeasaarta kiertämään. Jännityksellä odotan mitähän eläimiä siellä mahdamme kohdata.

Yhdessä seuraamistani blogeista sain jokin aika sitten idean tehdä mansikka-vaahtokarkki-vartaita. Tänään niitä sitten siskon kanssa teimme lasten ollessa päiväunilla. (Toki muksutkin saivat osansa mansikoista..) Vartaat eivät täysin tuottanut tyydystä, koska a.) mansikat eivät olleet kovin hyviä ja b.) kaupassa ei ollut yksivärisiä vaahtokarkkeja. Mutta ensi hätään ajoivat kyllä asiansa.


Juhannuksena käydessämme torilla, yllätin itseni (ja muut seurueestamme) ostamalla kaksi kallan-sipulia. Kallan pitäisi kuulemma olla oikein kuumasta nauttiva kukka, mikä sopii parvekkeellemme kuin nenä päähän. Nyt vain odottelemaan jännityksellä saanko sipulit itämään.


Toivottavasti ensi yöstä tulee kaikin puolin rauhallinen, että neidin huone pysyisi hiljaisena ja että Ilmatieteenlaitoksen ennustama ukkonenkin pysyisi poissa. Toivossa on hyvä elää.

-H-

Kun luovuttaminen on lähellä..

Tekisi mieli antaa periksi!! Ja jos tämä suunta pitää, todennäköisesti annankin ja pian. Nimittäin tutin takaisin! 

Tämä on nyt 4. aamu, joka käynnistyy +/- 10min viiden aikaan. Ja täytyy myöntää, että ei sovi mulle. Varsinkaan lomalla! Sunnuntai yönä tosiaan huuto alkoi klo 2 aikaan ja jatkui aamuun asti lähes puolen tunnin välein. Ei siinä mitään, ensimmäinen yö on aina vaikein sanotaan. Ma yönä konsertti käynnistyi klo 1 ja ti yönä klo 00. Ajattelin, että suunta on parempaan, kohta herääminen jää pois, kun on vain aikaistunut koko ajan. Mutta pyh! Viime yönä jälleen klo 1 alkoi meteli ja näköjään joku neidin sisäinen kello on päättänyt, että nythän ei nukuta viittä pidempään. Tai tokihan neiti itse karjumisen jälkeen nukkuu, mutta itse kun olen kerran herännyt kunnolla, ei uni meinaa uudelleen tulla. Senpä takia tässä nytkin istuskelen vuodattamassa..

Asiaa ei juurikaan helpota miehen alkamaton kesäloma. Se olen siis minä, joka yön pikku tunneilla istuu silmät ristissä neidin sängyn vieressä ja koittaa käyttää kaikki mahdolliset ja melkeinpä mahdottomatkin keinot saada huone hiljaiseksi. Samalla ressaten mahdollista naapureiden häiriintymistä.

Vaikka tämä vieroittaminen ei ole kestänytkään kovin pitkään, tuntuu tämä silti hel*etin pahalta. Tekisi mieli itsekin huutaa ja itkeä, ja eipä niiltä omilta (sala)kyyneleiltä ole säästytty. Päivät menee todella hyvin, neiti ei kysele tulppiensa perään lainkaan. Päiväunet ovat antaneet äidille korkeintaan 1½ tunnin hengähdystauon, mutta sänkyyn on kuitenkin nukahdettu ilman sen suurempaa draamaa.

Eilen iltapäivällä olin aivan täpinöissä, kun huomasin, että neidillehän on tähän samaan konkurssiin tulossa poskihammas alas. Ajattelin, että hyvä homma, yö sujuu hyvin kun antaa kunnon kipulääkkeet illalla ennen nukkumaan menoa. NOT! Lääkkeet annettiin ja nukkumaan mentiin vain herätäkseen vähän keskiyön jälkeen elämöimään.

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä Ikaallisen ja Seinäjoen kautta kohti Pohjanmaan mummolaa. Mutta mikäli aamut (ja yöt) jatkuvat samanlaisina, mies saa lähteä kesälomareissuun aivan itsekseen. Ei lainkaan houkuttele lähteä "vieraaseen" paikkaan heräämään ennen kukon laulua ja kuuntelemaan muiden voivotuksia huonosti nukutusta yöstä. 

Väsyttää ja pinna on kireällä.. Kiitos ja nam! Jospa päivä 4 toisi helpotusta tähän tilanteeseen ja vieroitusoireet alkaisivat helpottamaan..

-H-

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Lomalla viimeinkin!

Tulihan se loma viimeinkin!! Viimeiset päivät töissä oli yhtä tuskaa, aika ei meinannut millään kulua. Taisi neitikin sitä lomaa odottaa, vaikkakin tuskin tajuaa täysin sen merkitystä. Torstaiaamuna päiväkotiin lähtiessämme pääsimme määränpäähän ilman minkään näköistä draamaa tai huutoa. Ihanaa!! Hetki sitten (kaiken huudon välissä, siitä lisää myöhemmin..), kun kysyin neidiltä mitäs huomenna tehtäisiin, katsoi hän suoraan silmiin ja sanoi "tehdään lomaa". No todellakin tehdään!

Juhannus vierähti vanhempien mökillä perheen kesken. Sisko perheineen oli siellä myös. Lasten kanssa ulkoiltiin kauniissa säässä ja pääsipäs pikku väki ihastelemaan kokkoakin. Meidän neiti herätti ihailua kanssa juhlijoiden keskuudessa, kun innostui tanssimaan kitaran soidessa. 

Mies teki meille juhannusaaton kunniaksi saunavihdat, neitikin sai omansa. Siellä neiti sitten kylpyammeessa istui saunan keskilauteilla ja välillä huljutti vihtaa vedessä ja sitten lätki sillä naurun siivittelemänä itseään ja vanhempiaan. Mikään ei voita puusaunaa ja koivuvihdan tuoksua! Ah kesä!




Lasten mentyä nukkumaan pelailimme aikuisten kesken ulkona pihapelejä. Ostimme miehen kanssa ulko-Aliaksen, ja pitihän sitä heti tottakai kokeilla. Ja kuinka ollakaan, mies päihitti meidät muut siinä mennen tullen. Pelailun jälkeen yllytin miestäni tekemään kärrynpyörän. Melko yllytyshullu henkilö kun on, siellä hän hetken kuluttua pyöri pitkin nurmikkoa. Kärrynpyörää siitä ei saanut hyvällä mielikuvituksellakaan, mutta hauskaa näytti olevan. Siinä sitten aloimme kilvan heittelemään ideoita miehille (siskon mieskin liittyi sirkustemppuiluun) ja siellä he sitten toteuttivat parhaan mukaan toiveitamme. Intouduin itsekkin kokeilemaan siltaan pääsyä ja yllätin etenkin itseni pääsemällä melko hyvään siltaan. Mikä on ihme, koska en edes muista koska viimeksi olen sen tehnyt.

Eilen saimme kutsun Espooseen kaveripariskunnan luokse iltaa viettämään. Saavuimme paikalla (melko myöhään) alkuillasta ja saimme ulkona nauttia muurinpohjalettuja kera hillon ja jäätelön. Miehet keksivät laittaa saunan päälle n. 20:30, joten ei auttanut muu kuin laittaa neiti nukkumaan siellä. Huonoksi tuuriksi huomasin, että ah niin tärkeä suukappale oli jäänyt kotiin ja hieman siinä sitten jännitettiin, että noinkohan se uni tulee ilman tuttia. Puolisen tuntia neiti hääräili ja muutaman kerran kyseli tulppansa perään, mutta nukahti sitten loppu viimein. Olin aivan täpinöissä. Päätimme miehen kanssa, että kotonakaan tuttia ei annettaisi, vaan tuttien sanotaan jääneen mökille.

Innokkuus loppuikin lyhyeen kotiin lähtiessä. Neiti ylös ja autoon, jolloin huuto, tottakai, alkoi. Ei muuta kuin kaikki mahdollinen tyynnyttely ja lepertely käyntiin, jotta päästään kotiin. Huuto lakkasi puolessa välissä matkaa, kun auton syövereistä löytyi pieni rasia rusinoita. Jes! Perille päästiin rauhan vallitessa. Nukkumaankin mentiin melko rauhallisissa merkeissä, kunnes noin tunnin nukkumisen jälkeen alkoi jäätävä huuto, joka jatkuikin suurin piirtein puolen tunnin välein lähes koko yön. Aamulla sängyistä kömpikin ylös kohtuullisen väsynyttä porukkaa.. 

Päiväuniin asti selvittiin mukavissa merkeissä, aamupäivä touhuiltiin rauhallisia puuhia ja sitten ruokaa ja nukkumaan. Mieskin sukelsi päiväunille ja itse sain hieman hengähtää batteryn ja kirjan kera sohvan nurkassa. Kauaa autuus ei kestänyt, kun meteli neidin huoneessa jälleen alkoi ja eihän siitä nukkumisesta enää mitään tullut. Great!

Välipalan jälkeen lähdimme Haltialan tilalle eläimiä katsomaan. Täytyy myöntää, että Fallkulla on kyllä paljon viihtyisämpi paikka. Olisimme mielummin menneetkin Fallkullaan, mutta aukioloajat eivät käyneet aikatauluumme. Neidillehän tuo Haltiala oli jälleen elämys, eläimistä kun tykkää niin kovasti. 


Ei uskoisi, että olemme lähes kivenheiton päässä "sivistyksestä"

Loppu päivä/ilta sujuikin vaihtelevissa tunnelmissa. Söimme hyvän päivällisen parvekkeella, jonka jälkeen sain hieman parannella rusketusta neidin kylpiessä parvekkeella. Kylvyn jälkeen laitoin ihanan Olavi Uusivirran soimaan ja neidin kanssa pidimme sitten loman alkamisen kunniaksi pienet sunnuntaitanssit. Tunnelma oli ihana ja naurun täyteiten. Kunnes..

Iltapalaa massuun ja sänkyyn. Jotta pääsee temppuilemaan ja huutamaan. Milloin piti laittaa housut, milloin antaa joku tietty pehmo. "Laita peitto, tee sitä, tee tätä". Kaikki oli hyvin niin kauan kun olin sängyn vieressä. Heti oven mentyä kiinni konsertti käynnistyi. Hetken teki mieli jo kaivaa se suukappale piilosta ja luovuttaa. Mutta ei, nyt ei saa antaa periksi. Lähes 45 minuutin jälkeen huone hiljeni. Toivottavasti ensi yö olisi jo vähän helpompi. 


Mies yllätti torstaina ja toi juhannuksen/loman kunniaksi kukkia

Juhannusruusun loistoa

Mökillä lintu oli tehnyt pesän saunan kuistille..

Juhannuksen aikana pesä tyhjeni ja pienet pääsivät kokeilemaan omia siipiään

Harvinainen vieras, sislisko, saapui myös tervehtimään

Mikään ei ole niin terapeuttista, kuin puhaltaa saippuakuplia
(ja katsoa, kun naurava lapsi niitä poksauttaa)

Ennen lomalle lähtöä pääsin purkamaan töissä luovuttaa. Tulevien päiväkotilasten kunniaksi väkersin seinään kukkasen, jokaiseen terälehteen tuli lapsen nimi ja kukan yläpuolelle tervetuloa toivotukset päiväkotiin. 




Huomenna nauttimaan ensimmäisestä virallisesta kesälomapäivästä! Ajattelin ottaa rennosti ja suunnata neidin kanssa läheiseen leikkipuistoon ulkoilemaan ja ruokailemaan.

Hyvää lomaa kaikille joilla se on/alkaa ja mukavaa viikkoa!

-H-

PS. Hyviä kirjavinkkejä otetaan vastaan. Lopettelin juuri Eve Hietamiehen "Tarhapäivän", joka oli aivan loistava. Hyvä kun iltaisin malttoi nukkumaan mennä, kun teki mieli vain lukea.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Juhlahumun laantuessa

Huh hei, menipäs vapaapäivät taas nopeasti! Viikonloppu on tosiaan hurahtanut syntymäpäiviä juhlien.

Eilen vietimme tytön 2-vuotis synttäreitä. Aamu alkoi liian aikaisin jo kuuden jälkeen, sankaritar päätti, ettei juhlapäivänä sovi nukkua, joten ei muuta kuin ylös ennen kukon laulua. Huoh. Onneksi mies oli lupautunut hoitamaan juhlien tarjottavat, joten se puoli oli osaltani hoidossa. Aamupäivällä menimme käymään Itäkeskuksessa kahvillä koko perheen voimin ja sitten neiti päikkäreille ja mies koristelemaan kakkuja. Päiväunien jälkeen pöytä koreaksi, juhlavaatteet päälle ja vieraita odottamaan. Ohjeisin neitiä ennen vieraiden saapumista, että sanot heille sitten, että "tervetuloa". Neiti katsoi minuun ja sanoi "tervetuloa kirkkoon". Jepjep. (Oli päiväkodin kanssa kevätkirkkoon tehty retki tehnyt vaikutuksen.) 

Ovikellon soidessa neiti takertuu jalkaani, kuin takiainen eikä sano sanaakaan. Pitkän aikaa meni ennen kuin uskaltautui kunnolla edes katsoa juhlaväkeen, joka koostui siis mummista ja ukista, siskostani perheineen sekä ystävistä/naapureista tyttönsä kera. Pikku hiljaa alkoi rohkeutta löytyä sen verran, että lahjat avattiin äidin avustuksella. Lahjojen jälkeen olikin vuorossa se kohokohta, kakku ja kynttilän puhaltaminen. Kynttilät sammui isin avustuksella ja jäljelle jäänyt leijaileva savu sai jännityksen ja innostuksen sekaiset kikatukset neidiltä osakseen. Tarjottavat maistui (jälleen kerran) hyvältä, ja minäkin, joka yleensä en edes pidä voileipäkakuista, otin sitä jopa lisää.


Juhlamenu

Vieraiden lähdettyä naapurin neiti jäi meille vielä hetkeksi leikkimään. Oli ihana seurata tyttöjen leikkejä ja huomata, että niin se meidänkin pikku pööpöti kasvaa. Siinä he leikkivät kauppaleikkiä kassakoneen kanssa sekä kotia niin, että meidän neiti oli lapsi ja naapurin tyttö äiti. Voi ihanuudet!

Viikonloppu ei kuitenkaan ole täysin seesteisissä juhlamerkeissä sujunut. Neidin jäätävä uhma sen kuin jatkuu. Ja nyt temppuilu on alkanut leviämään myös ruokapöytään. Neiti, joka tähän asti on syönyt lähes aina melkein mitä vain mukisematta, temppuilee nyt kuin mikäkin pelle. Olemme alusta asti ottaneet miehen kanssa sen periaatteen, että jos ruoka ei maistu, niin pakko ei ole pöydässä istua. Joten viikonlopun aikana neidin ruokailut ovat loppuneet melko lyhyeen. Yleensä olemme myös pitäneet tiukan linjan herkkujen ym. suhteen, mutta nämä juhlat nyt on hieman sekoittaneet arkea. En tiedä (tai tietenkin tiedän) mitään ärsyttävämpää, kuin ruokailun kanssa pelaamisen! 

Mutta arvatkaas, enää neljä aamua töitä ja sitten se loma! Sitä jo niiiiin odotetaan. Kovasti olen tehnyt jo suunnitelmia. Samalla myös jännitän sitä Ti-Ti-nalle talon vierailua, jonne olisi tarkoitus ne tutit jättää. Viime viikolla neuvolassa täti sanoi, että se voi mennä ihan kivuttomastikin, kun olette ns. vieraassa ympäristössä. Toivotaan todella! Mutta sanoipas se täti myös, että mikäli se luopuminen on kovin vaikeaa, niin antakaa tutti takaisin ja kokeilkaa kotona uudelleen. WHAT?! No ei todella anneta! Se on kerrasta poikki, huutaa miten paljon tahansa. Onneksi olemme menossa miehen vanhempien luo Pohjanmaalle, kyllä sinne maaseudulle sitä ääntä mahtuu ;)

Päiviä lomaan laskiessa, näin hyvässä tämän päivän ilmassa




-H-

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Juhlahumua

Voi aurinko! Missä olet? Koko viikon ollut niin kylmää ja syksyistä, etten kestä! Tuntuu, että hyvin alkanut ruskettuminenkin alkaa häviämään. 

En edes muista koska olen viimeksi kotona jaksanut tehdä yhtään mitään. Hädin tuskin neidin saan nukkumaan ja itse jo väsähdän. En tiedä onko se tuo viime viikkoinen helle joka verottaa vai mikä, mutta kurjalta on tuntunut, kun neiti puhtia täynnä tanssii olohuoneen lattiaa ympäri ja pyytää tanssimaan. Eilen töiden jälkeen minuun sitten iski jokin ihme energia piikki. Otin ja pesin ikkunat ja kylpyhuonekin sai osansa siivousvimmasta. Okei, ehkä vähän siihen vaikuttivat tulevan viikon lopun juhlat, mutta olisihan ne ikkunat ehtinyt pestä vaikka kesälomalla. Mutta niin ne vain tuli pestyä, ja kyllä tuli hyvä mieli. Koko koti sai uuden ilmeen pelkästään puhtaiden ikkunoiden ansiosta. Pikkuisen kyllä kuumotti keikkua ikkunalaudalla ja hinkata laseja puhtaaksi. Vaikka asummekin vain kolmannessa kerroksessa, niin kyllä hirvitti. Huih!

Tänään olemmekin perheen kesken viettäneet neidin 2-vuotis syntymäpäiviä. Neiti fanittaa kovasti Mimmejä ja Ti-Ti-nallea. Olinkin aikaisemmin keväällä laittanut kyseisille idoleille postia tulevista synttäreistä ja niin kummaltakin tuli postia. Aamulla ensin avattiin Mimmien posti, ja neiti oli aivan täpinöissään, kun kortissa luki hänen nimi ja onnittelut päälle. Ja oli siellä tarrojakin. Nallepostia avatessa ei neiti meinannut enää housuissaan, tai oikeastaan vaipassaan, pysyä kun jännitys oli niin kova. Kortti sieltäkin löytyi ja kaiken kruunasi pieni nalleavaimenperä. Voi pienen ihmisen riemua.

Aamutoimien jälkeen lähdettiin sitten suuntaamaan kohti päiväkotia. Neiti ylpeänä istui rattaiden kyydissä Muumi-keksit kainalossa. Oli jo pari päivää päiväkodissa puhunutt kekseistä. Pitihän ne sinne sitten viedä :) 

Kotona odottekin sitten lahjaksi minulta ja isiltä safari-duplopaketti. Taas kipitti pikku jalat paikallaan riemusta, kun legopusseja avattiin. "Kiiiitooooss" kuului pienestä hymysuusta ja äiti oli pakahtua onnesta. 

Huomenna tosiaan juhlimme lähipiirin kanssa neidin syntymäpäiviä ja sunnuntaina menemme serkkupojan juhliin. Eli juhliessa hujahtaa tämä viikonloppu.

Hyvää viikonloppua kaikille!

-H-

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Lomaa kohden

Mukava viikonloppu hyvässä seurassa taas. Tosin joku flunssan poikanen yrittää nostaa päätään. Yleensä olen aika päiväunivastainen, mutta tänään oli pakko antaa hetkeksi periksi neidin nukkuessa ja kellahtaa itsekkin sohvalle. Silmätkin on tuntunut tosi omituisilta, liekö jotain allergiaa.

Eilen menimme tosiaan sinne Töölönlahden lasten tapahtumaan. Mukana oli naapurimme/kaverimme kera tyttärensä sekä sisko poikansa. Paikan päälle saapuessamme huomasimme joka puolella eri näköisiä kylttejä. Tarkemmin katsottuamme totesimme tulleemme hyvinkin uskonnolliseen tapahtumaan. Kylteissä ylistettiin erinäisin lausein yläkerran ukkelia, mutta toki niissä nostettiin esille myös lapsia ja muita perheen elämään liittyviä tärkeitä asioita.



Totta ;)
Emme antaneet uskontopuolen häiritä, ja siirryimme tutkimaan mitä kaikkea tilaisuudessa oli tarjolla. Neiti kävi isin kanssa vähän heittämässä (lue: pudottamassa) renkaita tappeihin heittopelissä ja sai jopa elämänsä ensimmäisen kasvomaalauksen käteensä. Vaikkakin hetken päästä väriä oli myös kasvoissa, kun nenää piti kämmenselällä vähän hieraista.


Eilen illalla kaveri pariskunta saapui luoksemme saunomaan ja iltaa viettämään. Neiti oli aivan täpinöissään, kun sai ennen aikaisen syntymäpäivä lahjan. Miesten ollessa saunassa, paransimme naisten kesken maailmaa. Saunottuaan tarpeeksi miehet liittyivät seuraamme ja aloimme pelaamaan Aliasta. Olimme pitkästä aikaa mieheni kanssa joukkue ja ihmeen kaupalla jopa voitimme! On tosiaan erittäin harvinaista että pelaamme keskenämme samalla puolella, yleensä siitä ei synny muuta kuin vuosisadan kiista, koska tuntuu ettei ajatuksemme kohtaa ollenkaan. Mutta eilen kumpikin (lue: mies) loisti ja voitto irtosi. Heh :)

Neidin syntymäpäivälahja

Tänä aamuna kävimme vähän leikkipuistoilemassa. Kotimatkalla mies tokaisi, että katsos neiti kun nokkonenkin kukkii noin kauniisti. Hetken siinä ihmettelin ja totesin, että onhan tuo ruskea kukka kyllä todella kaunis. Seuraavat hetket kuluikin pienellä väittelyllä, kun mies kiven kovaa väitti, että osoittamansa kasvi on kukkiva nokkonen. Jota se ei todella ollut. Ei meinannut vielä siinäkään vaiheessa uskoa olevansa väärässä, kun nappasin valenokkosesta lehden käteeni ja hieroin sillä ensin omaa ja sitten miehen kättä. Kerroinpas siinä samalla, että kun kukan nappaa kasvista irti ja imaisee, siitä tulee mettä. Näin pääsi kaupunkilaistyttö näyttämään maalaispojalle mistä kana pissii ^_^ Kyllä äiti tietää. Mikäli joku muuten tietää mikä tuo kyseinen valenokkonen on nimeltään, niin laittakaahan kommenttia tulemaan.

Nokkonen

Valenokkonen

Tokihan viikonloppuun mahtui myös hieman shoppailua. Neidille lähdimme sukkia ostamaan, kun mies keksi, että hän tarvitsee ehdottomasti uudet kesähousut. Miehen sovittaessa housuja, ehdin itsekkin tehdä kartoitusta tarjonnasta ja innostuin kokeilemaan päähäni lippistä. Mieheenkin iski kassalla jokin ihmeellinen häiriö, ja hän sen tarjoutui maksamaan. Tokihan se piti siis poistaa. Ostin itselleni myös uudet flipflopit, töihin kun olen edelliset vienyt.

Lippis / H&M
Aika blingbling ;)

Flipflopit / New Yorker
Lopuksi vähän kesän fiilistelykuvia..





Enää 9 työpäivää ja sitten kauan kaivattu 6 VIIKON loma! Sitä odotellessa.

Mukavaa viikkoa!

-H-






perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ah viikonloppu!

Thank God is friday! Viikko on tuntunut jotenkin todella pitkältä ja todella rankalta. Voisi kuvitella, että kun töissä on vähän lapsia ja kaikki "pakollinen" puuha takana päin, niin päivätkin vaan soljuu ihanasti eteenpäin ja kaikki on leppoisaa. Bullshit sanon minä! Kaikkea muuta. Tuntuu, etten viikon aikana ole muuta tehnyt, kun komentanut, toiminut riitojen selvittäjänä ja ollut tosi tylsä aikuinen. Ei mene edes viittä minuuttia, kun joku tulee kantelemaan.. Milloin on löyty, milloin haukuttu, milloin muuten vaan ollut epäreilua. Huoh!! Kyllä alkaa näkyä pitkä toimintakausi niin lapsissa kuin aikuisissakin.

Tiistaina kävimme neidin kanssa ensimmäistä kertaa virallisesti rannalla. Pääsin töistä melko aikaisin iltapäivästä. Äkkiä kipitin Cittariin ostamaan vähän evästä sillä välin, kun isi haki neidin päiväkodista. Kotona pikaisesti tavarat kasaan ja rannalle. Olimme sunnuntaina käyneet vähän fiilistelemässä merivettä ja hiekkaa jalkojen alla ja neiti oli aivan kauhuissaan. Paljaat varpaat kippurassa istui hiekalla ja vaati päästä syliin. Vesi olikin aivan eri asia.. 

Rannalle päästessämme uimapuku neidille päälle ja järkyttävän houkuttelun jälkeen käsi kädessä onnistuimme pääsemään viltiltämme veteen. Ja voi sitä riemua! Tehtiin hiekkakakkuja, roiskutettiin vettä ja ihmeteltiin muita ihmisiä. Kaiken päälle viereiselle viltille tuli vielä neidin päiväkotikaveri. Kaverukset jatkoivat kakkupuuhia ja siinä vähän maisteltiin myös eväitä. Kumpikin oli sitä mieltä, että toisen eväät on ehdottomasti houkuttelevammat, joten tehtiin hieman vaihtokauppaa. Toivon mukaan viikonloppuna pääsisi taas rannalle.

Helteisen, melkein tuskaisen, kuumien päivien jälkeen tänään on ollut melkeimpä kylmä. Työkaverit nauroivat, kun aamupäivä ulkoilun aikana jouduin käydä lisäämässä vaatetta päälleni, kun iho kananlihalla ensin olin aikani kärvistellyt. 

Tänään meillä kävi mies esittelemässä imuria, korjaan kodinhoitojärjestelmää. Kyseessä oli todella tehokas (ja hintava) mööpeli, joka teki kyllä vaikutuksen. Ensin herra näytti miten paljon matoistamme lähtee hiekkaa yms. vielä senkin jälkeen, kun se ensin on vedetty meidän omalla imurilla. Voi luoja, että olin järkyttynyt! Joka kerta kun imuroin, istun polvillani matolla ja hinkkaan voimieni takaa mattoa, eikä se siltikään lähde puhtaaksi. Turhauttavaa.. Siinä vaiheessa, kun siirryimme makuuhuoneeseen ja imurikauppias näytti miten paljon sieltä tuli kaikkea ylimääräistä, olin jo aivan itkun partaalla! Apua! Ei lainkaan houkuttele hetken päästä mennä sänkyyn nukkumaan. Ikävä kyllä suurehkon hinnan vuoksi huippu hieno imuri jäi hankkimatta, mutta päätimme miehen kanssa, että uusi, joku toinen imuri on joka tapauksessa hankittava. Nyt vain tekemään vertailua.

Huomenna ajattelimme lähteä Töölönlahden rannassa olevaan lasten tapahtumaan, toivottavasti sää suosii.

Kävin muuten solmimassa jäsenyyden joulukuussa avattavaan Itiksen Satsiin. Syksyllä aion ottaa itseäni vihdoinkin niskasta kiinni ja ryhdistäytyä tämän kuntoilun kanssa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

-H-

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Tavallinen maanantai

Niin se viikko taas pärähti käyntiin. Töissäkin oli melko rauhallinen meininki, kun osa lapsosista aloitti viime viikolla kesäloman. Iltapäivä vierähtikin helteisissä merkeissä uima-altaiden reunalla lasten ilakointia katsellen. 

Kesä <3

En ymmärrä miksi kaikki valittaa tuota hellettä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on ihanaa kun aurinko paistaa. Eikä ulkona tänäänkään ollut mitenkään tukalaa. Varjossakin oli melkein kylmä. Mieleeni muistuu aika lailla päivälleen kahden vuoden takaiset fiilikset, kun maha pystyssä tukevasti raskaana makoilin sohvalla tuuletinlampun alla ja odotin neiti saapuvaksi. Silloin oli todella tukalaa, jo ilmankin puolesta. Laskettuaika sen kuin paukkui yli ja vielä jokusen päivän saimme odotella uutta perheen jäsentämme. 

Tänään olemme tytön kanssa viettäneet iltaa keskenämme. Iltamme koostui musiikin kuuntelusta (Antti Tuiskua tottakai), piirtämisestä sekä palapeleistä. En tiedä onko mitään liikuttavampaa, kuin täyttä kurkkua "Rakkaus on" -biisiä hoilaava vaippasilleen heiluva pikku ihminen. Sain myös päivän parhaat naurut, kun piirtelimme paperille. Ensin piti piirtää pikku neidin käsi. No äitihän piirsi. Sitten piti piirtää äidin käsi, neiti piirsi. Hetken päästä pikku taiteilija totesi, että nyt piirretään pää, ja laittoi päänsä paperiin ja alkoi liidulla hosumaan sinne ja tänne. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa.



Neidin mentyä nukkumaan päätin piristää itseäni ja tein kotimanikyyrin.




Ostin muuten viikonloppuna pitkästä aikaa Mövenpick suklaajäätelöä. Varmaankin valehtelematta 15 vuotta (ellei enemmänkin) sitten olen viimeksi kyseistä herkkua syönyt ja ajattelin hieman hemmotella itseäni. Ja pettymyshän se oli! Maku ei ollut lainkaan samanlainen kuin lapsuudessa ja ihanat sormenpään kokoiset suklaapalatkin oli pelkkää haavetta. Voi taas hyvällä omalla tunnolla sanoa, ettei mikään ole niinkuin ennen. 



Huomenna ajattelin suunnata Itikseen metsästämään itselleni maksimekkoa, toivottavasti etsintä tuottaa tulosta.

Kesäistä viikon alkua!

-H-



sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Lämmintä sunnuntaita

Ihana viikonloppu takana.

Perjantaina lähdimme mökille viettämään aikaa vanhempieni kanssa ja pohjustamaan neidin yökylään jäämistä. Pienellä paniikilla odottelin ukkosta saapuvaksi, mutta onneksi se ei sitten tullutkaan.

Lauantaiaamu meni neidin kanssa pihalla touhuillen ja kasvimaata tutkien. Sieltä ne istuttamamme tillit ja kukkakaalit sinnikkäästi nostelivat päätään. Olimme miehen kanssa sopineet lähtevämme mökiltä neidin herättyä päiväunilta, joten neidin nukkuessa sain itse keskittyä auringon ottoon sekä aikuisten kesken mölkyn pelaamiseen. Neidin herättyä, ei muuta kuin tavarat autoon ja heipat ja suukot ja autoon. Auton oven lämähdettyä kiinni alkoi järkyttävä rääkyminen. Minulla nimittäin! Oli todella vaikea lähteä mökin pihasta neidin jäädessä pihalle vesimeloonia mutustamaan. Neiti itse ei ollut millänsäkään ja yökin oli mennyt ilman suurempia kommelluksia. Kerran oli herännyt kyselemään äidin perään, mutta jatkanut sitten unia tyytyväisenä mummin kerrottua, että nukutaan tämä yö ja huomenna sitten näette. "Okei" ja unta palloon.

Kotiin päästyämme laitoimme itsemme kuntoon ja lähdimme suuntaamaan kohti kaupunkia. Seuraava outo hetki tuli metrossa joutuessani leimaamaan matkakortin. Rattaiden kanssa yleensä matkustaessa, tuli hieman turisti olo lipun kanssa. Kävimme syömässä Kampin Memphisissä, jossa nautimme ruuan kanssa hieman kuohuviiniä. Ruokailun jälkeen kello olikin sen verran, että lähdimme kohti Tavastiaa. 



Tavastian eteen saavuttuamme koimme pienen yllätyksen, kun paikalla ei ollutkaan ketään. Hetken jo ajattelin, että koko keikka on peruttu. Olimme ensimmäiset ihmiset paikalla. Sisään päästyämme ihmettelimme moneen kertaan ihmisten vähyyttä ja vertasin määrää muutaman viikon takaiseen Antti Tuiskun keikkaan, jolloin tupa oli täynnä. Keikan alkaessa saimme paikat lavan edestä ja kyllä! Samuli oli aivan huippu!! Olen kuunnellut Putroa Zen Café ajoista lähtien ja miehen lähdettyä sooloilemaan, "rakkauteni" kyseistä artistia kohtaan on vain kasvanut. Miehen esittäessä "Elämä on juhlaa"-kappaletta n. metrin päästä tirautinpas siinä sitten pari kyyneltäkin *noloo*. Vaikka herkkä ihminen olenkin, en olisi koskaan uskonut itkeväni kenenkään keikalla.. 

Keikan jälkeen mieheni, joka niin oli uhonnut, että ilta jatkuu tappiin asti, sanoi kainosti, että mitäpä jos lähdettäisiin kotiin. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin ja niin me metrolla köröteltiin kotiin. Jalkani olivat niin sohjona, että loppu matkan taapersin avojaloin kotiin ja tuli niin kesäinen (ja teinimäinen) olo. Kotona laitoimme vielä saunan päälle ja kävimme yösaunassa. Nukkumassa olimme ennen klo. 1., eli näin villi vapaailta meillä oli.

Tänä aamuna unta riitti 9:30 asti, jonka jälkeen pikaisesti haukkasin aamupalaa ja suuntasin aurinkoa palvomaan rannalle. Muutaman tunnin siellä ehdin oleskella, kunnes äitini soitti ja sanoi, ettei neiti suostu menemään päiväunille, eli ovat tulossa kotiin päin. Ei muuta kuin tavarat kassiin ja kotiin odottamaan pikku prinsessaa. Ja ihanaahan se olikin saada oma pieni taas kotiin. Vaikkakin neiti sitten olikin melko kiukkuinen päiväunien jäätyä väliin, mutta se onkin sitten toinen tarina..

Iltapäivän vietimme MLL:n liikuntariehassa. Siellä neiti meni muiden mukana temppurataa pitkin ja syötiinpäs siellä vähän makkaraa ja jäätelöäkin. Kotimatkalla poikkesimme vielä hetkeksi uimarannalle varpaita kastelemaan ja sitten kotiin. 

Kesästä inspiroituuneena otin ja räväytin ostamalla itselleni uuden huulipunan. Olen todella huono käyttämään kyseisiä tuotteita, mutta nyt ajattelin opetella. Hankinpas saman tien melko räväkän värin, vai kuinka?

Rimmel

Se olisi sitten kolme viikkoa loman alkuun. Jos ilmat jatkuvat samanlaisina kuin viikonloppuna, niin ei tee tiukkaakaan odotella sitä. 

Mukavaa viikkoa kaikille!

-H-