Tunteiden vuoristorataa

Huh, alkaa tämäkin viikko olemaan taputeltu. Viime aikoina tunteeni ovat heittäneet sellaista häränpyllyä, ettei mitään järkeä. Neidin kanssa aamut ovat vaihdelleet seesteisen aurinkoisista myrskyisiin tunteen purkauksiin joissa toinen karjuu kurkku suorana ja toinen
on lähes itkun partaalla. Pinna on ollut todella kireällä ja se tuntuu he*vetin pahalta kun tulee rähistyä pienelle ihmiselle. Kaikkein kamalinta tässä taitaa olla se, etten tarkalleen edes tiedä mistä se johtuu. Liekö jotain yliväsymystä vai mitä?

Neitikin on viime viikkoina ollut tavallista väsyneempi ja kiukkuisempi. Uhmaa ja rajojen testaamista on joka päivä ja monta kertaa. Yötkin ovat olleet tavallista katkonaisempia, heräämisiä on useita kertoja yössä, mikä tietenkin rasittaa kaikkia. Luulen, että neidilläkin alkaa pikku hiljaa painaa pitkähkö syksy.

Eilen sain siskoltani viestin liittyen koiraamme. Haukultamme löytyi jokunen kuukausi sitten kasvain. Koska koira on hyvinvoivan oloinen, tarkempia tutkimuksia ei lähdetty tekemään. Nyt sitten tuo kasvain oli alkanut taas oireilemaan, joten matka suuntasikin kohti Viikin pieneläinklinikkaa. Olin tuolloin töissä, ja koin pienimuotoisen romahduksen. Soitin isilleni ja itku kurkussa vannotin, että jos tilanne niin vaatii, niin koiraa ei lopeteta ilman läsnäoloani. Kotiin päästyäni sisko soitti sitten tuloksia. Koiralla on todella paha munuaisten vajaatoiminta ja elinennusteeksi annettiin 1kk-1vuosi. Tietenkin tiedän, ettei kukaan ole täällä ikuisesti ja koira alkaa olemaan jo iäkäs (10v). Mutta kyllä ajatus siitä, ettei tuota karvapalloa enää olisi, tuntuu todella pahalta. Myös neidin reaktio pelottaa todella paljon. Olen googlannut kirjoja ja löysinkin tilanteeseen sopivan kirjan. Kun aika on kypsä, marssin kirjastoon ja lainaan "Koirien taivas" nimisen kirjan jonka kautta lähdemme käsittelemään aihetta. Huoh!

Sitten vähän positiivisempiin aiheisiin. Neiti alotti tänään satubaletin. Hänen muutama päiväkotikaveri käy samassa baletissa. Neiti lähti tunnille aivan innoissaan ja tunnin jälkeenkin fiilikset olivat huipussa! Tuntui tykkäävän kovasti ja intona odottaa jo seuraavan viikon tuntia. Aluksi vähän jännitti, millä fiiliksellä neiti tunnille lähtee. Arvelin kyllä että tuttujen kavereiden läsnäolo varmasti auttaa asiaa. Mikä olikin sitten huolenaihe nro 2: jännitin miten neiti kavereiden  läsnäollessa käyttäytyy? Että lähteekö ystävysten toiminta lapasesta ja he juoksevat ja huutavat eivätkä kuuntele ohjeita. Pidin neidille ennen tunnin alkua pienimuotoisen palopuheen opettajan kuuntelemisesta ja tottelemisesta. Vaikka T:n kanssa liputammekin höpsöttelyn puolesta ja kotona toisinaan mopo vähän keulii, on mielestäni tiettyjä paikkoja ja tilanteita joissa kuuluu käyttäytyä tietyn kaavan mukaan ja tällaiset ohjatut harrastustoiminnat ovat yksi niistä. Ensimmäisen kerran perusteella luulen että pelkoni olivat täysin turhia ja hyvä niin. Tanssimista rakastava pieni ihminen on siis löytänyt uuden harrastuksen :)

Olin tänään ystävänaapurini luona vaatekutsuilla. Tutustuin merkkiin nimeltä Silverjungle ja  kokemus oli todella positiivinen. Silverjungle on kotimainen merkki, mikä sekin lisäsi kiinnostustani. Tämän hetkinen mallisto tuntui mielestäni hyvin tyttöpainotteiselta, mikä oli
itselleni toisaalta hyvä ja toisaalta ei niin hyvä. Olisin halunnut hankkia neidin vaatekaappiin sieltä vaikka mitä ihanuuksia, mutta koska raha ei kasva puussa, jouduin karsia halujani. Laitan tänne kuvia ostoksistani, jahka ne saan. Mutta uskon vahvasti, että Silverjungle tuotteita tulee jatkossakin löytymään meidän kaapeista. Varsinkin, kun mallistosta löytyy myös aikuisille vaatteita ;)

Lopuksi täytyy hehkuttaa vielä tämän päiväistä työpäivääni. Juhlistimme tänään isänpäivää. Olimme kutsuneet isät läheiselle urheilukentälle. Ainoa ohjeistus oli ryhmätyötaitojen omistaminen ja urheilulliset vaatteet. Isät saapuivatkin sovitusti paikalle ja pääsivät pelaamaan isät vs. isät norsujalkapalloa! (Heille jotka eivät tiedä kyseistä lajia, niin siinä pelataan jalkapalloa suurella jumppapallolla). Isät olivat todella hyvin mukana ja ensimmäisen erän jälkeen pelitatsi alkoi löytymään oikein urakalla. Vesisateesta huolimatta fiilis oli huipussa ja isät kiittelivät kovasti. Kaiken kruunasi yhdessä lapsen kanssa syödyt sämpylät. Riemu loisti lasten kasvoilla. Tällaiset hetket ovat ehdottomasti niitä, jonka vuoksi kyseistä työtä teen.

Ja huomennahan onkin jo taas perjantai!

- H-

Kaikki hyvä loppuu aikanaan..

Huomenna se koittaa. Nimittäin paluu arkeen. Kuuden viikon kesäloma hujahti kuin siivillä. Toisaalta tuntuu, että lomalla ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Toisaalta taas tuntuu, että olisi ollut vielä pidemmänkin aikaa lomalla. Vaikka onhan puolitoista kuukautta melko pitkä loma ;)

Joku fiksu sanoi viime viikolla telkkarissa, että mikäli töihin paluu loman jälkeen ahdistaa, merkitsee se täydellistä töistä irroittautumista. Ja voin kuulkaa kertoa, että kyllä ahdistaa!! Yleensä loman jälkeen olen palannut töihin innoikkailla fiiliksillä. Jopa hoitovapaan jälkeen puhkuin intoa ja odotin töihin paluuta.

Mutta en nyt. Kauhulla odotan aamuheräämisiä ja ylipäätään sitä kaikkea mitä töissä oleminen pitää sisällään. Neidin puoli omaisuutta pitää taas raahata päiväkotiin. Onneksi tyttö itse on koko tämän viikon puhunut innoissaan päiväkodista ja kavereistaan. Tämä hieman lieventää paniikkia. Tiedä sitten mitä huomisaamu tuo tullessaan, kun hipsin neitiä herättelemään.

Työstäni pitävänä ihmisenä tämän hetkiset fiilikset tuntuvat pelottavilta. Mitä on tapahtunut? Tai tapahtumassa? Onko todella noin, että irtautuminen on vain ollut niin voimakas. Toivon koko sydämestäni, että työinto löytyy jostain. Ja eiköhän se löydykin. Työkaverini on niin mahtavia, että mikäli tämä syksy on ollenkaan viime toimintakauden kaltainen, naurulta ei voi välttyä.

Olen viime viikkoina oikein kunnolla ryhdistäytynyt ja alkanut käymään jumpissa aktiivisemmin. Olen pyrkinyt 2-3 kertaa viikossa käymään erilaisilla tunneilla. Yhdeksi suureksi suosikiksi on nousut Absolution, 30 minuuttia sellaista keskivartalorääkkiä, että oksat pois! Jos tuolla ei tuloksia synny, niin ei sitten millään. Tokihan tietysti se ruokavaliokin.. Köhköh.

Tänään kävin kokeilemassa Bodybalancea, joka on sekoitus joogaa, tai chi:ta ja pilatesta. Ja täytyy sanoa, että pidin kovasti. Jooga ja pilates tuntuu hieman haastavilta, koska se hengitys on siinä niin suuressa roolissa. Ja molemmat on melko hidastempoisia. Mutta tuo balance tuntui omalta. Tempo oli nopeahkoa, ja hengityksen merkitystä ei liioin korostettu. Menen ehdottomasti vielä toisenkin kerran.

Olen myös löytämässä sisältäni pientä nyrkkisankaria. Innostuin kokeilemaan salilla nyrkkeilysäkkiä, ja huh, miten se oli hauskaa! Napit korville, hyvää musiikkia soimaan ja ei muuta kuin antaa heilua. Aikaa ennen neitiä, kävin säännöllisesti salilla kuntonyrkkeilyssä. Täytyykin selvitellä onkohan SATSissa mahdollisuutta päästä mätkimään. Kesäkunto 2014, täältä tullaan. Ehkä ;)

Täytyykin tästä lähteä etsimään vielä neidin loput tavarat kasaan. Työavaimetkin olisi kova juttu. Hyvää lomaa niille, joilla se alkaa/jatkuu. Ja tsemppiä töihin paluuseen niille, joilla se huomenna on edessä.

-H-