Asuuko meillä uhmaikäinen? Viime aikoina neidin käytöksessä on ollut havaittavissa jonkin sortin muutosta. Neiti testaa lähes joka asiassa meitä. Aamut on vääntöä, pukeminen on vääntöä, käsien pesu ja nukkumaan menokin on vääntöä. Huoh!
Tänään T tuli hakemaan neidin kanssa minua töistä. Ehtivät siinä hetken aikaa viettää kanssani pihalla, kun kaikkia pikku asiakkaitani ei oltu vielä haettu. Noin 15 min aikana, jonka he pihamaalla viettivät, neiti oli ehtinyt heitellä kiviä pitkin ja poikin (mitä ei tee koskaan), laskea mäkeä kalliota pitkin ja kastella haalarinsa heittämällä kiviä vesilammikkoon. Juuri kun olimme lähdössä kotiin, neiti päätti sitten upottaa molemmat kätensä lätäkköön ja näin ollen kastella hanskansa sekä hihansa. Ihmettelin suuresti tuota,koska neiti päpääsääntöisesti on hyvin kuuliainen ja kiltti lapsi. Mikä ihmeen riivaaja häneen nyt on mennyt? :D Ehkäpä tämä on nyt sitä kuuluisaa itsenäistymistä.
Lauantaina olin siskoni kanssa katsomassa ah, niin ihanaa Samuli Putroa Korjaamolla. Eturiviin oli tietenkin pakko päästä, joten menimme paikan päälle hyvissä ajoin. Keikka alkoi ja Putro ei tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi ja pitihän siellä muutamat kyyneleetkin tirauttaa, kun tuli "Elämä on juhlaa" niminen kappale. Jo Zen Cafe ajoista lähtien Putron sanoitukset on vedonnut allekirjoittaneeseen ja soolouran myötä fanitukseni on vain kasvanut. Aika monesti olen ollut keikkoja kuuntelemassa ja aion tehdä niin myös jatkossa.
Koska keikka päättyi hyvissä ajoin, eikä kotiinkaan ollut kiire plus harvoin siskon kanssa olemme missään yhdessä, päätimme jatkaa iltaa tanssahtelun merkeissä. Suuntasimmekin itselleni jo tutuiksi tulleeseen Mollyyn. Siellä sisko tarjosi lupaamansa Mummontohvelit ja suuntasimme tanssilattialle. Sain tanssia sydämeni kyllyydestä ja sain kodin ulkopuolista vahvistusta huomiota, olen siis kenties vielä jonkun muunkin kuin Tn silmissä viehättävä :)
Tämä kodin ulkopuolisen huomion saaminen ja siitä hehkutus voi jonkun mielestä kuulostaa oudolta, mutta itselleni se tuo sellaista tietynlaista itsetunnon kohotusta. Olemme olleet Tn kanssa yhdessä 10 vuotta ja vaikka tiedän Tn rakastavan ja pitävän minua kenties kauniina, ei sen kuuleminen muilta ole ollenkaan pahitteeksi. Itselleni se tuo hyvää mieltä ja tuollaisen illan jälkeen on ihanaa palata kotiin itsetunto hieman korkeammalla rakastamansa miehen ja maailman ihanimman perheen luokse.
Itsetuntoni ei ole koskaan ollut mitenkään kovin hyvä ja synnytyksen jälkeen se onkin mennyt melkoista vuoristorataa ylös ja alas. On päiviä, kun olen itseeni suhteellisen tyytyväinen ja päiviä, kun tekisi mieli vetää pussi päähänsja peittää kaikki kiiltävät pinnat. Eräs työkaveri on ihmetellyt, että vielä tämän ikäisenä painii moisen ongelman kanssa, mutta tuskin tulen tästä koskaan eroon pääsemään. Parhaani mukaan olen yrittänyt olla siirtämättä tätä neitiin, neidin kuullen en kritisoi omaa (enkä muidenkaan) ulkonäköä. Luulen, että mikäli sama meininki ympäröivässä maailmassa jatkuu, neiti saa ne ulkonäköpaineet kodin ulkopuolelta. Vaikkakin sen ei mielestäni pitäisi olla niinkään..
Neidin päiväkodissa on perjantaina kehittämispäivä, jonka vuoksi olen itsekin kyseisen päivän vapaalla. Olemme huomenna töiden jälkeen suuntaamassa Kouvolan kautta Pohjanmaalle mummulaan. Kouvolan kupeessa olisi tarkoitus mennä Repoveden kansallispuistoon ruskaretkelle. Neiti on aivan innoissaan retkestämme, kartta on jo useamman viikon odottanut ilmoitustaululla kyseistä päivää. Toivottavasti sää suosii ja neitikin toimii kävelyn suhteen yhteistyössä :)
Näillä fiiliksillä huomista kohti.
Rentouttavaa loppu viikkoa!
-H-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tanssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tanssi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
tiistai 24. syyskuuta 2013
Pullan (ja teepuuöljyn) tuoksuinen koti
Päätin eilen kehittää neidille ja itselleni hieman iltatekemistä tälle illalle, koska jumpat jäivät neidin flunssan vuoksi väliin. Suuntasimmekin maanantai-iltana kauppaan ostamaan pullataikina-tarvikkeet. Tänään sitten kotona meitä odotti pullataikina käytyämme ensin (jälleen) Ikeassa pyörähtämässä. Neiti oli aivan innoissaan, kun sai ensin levittää itselleen jauhoja ja sitten "pyöritellä" pullia. Lähinnä neiti keskittyi taikinan syömiseen pyörittelyn sijaan, mutta väliäkö hällä. Lopuksi sai vielä ripotella pullansa päälle raesokeria ja herkut uuniin paistumaan. Iltapalaksi söimmekin sitten pullaa ja pillimehua/kaakaota. Namskis!
Perjantaina pääsin suhteellisen aikaisin töistä. T oli iltatöissä, joten lähdimme neidin kanssa käymään kaupungilla. Neiti on suuri Mimmit-yhtyeen fani, joten suuntasimme Levykauppa X:ään hakemaan juuri julkaistua levyä. Levykaupan jälkeen kävimme vielä tyttöjen kesken Arnoldsissa donitseilla. Neitikin sai herkutella ihka omalla (ensimmäisellä) donitsillaan. Ei lainkaan huono tapa viettää tyttöjen iltapäivää, vai mitä?
Lauantaina lähdimme siskon ja tämän poitsun kanssa käymään Koiramäen pajutallissa. Moni työkaveri on kyseistä paikkaa suositellut kovasti ja viikonloppuna siellä järjestettiin kurpitsakarnevaalit, joten päätimme lähteä piipahtamaan. Huikeita pajurakennelmia ja hahmoja oli joka puolella, harmi vaan, neiti koki kyseiset koristeet hieman liian pelottaviksi. Ehkä seuraavalla kerralla parempi onni. Pajutallilla myydään myös paljon erilaisia sisustustuotteita, muitakin kuin siis pajusta tehty. Olisi tehnyt mieli poistaa kaupasta paljon muutakin, ihan vain siksi, kun kaikki oli niin ihanaa ja suhteellisen edukasta. Mutta sain pidettyä järjen päässä ja ostin vain kaksi "sydänkippoa" johon suunnittelin laittavani vettä sekä kynttilöitä. Olin kuvitellut, että kelluvat kynttilät nyt ostaa mistä vain, mutta eipä niitä noin vain hankittu. Tänään sitten lopulta Ikeasta ne löysin. Ja siellä ne nyt sulostuttavat parvekettamme.
Sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa liikkumaan. Ensin kävin vähän zumbailemassa. Olin kyseisen ohjaajan tunnilla kolmannen kerran ja tämä oli ehkä kaikkein paras. Ensimmäisillä kerroilla tuntui todella hankalalta, kun ohjaaja ei puhunut mitään. Tarkasti täytyi katsoa mitä ihmettä seuraavaksi. Toisaalta se oli myös todella mukavaa, ettei ohjaaja pälättänyt mitään ylimääräistä. Haaveilen kovasti, että jonain päivänä taloudellinen tilanne antaisi myöden niin, että voisin jäädä muutamaksi kuukaudeksi pois töistä ja opetella tanssimaan (kunnolla) eri lattaritansseja.
Zumban jälkeen vuorossa oli vähän rauhoittumista bodybalancen muodossa. Tuntien välillä oli vain 5 minuuttia, mikä ainakin omalla kohdallani oli todella huono. Balancen ensimmäinen puoli tuntia meni täysin ylikierroksilla tanssimisen vuoksi, enkä meinannut millään malttaa mennä rauhallisesti liikkeitä eteenpäin. Loppua kohden onnistuin paremmin, mutta kovasti täytyi tsempata :D
Tänään kun hain neitiä päiväkodista hoitaja kertoi unikaverin odottavan lokerossa pesua varten. Heti ajattelin, että nyt on sattunut hieman mittavampi vahinko. Mutta ikävä kyllä olin totaalisen väärässä: neidin ryhmään oli saapunut ne ah niin inhottavat kutsumattomat vieraat. Saman tien aivan jäätävä psykologinen kutina alkoi päässä. Ei muuta kuin apteekkiin ostamaan tiheäpiikkinen kampa ja teepuuöljyä. Käsittelin sekä neidin että oman tukkani tavan shampoolla, johon tipautin muutaman tipan öljyä. Josko nuo vieraat tajuaisivat pysyä poissa tästä huushollista. Ajattelin aamulla vielä neidin pipoon laittaa muutaman tipan, ihan vain varmuuden vuoksi. Toisaalta olemme kuin ihmeen kaupalla selvinneet kyseisistä ällötyksistä: itse olen ollut 7 vuotta alalla ja *kopkop* kertaakaan en ole niitä kotiin tuonut ja neitikin ollut vuoden päiväkodissa. Voikun tämä hyvä tuuri jatkuisi.
Lopuksi täytyy todeta, että nyt se syksy taitaa tulla aivan todenteolla. Aivan tolkuttoman kylmä alkaa olemaan ulkona. Ja kun tämä vaihdos on tapahtunut niin nopeasti. Ihmettelen vain miten tulen selviämään talvesta, kun nyt jo tekee tiukkaa.
-H-
Perjantaina pääsin suhteellisen aikaisin töistä. T oli iltatöissä, joten lähdimme neidin kanssa käymään kaupungilla. Neiti on suuri Mimmit-yhtyeen fani, joten suuntasimme Levykauppa X:ään hakemaan juuri julkaistua levyä. Levykaupan jälkeen kävimme vielä tyttöjen kesken Arnoldsissa donitseilla. Neitikin sai herkutella ihka omalla (ensimmäisellä) donitsillaan. Ei lainkaan huono tapa viettää tyttöjen iltapäivää, vai mitä?
Lauantaina lähdimme siskon ja tämän poitsun kanssa käymään Koiramäen pajutallissa. Moni työkaveri on kyseistä paikkaa suositellut kovasti ja viikonloppuna siellä järjestettiin kurpitsakarnevaalit, joten päätimme lähteä piipahtamaan. Huikeita pajurakennelmia ja hahmoja oli joka puolella, harmi vaan, neiti koki kyseiset koristeet hieman liian pelottaviksi. Ehkä seuraavalla kerralla parempi onni. Pajutallilla myydään myös paljon erilaisia sisustustuotteita, muitakin kuin siis pajusta tehty. Olisi tehnyt mieli poistaa kaupasta paljon muutakin, ihan vain siksi, kun kaikki oli niin ihanaa ja suhteellisen edukasta. Mutta sain pidettyä järjen päässä ja ostin vain kaksi "sydänkippoa" johon suunnittelin laittavani vettä sekä kynttilöitä. Olin kuvitellut, että kelluvat kynttilät nyt ostaa mistä vain, mutta eipä niitä noin vain hankittu. Tänään sitten lopulta Ikeasta ne löysin. Ja siellä ne nyt sulostuttavat parvekettamme.
 |
| Peikkolasten päiväkoti/ Koiramäen pajutalli |
Sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa liikkumaan. Ensin kävin vähän zumbailemassa. Olin kyseisen ohjaajan tunnilla kolmannen kerran ja tämä oli ehkä kaikkein paras. Ensimmäisillä kerroilla tuntui todella hankalalta, kun ohjaaja ei puhunut mitään. Tarkasti täytyi katsoa mitä ihmettä seuraavaksi. Toisaalta se oli myös todella mukavaa, ettei ohjaaja pälättänyt mitään ylimääräistä. Haaveilen kovasti, että jonain päivänä taloudellinen tilanne antaisi myöden niin, että voisin jäädä muutamaksi kuukaudeksi pois töistä ja opetella tanssimaan (kunnolla) eri lattaritansseja.
Zumban jälkeen vuorossa oli vähän rauhoittumista bodybalancen muodossa. Tuntien välillä oli vain 5 minuuttia, mikä ainakin omalla kohdallani oli todella huono. Balancen ensimmäinen puoli tuntia meni täysin ylikierroksilla tanssimisen vuoksi, enkä meinannut millään malttaa mennä rauhallisesti liikkeitä eteenpäin. Loppua kohden onnistuin paremmin, mutta kovasti täytyi tsempata :D
Tänään kun hain neitiä päiväkodista hoitaja kertoi unikaverin odottavan lokerossa pesua varten. Heti ajattelin, että nyt on sattunut hieman mittavampi vahinko. Mutta ikävä kyllä olin totaalisen väärässä: neidin ryhmään oli saapunut ne ah niin inhottavat kutsumattomat vieraat. Saman tien aivan jäätävä psykologinen kutina alkoi päässä. Ei muuta kuin apteekkiin ostamaan tiheäpiikkinen kampa ja teepuuöljyä. Käsittelin sekä neidin että oman tukkani tavan shampoolla, johon tipautin muutaman tipan öljyä. Josko nuo vieraat tajuaisivat pysyä poissa tästä huushollista. Ajattelin aamulla vielä neidin pipoon laittaa muutaman tipan, ihan vain varmuuden vuoksi. Toisaalta olemme kuin ihmeen kaupalla selvinneet kyseisistä ällötyksistä: itse olen ollut 7 vuotta alalla ja *kopkop* kertaakaan en ole niitä kotiin tuonut ja neitikin ollut vuoden päiväkodissa. Voikun tämä hyvä tuuri jatkuisi.
Lopuksi täytyy todeta, että nyt se syksy taitaa tulla aivan todenteolla. Aivan tolkuttoman kylmä alkaa olemaan ulkona. Ja kun tämä vaihdos on tapahtunut niin nopeasti. Ihmettelen vain miten tulen selviämään talvesta, kun nyt jo tekee tiukkaa.
 |
| Tällaisilla eväillä töissä |
-H-
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Loma lähenee loppuaan
Unikoulu postauksesta rauhoittuneena ja viimeinkin kesälomareissuista kotiutuneena voinkin kertoa miten viime viikko sujui kokonaisuudessaan. Koska raivo on purettu aikaa sitten kirjoituksen muodossa, voin keskittyä niihin mukaviin asioihin.
Lauantaiaamuna lähdimme Ruoholahteen katsomaan suuria purjelaivoja Tall ships race-tapahtumaan. Koska (tyhmyyksissämme) lähdimme kulkemaan kohti Verkkokauppaa, paljon laivoja jäi näkemättä, suurin osa ajastamme, kun meni siihen että "käväisimme" Verkkokaupassa. Pääsimme siellä sentään näköalatasanteelle, mistä avautui kauniit näkymät merelle ja laivoille päin. Neitikin piti laivojen katselusta ja ihmisvilinästä huolimatta viihtyi hyvin.
On ne laivat kyllä upeita, ja ne miehet niissä puvuissa ;) Sitä ei aina oikein ymmärräkään, miten suuria nuo alukset onkaan. Ja miten paljon niissä varmasti on hommaa! Muutaman laivan purjemastoihin oli kiivennyt ihmisiä availemaan purjeita, ja se ei ollut mikään ihan helpon näköinen homma. Varmasti asiaa ei nopeuttanut mastoissa miehistön kera keikkuvat amatöörit, mutta joka tapauksessa. Itse saattaisin juuri ja juuri päästä mastoon laivan ollessa satamassa, mutta en todellakaan aluksen ollessa merillä.
Ennen kuin suuntasimme tätini mökille, piipahdimme yhden yön ukin (isin) luona mökillä. Tämä sovi vallan mainiosti, koska mökkimme sijaitsee Vihtijärvellä, eli matkan varrella Orivedelle mentäessä. Kävin ostamassa neidille ikioman marjanpoimurin, sellaisen lasten version, ja päätimmekin laittaa poimurin heti testiin. Ei muuta kuin verkkarit päälle ja metsään.
Poimurilla poimimisesta ei tullut yhtään mitään, ja pienen suostuttelun jälkeen mieheni, T, saikin kaapattua poimurin itselleen. Neiti tyytyi napsimaan marjoja käsi voimin. Ja voi sitä riemua mikä siitä syntyikin! Neiti söi monta kourallista marjoja suoraan tertuista ja tutki muutenkin ympäröivää luontoa. Jossain vaiheessa huomasin, että T ja ukki olivat jonnekkin hävinneet. Eiväthän he toki kaukana olleet, mutta pieni paniikki siinä meinasi iskeä, kun seisoo hiljaisuuden ympäröimänä 2-vuotiaan neidin kanssa keskellä metsää, eikä kukaan vastaa vaikka kuinka huutaa. Neitikin jossain vaiheessa päätti kiljahtaa, ja totesi sen jälkeen että, "minä kiljuin isille". Jep, huomasin :)
T:stä en niinkään ollut huolissani, mutta kun ukki ei vastannut, niin pieni hysteria meinasi vallata mielen. Hän kun on toipumassa puoli vuotta sitten saamastaan sydänkohtauksesta ja ohitusleikkauksesta.. Viimein kadonneet lampaat saatiin takaisin ja aloitimme kotimatkan.
Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, suuntasimme Orivedelle mökkeilemään. Teimme tädin ja neidin kanssa pieniä kävelyretkiä ympäri lähimaastoa, ja olin yllättynyt miten ketterästi neiti käveli muhkuraisessa maastossa. Neidin muksahtaessa nurin hän totesi, että "minä kaaduin" ja seuraavassa lauseessa "minä nousen täältä ylös". Täytyykin (taas) alkaa suunnittelemaan vakavasti sitä retkeä Uutelaan, mikä on syystä tai toisesta jäänyt tekemättä.
T kävi tädin miehen kanssa laskemassa sunnuntai-iltana verkot järveen ja jännitimme mahdollista kalasaalista. Seuraavana aamuna he sitten lähtivät verkkoja nostamaan, ja olihan siellä reilusti kalaa: 5 kohtalaisen kokoista kuhaa, 7 suurta ahventa ja muutama lahna. Lahnat vietiin naapuriin rapusyötiksi ja suurimman osan muista kaloista otimme mukaamme mummulaan savustettavaksi. Ikävä kyllä kalat osoittautuivat niin mudan makuisiksi, että jäivät syömättä.
Pohjanmaalle päästyämme tartuimme tiistaina remonttihommiin. T epäili, että talomme katto vuotaa, ja harmiksemme epäilyt osoittautuivat oikeiksi. Onneksi vuotaminen (todennäköisesti) on niin pientä, että kattoremonttiin ei tarvitse ryhtyä kuin aikaisintaa ensi kesänä, mahdollisesti vasta kahden vuoden päästä. T alkoi selvittämään olisiko kattoa mahdollisista korjata pelkkien saumojen kohdalta, mutta meidän tuurilla koko katto on tietenkin vaihdettava. Voi sitä rahanmenoa!
Talo on kyllä kaunis ja aivan upealla, (ainakin omasta mielestäni) kylän kauneimmalla paikalla. Mutta hitto soikoon, kun tympäisee, että kaikki aika mitä Pohjanmaalla vietetään, menee tuon ihanuuden remontointiin. Ja kun ei tietenkään riitä, että yksi kohta korjataan, vaan se myötä paljastuu aina uusia epäkohtia. Argh!
Remontinkohteeta oli tällä kertaa siis talon yläkerta, jossa ei ollut koko matkalla lattiaa. Teimme piirujen päälle harvalaudoituksen, ja kyllä, allekirjoittanut oli siellä itsekin vasara kädessä. Laudoituksen jälkeen laitoimme lautojen päälle rautakaupasta keräämiämme laminaattilevyjä. Mikään järin kaunis ratkaisuhan tuo ei ole, mutta näkeehän ainakin, että kuinka paljon se katto loppu viimein vuotaa.
Keskiviikkona vuorossa olikin retki Power Parkiin T:n pikku siskon ja -veljen kanssa. Ystävämme Helsingin kodin naapurista olivat suuntaamassa kesälomareissunsa yhteydessä samaiseen paikkaan, joten treffit oli sovittu heidän kanssaan. Siellä neidit menivätkin laitteesta toiseen, lähes koko ajan kahdestaan. Ei ollut vanhemmille tilaa (saatika tarvetta) suurimpaan osaan laitteista. Siellä haikein mielin katsoin, kun neiti hurvitteli ystävänsä kanssa, ilman että olisi osoittanutkaan kaipaavansa äitiä turvaksi. Niin ne pienet vaan kasvaa.
Emme aikuisten kesken ottaneet rannekeita lainkaan. Muutamaan laitteeseen oli silti päästävä, joten ostimme kertalippuja. Power Parkin puinen vuoristorata on ehdoton klassikko, joten siihen oli päästävä! Ja se olikin juuri niin hyvä (ja hurja) kuin muistinkin. Päätin ostaa vielä toisenkin lipun, jotta pääsisin 75 metriä korkeaan vapaa pudotus laitteeseen. Siinä sitten vuoroani odottelin, kunnes laite suljettiin liian voimakkaan tuulen vuoksi. En jäänyt odottelemaan tuulen laantumista, joten nappasin T:n pikkuveljen
mukaani erääseen toiseen vuoristorataan, ja se oli virhe! Kuumasta päivästä ja syömättömyydestä johtuen pääni ja sisuskaluni menivät totaallisen sekaisin ja huono olohan siitä tuli. Pitkän aikaa istuskelin pää polvissa ja voin huonosti. Oloni koheni vasta takaisin mummulaan päästyäni, kun olin tunnin verran köllöttänyt sohvalla ja juonut monta lasia vettä. Ei tule vanhuus yksin :D
Torstaina kotimatkalla aloimme ihmettelemään ennen Lahtea autosta kuuluvaa järkyttävää pörinää. Pysähdyimme eräälle taukotuvalle tarkistamaan tilannetta, ja kas, pakoputkihan se oli irronnut. T siinä sitten viritti hätäratkaisuna putkeen rautalanka kiinnitystä, ja loppu matkamme teimme huimassa 90km/h vauhdissa. Ikinä ei ole moottoritiellä niin moni auto meitä ohittanut kuin tuolla matkalla. Ja kyllähän ne päätkin kääntyi, kun auto pörisee kuin suihkukone, eikä liiku minnekään. Tänään lähetinkin T:n ja neidin mökille pakoputkea korjamaan ja jäin itse kotiin (nukkumaan), koska..
Eilen oli viimeinkin ne kauan odotetut ystävän polttarit! Pientä viime hetken stressiä perjantai-iltana aiheutti, kun kaksi seurueeseen kuuluvaa henkilöä viime hetkellä ilmoitti, ettei ole osallistumassa mukaan. Ei siinä mitään, mutta ei he eivät myöskään olleet maksaneet sopimaamme summaa. Yllättäen budjetista puuttuikin 100€ ja sitä siinä sitten muiden kanssa käännettiin ja väännettiin. Loppu viimein saatiin järkeiltyä mistä puuttuva raha saataisiin ja homma oli valmis.
Lauantai käynnistyi osaltamme 11:30. Olimme sopineet treffit Rautatieasemalle, josta suuntasimme Koffin puistoon kuohuviinin kanssa juhlakalua odottamaan. Siskoni haki ystäväni kotoaan silmät sidottuna ja toimitti sovittuun paikkaan. Side pois silmiltä, vihje käteen ja ohjeita seuraamaan. Ystävän lähestyessä, juoksimme piiloistamme ja kilistelimme puistossa auringon helliessä.
Puistosta lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, tankotanssia. Olin varannut meille tunnin Rock the pole nimisestä paikasta, jonka kuvittelimme olevan Lönnrotinkadulla. No eihän se ollut siellä päinkään! Sähköpostissa oli allekirjoituksessa ollut vanha osoite! Fu*k! Ei muuta kuin netistä uusi osoite ja kohti Kaisaniemeä. Onneksi meillä oli hyvin aikaa joten ehdimme sovittuun aikaan paikalle. Kaisaniemessä ihmettelimme tanssipaikan sijaintia, Rock the pole kun sijaitsee kerrostalossa, kuin kenen tahansa kotioven takana.
Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt tankotanssimassa, ellei baaritankoilua lasketa ;) Tankoilu oli ehdottomasti kokeilun arvoinen juttu, miksei sitä uudelleenkin voisi mennä. Mutta voi luoja miten vaikeaa ja rankkaa se on?! Ilman minkään näköisiä käsivoimia, muutamat liikkeet jäivät kohdaltani lähinnä säälittäviksi yrityksiksi, mutten antanut sen haitata menoa. Kaikilla oli hauskaa, ja muiden onnistuessa hurrattiin ja taputettiin. Tehtiin siinä jopa pieni koreografia, jonka ohjaaja tunnin lopuksi kuvasi. Taksissa oli mukava sitä videota katsoa, pienin ennakkoluuloin. Mutta ainakin pieneltä kännykännäytöltä se näytti yllättävän hyvältä!
Tanssimisen jälkeen suuntasimme Vantaalle erään seurueemme tytön vanhempien kotiin saunomaan ja syömään. Olimme varanneet sinne kanasalaattiainekset ja patonkia, sekä levitteitä. Netistä olimme etsineet kotitekoisten kasvonaamioiden ohjeita, ja toteutimme naamion, johon tuli kananmunaa sekä hunajaa. Naamio-ohjeita löytyy tuolta.
Kananmuna aiheutti muutamille pieniä ennakkoluuloja, ja litkun levittäminen olikin melkoinen operaatio. Lopulta saimme kaikille naamiot kasvoille ja siinä sitten odoteltiin, että ne kuivuvat. Naamion kuivuessa haju ei ole mikään kovin miellyttävä, mutta pesun ja saunan jälkeen kasvot tuntuivat ihanan pehmeiltä. Luulen, että tuota ohjetta, ja miksei muitakin, tulee varmasti vielä kokeiltua.
Saunan ja syömisen jälkeen annoimme polttarisankarille eteen savea, tehtävänä oli muovailla savesta unelmien prissin. Hieno luomushan siitä syntyi ja morsion (ja sulhasen) yllätykseksi kyseinen patsas tullaan huutokauppaamaan häissä. Hih!
Pikku hiljaa aloimme valmistautumaan iltaa varten ja sitten suuntasimmekin tilataksilla takaisin Helsingin keskustaan. Juhlakalulle puettiin päälle toppi, johon hän sai vastaantulevilta ihmisiltä kerätä ohjeita hyvään avioliittoon, sekä miehelle että naisille. Miehet olivat erittäin halukkaita antamaan ohjeita, mutta kaikkia yllätti suuresti naisten haluttomuus. Yllättävän moni muutenkin suhtautui meihin hyvin negatiivisesti, vaikka täysin sivistyneesti ja kohteliaasti heitä lähestyimme. Pyh te suppeat ihmiset.
Kun neuvoja oli saatu tarpeeksi, menimme Pataässään. Morsian esitti meille Kaija Koon "Kuka keksi rakkauden". Meidänkin piti "Sata salamaa" juhlakalulle, mutta koska Patis on melko suosittu paikka, emme jääneet jonon vuoksi vuoroamme odottamaan. Illan piti päättyä Rymy-Eetuun ja pöydillä tanssimiseen, mutta Eetun ollessa kesälomalla, päätimme mennäkin Bakersiin. N. kahden aikaan aamuyöllä seurueemme alkoi hipsiä kohti kotia ja ihana päivä ja ilta oli saatettu kunnialla loppuun. Ystävä oli onnellinen saamistaan polttareista ja muistoista, ja sehän on pääasia. Nyt vielä kuukauden verran odottelua, että pääsee juhlimaan nuoren parin häitä <3
Tämä päivä onkin siis osaltani mennyt nukkuessa, lievästi harmittaa, kun ilmakin olisi ollut noin kaunis, mutta minkäs teet. Ensi viikko neidin kanssa vielä lomaillaan, ja sitten alkaa arki.
Lopuksi vielä, katsokaan kallojani! Sieltä ne pikku hiljaa nousevat :)
Lauantaiaamuna lähdimme Ruoholahteen katsomaan suuria purjelaivoja Tall ships race-tapahtumaan. Koska (tyhmyyksissämme) lähdimme kulkemaan kohti Verkkokauppaa, paljon laivoja jäi näkemättä, suurin osa ajastamme, kun meni siihen että "käväisimme" Verkkokaupassa. Pääsimme siellä sentään näköalatasanteelle, mistä avautui kauniit näkymät merelle ja laivoille päin. Neitikin piti laivojen katselusta ja ihmisvilinästä huolimatta viihtyi hyvin.
On ne laivat kyllä upeita, ja ne miehet niissä puvuissa ;) Sitä ei aina oikein ymmärräkään, miten suuria nuo alukset onkaan. Ja miten paljon niissä varmasti on hommaa! Muutaman laivan purjemastoihin oli kiivennyt ihmisiä availemaan purjeita, ja se ei ollut mikään ihan helpon näköinen homma. Varmasti asiaa ei nopeuttanut mastoissa miehistön kera keikkuvat amatöörit, mutta joka tapauksessa. Itse saattaisin juuri ja juuri päästä mastoon laivan ollessa satamassa, mutta en todellakaan aluksen ollessa merillä.
Ennen kuin suuntasimme tätini mökille, piipahdimme yhden yön ukin (isin) luona mökillä. Tämä sovi vallan mainiosti, koska mökkimme sijaitsee Vihtijärvellä, eli matkan varrella Orivedelle mentäessä. Kävin ostamassa neidille ikioman marjanpoimurin, sellaisen lasten version, ja päätimmekin laittaa poimurin heti testiin. Ei muuta kuin verkkarit päälle ja metsään.
Poimurilla poimimisesta ei tullut yhtään mitään, ja pienen suostuttelun jälkeen mieheni, T, saikin kaapattua poimurin itselleen. Neiti tyytyi napsimaan marjoja käsi voimin. Ja voi sitä riemua mikä siitä syntyikin! Neiti söi monta kourallista marjoja suoraan tertuista ja tutki muutenkin ympäröivää luontoa. Jossain vaiheessa huomasin, että T ja ukki olivat jonnekkin hävinneet. Eiväthän he toki kaukana olleet, mutta pieni paniikki siinä meinasi iskeä, kun seisoo hiljaisuuden ympäröimänä 2-vuotiaan neidin kanssa keskellä metsää, eikä kukaan vastaa vaikka kuinka huutaa. Neitikin jossain vaiheessa päätti kiljahtaa, ja totesi sen jälkeen että, "minä kiljuin isille". Jep, huomasin :)
T:stä en niinkään ollut huolissani, mutta kun ukki ei vastannut, niin pieni hysteria meinasi vallata mielen. Hän kun on toipumassa puoli vuotta sitten saamastaan sydänkohtauksesta ja ohitusleikkauksesta.. Viimein kadonneet lampaat saatiin takaisin ja aloitimme kotimatkan.
 |
| Jokunen mustikka tullut syötyä? |
Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, suuntasimme Orivedelle mökkeilemään. Teimme tädin ja neidin kanssa pieniä kävelyretkiä ympäri lähimaastoa, ja olin yllättynyt miten ketterästi neiti käveli muhkuraisessa maastossa. Neidin muksahtaessa nurin hän totesi, että "minä kaaduin" ja seuraavassa lauseessa "minä nousen täältä ylös". Täytyykin (taas) alkaa suunnittelemaan vakavasti sitä retkeä Uutelaan, mikä on syystä tai toisesta jäänyt tekemättä.
T kävi tädin miehen kanssa laskemassa sunnuntai-iltana verkot järveen ja jännitimme mahdollista kalasaalista. Seuraavana aamuna he sitten lähtivät verkkoja nostamaan, ja olihan siellä reilusti kalaa: 5 kohtalaisen kokoista kuhaa, 7 suurta ahventa ja muutama lahna. Lahnat vietiin naapuriin rapusyötiksi ja suurimman osan muista kaloista otimme mukaamme mummulaan savustettavaksi. Ikävä kyllä kalat osoittautuivat niin mudan makuisiksi, että jäivät syömättä.
Pohjanmaalle päästyämme tartuimme tiistaina remonttihommiin. T epäili, että talomme katto vuotaa, ja harmiksemme epäilyt osoittautuivat oikeiksi. Onneksi vuotaminen (todennäköisesti) on niin pientä, että kattoremonttiin ei tarvitse ryhtyä kuin aikaisintaa ensi kesänä, mahdollisesti vasta kahden vuoden päästä. T alkoi selvittämään olisiko kattoa mahdollisista korjata pelkkien saumojen kohdalta, mutta meidän tuurilla koko katto on tietenkin vaihdettava. Voi sitä rahanmenoa!
Talo on kyllä kaunis ja aivan upealla, (ainakin omasta mielestäni) kylän kauneimmalla paikalla. Mutta hitto soikoon, kun tympäisee, että kaikki aika mitä Pohjanmaalla vietetään, menee tuon ihanuuden remontointiin. Ja kun ei tietenkään riitä, että yksi kohta korjataan, vaan se myötä paljastuu aina uusia epäkohtia. Argh!
 |
| Näkymää takapihalta joelle (Toki rantaa täytyisi hieman raivata, ja T:llä on sinne jo huimat terassi ja savusauna suunnitelmat tulevaa varten) |
Remontinkohteeta oli tällä kertaa siis talon yläkerta, jossa ei ollut koko matkalla lattiaa. Teimme piirujen päälle harvalaudoituksen, ja kyllä, allekirjoittanut oli siellä itsekin vasara kädessä. Laudoituksen jälkeen laitoimme lautojen päälle rautakaupasta keräämiämme laminaattilevyjä. Mikään järin kaunis ratkaisuhan tuo ei ole, mutta näkeehän ainakin, että kuinka paljon se katto loppu viimein vuotaa.
Keskiviikkona vuorossa olikin retki Power Parkiin T:n pikku siskon ja -veljen kanssa. Ystävämme Helsingin kodin naapurista olivat suuntaamassa kesälomareissunsa yhteydessä samaiseen paikkaan, joten treffit oli sovittu heidän kanssaan. Siellä neidit menivätkin laitteesta toiseen, lähes koko ajan kahdestaan. Ei ollut vanhemmille tilaa (saatika tarvetta) suurimpaan osaan laitteista. Siellä haikein mielin katsoin, kun neiti hurvitteli ystävänsä kanssa, ilman että olisi osoittanutkaan kaipaavansa äitiä turvaksi. Niin ne pienet vaan kasvaa.
Emme aikuisten kesken ottaneet rannekeita lainkaan. Muutamaan laitteeseen oli silti päästävä, joten ostimme kertalippuja. Power Parkin puinen vuoristorata on ehdoton klassikko, joten siihen oli päästävä! Ja se olikin juuri niin hyvä (ja hurja) kuin muistinkin. Päätin ostaa vielä toisenkin lipun, jotta pääsisin 75 metriä korkeaan vapaa pudotus laitteeseen. Siinä sitten vuoroani odottelin, kunnes laite suljettiin liian voimakkaan tuulen vuoksi. En jäänyt odottelemaan tuulen laantumista, joten nappasin T:n pikkuveljen
mukaani erääseen toiseen vuoristorataan, ja se oli virhe! Kuumasta päivästä ja syömättömyydestä johtuen pääni ja sisuskaluni menivät totaallisen sekaisin ja huono olohan siitä tuli. Pitkän aikaa istuskelin pää polvissa ja voin huonosti. Oloni koheni vasta takaisin mummulaan päästyäni, kun olin tunnin verran köllöttänyt sohvalla ja juonut monta lasia vettä. Ei tule vanhuus yksin :D
Torstaina kotimatkalla aloimme ihmettelemään ennen Lahtea autosta kuuluvaa järkyttävää pörinää. Pysähdyimme eräälle taukotuvalle tarkistamaan tilannetta, ja kas, pakoputkihan se oli irronnut. T siinä sitten viritti hätäratkaisuna putkeen rautalanka kiinnitystä, ja loppu matkamme teimme huimassa 90km/h vauhdissa. Ikinä ei ole moottoritiellä niin moni auto meitä ohittanut kuin tuolla matkalla. Ja kyllähän ne päätkin kääntyi, kun auto pörisee kuin suihkukone, eikä liiku minnekään. Tänään lähetinkin T:n ja neidin mökille pakoputkea korjamaan ja jäin itse kotiin (nukkumaan), koska..
Eilen oli viimeinkin ne kauan odotetut ystävän polttarit! Pientä viime hetken stressiä perjantai-iltana aiheutti, kun kaksi seurueeseen kuuluvaa henkilöä viime hetkellä ilmoitti, ettei ole osallistumassa mukaan. Ei siinä mitään, mutta ei he eivät myöskään olleet maksaneet sopimaamme summaa. Yllättäen budjetista puuttuikin 100€ ja sitä siinä sitten muiden kanssa käännettiin ja väännettiin. Loppu viimein saatiin järkeiltyä mistä puuttuva raha saataisiin ja homma oli valmis.
Lauantai käynnistyi osaltamme 11:30. Olimme sopineet treffit Rautatieasemalle, josta suuntasimme Koffin puistoon kuohuviinin kanssa juhlakalua odottamaan. Siskoni haki ystäväni kotoaan silmät sidottuna ja toimitti sovittuun paikkaan. Side pois silmiltä, vihje käteen ja ohjeita seuraamaan. Ystävän lähestyessä, juoksimme piiloistamme ja kilistelimme puistossa auringon helliessä.
Puistosta lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, tankotanssia. Olin varannut meille tunnin Rock the pole nimisestä paikasta, jonka kuvittelimme olevan Lönnrotinkadulla. No eihän se ollut siellä päinkään! Sähköpostissa oli allekirjoituksessa ollut vanha osoite! Fu*k! Ei muuta kuin netistä uusi osoite ja kohti Kaisaniemeä. Onneksi meillä oli hyvin aikaa joten ehdimme sovittuun aikaan paikalle. Kaisaniemessä ihmettelimme tanssipaikan sijaintia, Rock the pole kun sijaitsee kerrostalossa, kuin kenen tahansa kotioven takana.
Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt tankotanssimassa, ellei baaritankoilua lasketa ;) Tankoilu oli ehdottomasti kokeilun arvoinen juttu, miksei sitä uudelleenkin voisi mennä. Mutta voi luoja miten vaikeaa ja rankkaa se on?! Ilman minkään näköisiä käsivoimia, muutamat liikkeet jäivät kohdaltani lähinnä säälittäviksi yrityksiksi, mutten antanut sen haitata menoa. Kaikilla oli hauskaa, ja muiden onnistuessa hurrattiin ja taputettiin. Tehtiin siinä jopa pieni koreografia, jonka ohjaaja tunnin lopuksi kuvasi. Taksissa oli mukava sitä videota katsoa, pienin ennakkoluuloin. Mutta ainakin pieneltä kännykännäytöltä se näytti yllättävän hyvältä!
Tanssimisen jälkeen suuntasimme Vantaalle erään seurueemme tytön vanhempien kotiin saunomaan ja syömään. Olimme varanneet sinne kanasalaattiainekset ja patonkia, sekä levitteitä. Netistä olimme etsineet kotitekoisten kasvonaamioiden ohjeita, ja toteutimme naamion, johon tuli kananmunaa sekä hunajaa. Naamio-ohjeita löytyy tuolta.
Kananmuna aiheutti muutamille pieniä ennakkoluuloja, ja litkun levittäminen olikin melkoinen operaatio. Lopulta saimme kaikille naamiot kasvoille ja siinä sitten odoteltiin, että ne kuivuvat. Naamion kuivuessa haju ei ole mikään kovin miellyttävä, mutta pesun ja saunan jälkeen kasvot tuntuivat ihanan pehmeiltä. Luulen, että tuota ohjetta, ja miksei muitakin, tulee varmasti vielä kokeiltua.
Saunan ja syömisen jälkeen annoimme polttarisankarille eteen savea, tehtävänä oli muovailla savesta unelmien prissin. Hieno luomushan siitä syntyi ja morsion (ja sulhasen) yllätykseksi kyseinen patsas tullaan huutokauppaamaan häissä. Hih!
Pikku hiljaa aloimme valmistautumaan iltaa varten ja sitten suuntasimmekin tilataksilla takaisin Helsingin keskustaan. Juhlakalulle puettiin päälle toppi, johon hän sai vastaantulevilta ihmisiltä kerätä ohjeita hyvään avioliittoon, sekä miehelle että naisille. Miehet olivat erittäin halukkaita antamaan ohjeita, mutta kaikkia yllätti suuresti naisten haluttomuus. Yllättävän moni muutenkin suhtautui meihin hyvin negatiivisesti, vaikka täysin sivistyneesti ja kohteliaasti heitä lähestyimme. Pyh te suppeat ihmiset.
Kun neuvoja oli saatu tarpeeksi, menimme Pataässään. Morsian esitti meille Kaija Koon "Kuka keksi rakkauden". Meidänkin piti "Sata salamaa" juhlakalulle, mutta koska Patis on melko suosittu paikka, emme jääneet jonon vuoksi vuoroamme odottamaan. Illan piti päättyä Rymy-Eetuun ja pöydillä tanssimiseen, mutta Eetun ollessa kesälomalla, päätimme mennäkin Bakersiin. N. kahden aikaan aamuyöllä seurueemme alkoi hipsiä kohti kotia ja ihana päivä ja ilta oli saatettu kunnialla loppuun. Ystävä oli onnellinen saamistaan polttareista ja muistoista, ja sehän on pääasia. Nyt vielä kuukauden verran odottelua, että pääsee juhlimaan nuoren parin häitä <3
 |
| Öinen Helsinki Hakaniemen sillalta |
Tämä päivä onkin siis osaltani mennyt nukkuessa, lievästi harmittaa, kun ilmakin olisi ollut noin kaunis, mutta minkäs teet. Ensi viikko neidin kanssa vielä lomaillaan, ja sitten alkaa arki.
Lopuksi vielä, katsokaan kallojani! Sieltä ne pikku hiljaa nousevat :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)