Vauhtia vauhtia..

Jälleen kerran aloitan tekstini päivittelemällä miten nopeasti päivät ja viikot vierähtävät. 

Tällä viikolla aloitimme tai oikeastaan jatkoimme neidin kanssa yhteistä harrastustamme lasten ja nuorten kuntokeskus Gymillä. Kävimme kevääseen asti ryhmässä jossa oli 1-2-vuotiaita lapsia ja neiti tykkäsi aivan valtavasti. Jumppaohjaaja tuli vuoden aikana tutuksi ja tärkeäksi ja taidot myös karttuivat kovasti. Vuoden aikana käytiin läpi kiipeilyä, kuperkeikkoja sekä etu- että takaperin, tasapainoiltiin ja muuta mukavaa. Päätimmekin sitten T:n kanssa, että jatkan neidin kanssa syksyllä 2-3-vuotiaiden ryhmässä. Harmiksemme saimme ilmoittautumisen jälkeen kuulla, että tuttu ohjaajamme ei jatkakkaan kyseisessä paikassa. Asian ymmärtäminen tuotti neidille kovasti vaikeuksia. Tiistaina kun lähdimme ensimmäiselle tunnille, neiti monta kertaa kyseli tuota tuttua ohjaajaa. Koita siinä sitten selittää, että siellä meitä odottaa uusi täti.

Ensimmäinen kerta oli vähintäänkin kaoottinen. Tuntimme alkoi ohjaajan esittelyllä ja samalla käytiin läpi ketä jumppaajia oli paikalla. Alkupiirissä neiti istui kuuliaisesti ja hiljaisena sylissäni, vieressä istui toinen tyttö äitinsä kanssa enemmän ja vähemmän keskittyen ja ympäri salia juoksi poika huutaen ja meluten isä perässä. Koska uudet tilanteet jännittävät neitiä kovasti, ei hän tuon ensimmäisen vartin aikana puhua pukahtanutkaan uuden tädin esittäessä kysymyksiä. Alkulämmittelyn aikana neidin liikunnan into alkoi jälleen pulputa ja sieltä ne kuperkeikatkin löytyivät. Ylpeänä neiti sitten kotiin päästyään esitteli isilleen oppimansa sillan (rapukävelyasennossa peppu ylös) ja kertoi mistä löytyy kyynärpää. 

Itselleni jäi hieman vielä ennakkoluuloja tuosta uudesta tädistä. Toki myönnän, että tilanteeseen vaikuttaa se, että tunsin edellisen ohjaajan jo ennen kuin aloitimme Gymillä. Uusi ohjaaja vaikutti vähän epävarmalta. Mutta toisaalta, omassa mielessäni on hyvin elävästi edelleen ensimmäinen tuntini jumppaa ohjaamassa. Kun kaikki jännitti ja mielessä pyöri vain mitä nuo äidit ja isät ajattelevat. Joten annettakoon se anteeksi. Avoimin mielin vain ensi viikkoa odottamaan :)

Omista jumpistani puheen ollen, nekin käynnistyivät keskiviikkona. Kirjoitin aikaisemmin vähäisistä osallistujista sekä omista huonoista fiiliksistäni. Olin niin hajalla, että laitoin koordinaattorille viestiä ja tiedustelin oliko hän saanut jotain palautetta jumpistani. Hän kovasti rauhoitteli ja kertoi saaneensa vain positiivista palautetta (JEE) ja epäili osallistujien vähyyden johtuvan nykyisestä trendistä harrastaa hieman "erikoisempia" lajeja. Hmm.. Mahdollisesti. Keskiviikko sitten koitti ja jännityksellä odottelin jumppareita saapuvaksi. Olin facebookin kautta yrittänyt haalia lisää porukkaa, ja sainkin muutaman houkuteltua. Yllätyin kovasti, että niiden kuuden ilmoittautuneen lisäksi paikalle saapui neljä ylimääräistä eikä kukaan niistä ollut sieltä FB:n kautta jumpasta kuulleita. Jeij! Toinen ryhmäni ei sitten ollutkaan niin suksee, paikalle saapui kolme lasta.. Leiki niiden kanssa sitten jotain tervapataa.. Toivottavasti tuo toinen ryhmä pysyisi yhtä runsaslukuisena sekä tuohon toiseen ryhmään tulisi lisää lapsia.

Tänään kävimme Rautatientorilla Herkkujen Suomi-tapahtumassa. Neiti oli aivan onnessaan kaikista mahdollisista maistiaisista. Kaikki maistui kuulemma hyvälle. Kauhea nälkähän siinä tuli, kun haisteltiin erilaisia tuoksuja. Päädyimme sitten ostamaan eräältä kojulta Uudenmaan burgerin T:lle sekä muikkuja neidille ja minulle. Neiti nauraa räkätti muikun mutustelun välillä ja sai kanssaihmisiltä hymyileviä katseita.

Rauttikselta suuntasimme vielä Kalasataamaan Teurastamolle Helsinki Night markettiin. Joka puolella oli aivan tolkuttomasti ihmisiä ja kehuimme kovasti itseämme, että olimme jo syöneet. Jokaiselle myyntikojulle oli kymmenien metrien matkat. Neiti pääsi karuselliin pyörähtelemään ja mikäs siinä oli ollessa: neiti nautti ja aurinko paistoi. Hieman harmitti, että jouduimme lähtemään melko pian kotiin, huomennakun täytyy taas töihin mennä ja meillä on se aikainen aamu (työt alkaa 7:30).

Huomenna suuntaamme päiväkodin jälkeen juhlistamaan T:n syntymäpäiviä. Ajattelimme mennä Flamingoon uimaan :) Lauantai hurahtaakin ensin siskon kanssa puistokirppiksellä toivottavasti huima tili tehden ja illalla menemme työpaikan naisten kanssa Suomenlinnaan katsomaan Robin Hoodia. Mukava viikonloppu siis tiedossa, toivottavasti sää suosii.

Tekstejäni on muuten katselty yhteensä yli tuhat kertaa, wau! :D

-H-

Viikonlopun tunnelmia

Niin se viikonloppu taas vierähti. Toisaalta ei haittaa, kun tietää, että vielä on lomaa jäljellä. Mutta kuitenkin harmittaa, kun saatiin viikonloppu vieraiksi ihania ystäviä Tampereelta. Kiitos vaan muruille seurasta <3

Perjantaiaamupäivä hurahti osaltamme siivoilun ja pyykkäilyn merkeissä. Olin siivouksen jälkeen päättänyt (viimeinkin) ryhdistäytyä ja suunnata salille bodypump-tunnille. Ja kyllä kannatti! Ensinnäkin tunnin jälkeinen kaikkensa antanut hyvän olon tunne on aivan mahtava! Ja toiseksi tulipa todettua, että tämä mamma on niin rapakunnossa kun olla ja voi. Ihan hävettää.. Jotain muutosta tähän hommaan on tultava. 

Pumppi-tunnin jälkeen pikaisesti käynti kaupassa ja kaivattuja vieraita odottelemaan. Perjantai-ilta hurahtikin neidin vetäessä yhden naisen sirkusta ja ystävien kanssa turistessa. 

Lauantaina päätimme lähteä käymään Suomenlinnassa, se kun oli vieraillemme täysin uusi kokemus. Edellisenä iltana olimme tutkineet sääennustetta tarkasti ja päätimme ottaa pienoisen riskin sateen kannalta. Kauppatorilta mansikat ja herneet mukaan ja ei muuta kuin lauttaan. Neitikin oli "laiva" matkasta innoissaan. Perille päästyämme suuntasimme miesten johdolla kohti saaren keskustaa. Hetken käveltyämme löysimme itsemme avovankilan portilta. No eipä siinä mitään, matka jatkui ja seuraava etappi olikin jonkin sortin kompostinurkkaus asuintalojen takana! Olin jossain vaiheessa ääneen todennut, että tätä reittiä emme pääse haluamaamme paikkaan, mutta kuunneltiinko minua? 

Kaatopaikkavierailun jälkeen olimme lähtöpisteessä ja tällä kertaa minä sain toimia oppaana. Suomenlinnan telakalla on muutama vuosi rakennettu jäljennöstä vanhasta sotalaivasta. Laiva on viimeinkin valmis ja tänä viikonloppuna vene oli tarkoitus ottaa ulos vesille laskua varten. Etenkin seurueemme miespuoliset henkilöt oli kyseisestä tapahtumasta kiinnostuneita, joten seurasimme hetken aikaa, kun telakkatyöntekijät "hivuttivat" laivan runkoa ulos telakkarakennuksesta. Ulostulovauhti ei ollut mitenkään päätä huimaavaa, joten jatkoimme melko pian matkaa.

Kävimme katsomassa sukellusvene Vesikkoa, jonka jälkeen istahdimme nauttimaan auringosta ja eväistä. Saatuamme eväät syödyksi olimme suunnitelleet menevämme katsomaan saaren toisella puolella olevia muureja ja tykkejä, mutta ikävä kyllä Suomen suvi teki meille tepposet ja vettä alkoi satamaan aivan kaatamalla. Ei muuta kuin tavarat kärryjen kyytiin ja suuntasimme lautalle.

Suomenlinnasta päästyämme päätimme tyttöjen kesken mennä piipahtamaan Itiksessä. Mies keksi edellisenä iltana, että huomennapa mennään ostamaan muurikka-pannu, joten miehet lähtivät sitä hankkimaan meidän shoppaillessa. Itiksestä tultuamme kotona odottikin valmiina jo lettutaikina ja kotletti-pihvit. Pikaisesti muut oheistarvikkeet koriin ja ulos grillailemaan. Saimme juuri paistettua pihvit ja syötyä ne, kun joku päätti avata vesihanat ja kaatosade yllätti meidän jälleen. Koska lettutaikinaa oli reilusti jäljellä, kävin sisältä hakemassa miehille pikaisesti sateenvarjot ja keräsimme muut tavarat takaisin koriin ja lähdimme sisälle. Mahtoi naapureilla olla lystiä, kun miehet jäivät ulos paistamaan loppuja lettuja sateenvarjon alla! 

Tänä aamuna syötyämme aamupalan päätimme kauniin ilman kunniaksi viedä neidin uimarannalla virkistäytymään. Ja voi mikä vesipeto tytöstä kuoriutuikaan! Hommasin Ti-Ti-talossa vieraillessamme neidille nalleaiheiset käsikellukkeet ja niissä kelpasikin polskutella. Sopivasti rannalla oli myös neidin päiväkotikaveri, eli seuraakin löytyi. Jossain vaiheessa neiti päätti painella vyötäisiä myöden veteen ja sain ihan tosissani pidellä, ettei olisi mennyt vielä pidemmällekin. Myös rantavedessä hän intoutui uiskentelemaan oikein "käsipohjaa". Tietääkin siis missä tulevia kauniita lomapäiviä voikin viettää.

Ennen vieraidemme kotiinlähtöä saimme vielä nauttia miehen tekemät hampurilaiset itse jauhetusta jauhelihasta. Neiti seurasi lihan jauhamista silmät pyöreinä ja totesi, että nyt tulee sotkua. Onneksi se sotku pysyi kuitenkin siinä lautasella, eikä levinnyt laajemmalle ;) 

Viikonloppumme onkin koostunut hyvästä ruuasta, loistavasta seurasta, ulkoilusta ja naurusta. Ikävä kyllä joukkoon mahtui myös kaksi huonosti nukuttua yötä, kiitos pikku termiitti, mutta eiköhän sekin kohta puoliin helpotu. Kai. Alkaa pikku hiljaa tuntua, että kahden viikon aikana on nukkunut kolme kunnollista yötä. Ja turhauttaa, kun ei tiedä, mistä neidin huonot yöt johtuvat. Tällä(kin) hetkellä isi tuntuu olevan se ainoa, joka neidille kelpaa, joten sekin tietysti hieman ottaa päähän. 

Mutta on tuo meidän tyttö joka tapauksessa vaan niin liikuttava tapaus. Illalla meidän leikkiessämme neiti laittoi meidät nukkumaan. Huolellisesti peitteli meidät erilaisilla peitoilla (esimerkiksi juuri viikkaamillani pyykeillä) ja paijaili ja suukotteli. Voi rakkautta!!

Tällaiset sydämet muuten tarttui mukaan Seinäjoen kodin terrasta

Huomenna olisi tarkoitus lähteä vanhempieni mökille hommaamaan pakkaseen mansikoita. Toivottavasti emme ole myöhässä ja saamme punaiset ihanuudet hankittua. Ja toivottavasti säät suosii, jotta äiti saisi hieman paranneltua rusketustaan ;)

Katkeamatonta yöunta toivoen,

-H-