perjantai 26. huhtikuuta 2013

Hölläilyä

Viikko hurahti taas ilman, että ehti kissaa sanoa. Tuntuu, että tekemistä on aivan kamalasti ja tää valon määräkin olevinaan nopeuttaa ajan juoksua. 

Keskiviikkona hyvästelin haikein mielin vetämistäni jumpparyhmistä, tosin vain hetkeksi. Syksyllä jatkan jälleen jumppien ohjaamista uusien lapsien kera. Vaikka tykkään hommasta aivan älyttömästi (ja palkaksi saadut ylimääräiset eurot ovat tervetulleita), on vapaat keskiviikkoillat myös houkuttelevia.

Eilen kävin neidin kanssa pyörimässä työpäivän jälkeen vähän kaupoilla. Neidille löysin vapuksi keijun siivet ja taikasauvan, aikaisemmin ostamani röyhelöhameen seuraksi. Kuljimme erään kenkäkaupan ohi ja pikasilmäyksellä huomasin siellä kenkät, jotka herättivät mielenkiintoni. Kengissä oli punainen hintalappu, joka alkoi ykkösellä. Enkä ollut uskoa silmiäni! Ettäkö kengät olisivat tarjouksessakin yli 100€?? Mutta ehei, kysessää oli 70% alennuksessa olevat popot, ja hintaa niille jäi 17,70!! Eihän sellaisia voinut jättää hyllylle lojumaan, varsinkaan kun mukanani oleva pieni makutuomari totesi kengät äidin jalassa nähtyään "hienot". Joten, poistuin kaupasta ihanat kengät rikkaampana.

Spirit Store

Viime viikolla näin ystäväni blogissa topin, jonka ehdottomasti halusin heti sen nähtyäni. Lähdin sitten soittelemaan ympäri pääkaupunkiseudun liikkeitä, josko olisin sen löytänyt. Missään ei oltu kuultukaan koko topista ja olin jo ihan luopua toivosta. Ehdin jo lähettää ystävälleni viestiä, joska hän voisi omasta kotikaupungistaan sen käydä minulle hommaamassa, kunnes tein hieman googlettamista. Ja löysin sen Boozt:ista! Pienellä riskillä sitten tilasin topin sieltä, ja toivoin parasta oikean koon suhteen. Eilen se ihanuus sitten tipahti postiluukusta, ja kyllä! Se oli livenä vieläkin ihanampi! Kuva ei täysin tee oikeutta, mutta kuitenkin.

Vila


Meillä oli tänään työpaikan kehittämispäivä. Päivä sujui yllättävän kivuttomasti ja päivän päätteeksi menimme syömään Il Faroon. Namskis, mitä herkkua!


Siikaa ja grillattua fenkolia oliiviöljykastikkeella
Jälkkäriä unohtamatta, minttu- ja sulkaajäätelöä


Loppupäivä vierähtikin Lapsimessuilla neidin, siskon ja kummipojan kanssa. Sieltä mukaan tarttui muutama uusi kirja, hups. Neidin kirjahylly pursuaa kirjoja, mutta toisaalta, lukeminen on hyväksi ;) 

Huomenna toivottavasti kauppa käy MLL:n kirpputorilla ja saa vähän kirjarahoja tienattua takaisin. Nyt saunan raikkaana sohvan nurkassa Voice of Finlandin finaalia ja lasi siideriä. Teimme saunassa oikein huolelliset hemmottelut. Sain lahjaksi saunahunajaa ja pitihän sitä tottakai kokeilla. Nyt olo on todella raukea ja hyvä. 

Ja lopuksi muuten, meillä nukuttiin viime yönä KOKO yö! Ilman ainuttakaan heräämistä. Toivottavasti ensi yö menee yhtä hyvin.

-H-

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Voimaannuttava lauantai

Kyllä ystävät on maailman paras keksintö! Käytiin tosiaan heti aamusta koko perheen voimin ystäväni kanssa tukussa ostamassa kertakäyttöastioita ja servettejä tulevia häitä varten. Tukkureissun jälkeen lähetin pesueeni kotiin ja lähdin viettämään laatuaikaa tulevan morsion kanssa kahvittelun ja shoppailun merkeissä. Mikään ei ole parempaa terapiaa, kuin jutustelu tärkeän ihmisen kanssa ja pari uutta toppia ;) Saimme siinä samalla suunniteltua häitä ja parannettua maailmaa. Voi miten hyvä mieli siitä tulikaan!


New Yorker

New Yorker

Iltapäivä hurahtikin sitten tivolissa naapurin sedän ja tämän tyttären kanssa. Laitteita pienille ihmisille ei ollut mitenkään kovin mittavasti (jopa kolme), mutta suuren riemun he niistä kuitenkin saivat. Kahteen laitteista aikuinen "pääsi" lapsen siivellä, mutta kolmas, Rekkaralli, oli vain lapsille. Sinne sitten ystävykset, toinen kohta 2v. ja toinen reilu 3v., menivät kahdestaan. Ristiriitaisin tuntein katsoin heidän ajeluaan: siellä menee mun pieni, joka ei olekaan enää niin kovin pieni. Kohta neiti tulee ilmoittamaan, että "mutsi, heitä 20 egee". Huoh, mihin sillä ajalla on noin kova kiire. Noo, ehkä tuo ei nyt ihan ensi viikolla onneksi taida tapahtua ;)

Täytyy lopuksi vielä hehkuttaa hieman tuota eilistä VOF:ää. Ikinä en ole aikaisemmin äänestenyt ketään missään ohjelmassa, mutta eilen oli pakko näpytellä ääni. Nimittäin Antti Railiolle! Huh, mikä veto! Kylmät väreet meni pitkin ja poikin jätkän laulaessa. Taitaa olla aika vahva voittajaehdokas. Luulenkin, että ensi viikollakin joutuu yhden äänen laittamaan.

-H-

perjantai 19. huhtikuuta 2013

TGIF

Olihan viikko. Tuntuu, että mitään ei tapahtunut ja silti tapahtui enemmän kuin sielu sietää. Jostain kumman syystä oon tällä hetkellä tosi herkillä kaiken suhteen. Mitä tahansa kuka tahansa sanoo, niin pahoitan mieleni..

Esimerkiksi keskiviikkona, kun mies haki neidin päiväkodista. Toki työpäivän jälkeen sitten kysyn, että miten neidin päivä oli mennyt ja mitä kertoo mies? Että neiti istui yksin hiekkalaatikolla ja mätti hiekkaa suuhunsa niin että napa paukkui. Kysyin sitten, että "missäs kaikki kaverit ja hoitajat oli?". Kaverit oli kuulemma vesileikeissä ja hoitajat jossain kauempana. Ja ai että tuli paha mieli. Edellisenä päivänä, kun vein neidin päiväkotiin, kysyin hoitajalta, että oliko neidin päivässä maanantaina ollut jotain erikoista. Ei kuulemma, hyvin oli nukkunut ja syönyt. Totesin siihen vain, että okei kotona oli vaan todella pahalla tuulella ja koko illan, johon hoitaja sitten sanoo takaisin, että "juu, oli täälläkin ruoka pöydässä jotain kitinää ja narinaa" ja että "joudumme vaihtamaan neidin ja hänen vierustoverin paikkoja, kun toinen potkii ja toinen sitten tönii takaisin". Ja taas tuli surkee fiilis. Jäi käteen sellainen olo, että mun neiti on se kaiken pahan alku ja juuri. Juujuu, eihän tossa niin sanottu, mutta silloin kun mulla on tällainen vaihe meneillään, niin saan sen kaiken käännettyä ihan päälaelleen. Tuo tönimisjuttu jäi kaivertamaan mieltäni sen verran, että jouduin sitä sitten ryhmän toiselta hoitajalta vielä kysymään torstaina, että nahistellaanko siinä ruokapöydässä todella niin paljon. Hän siinä sitten rauhoitteli, että tytöt ovat nyt siinä iässä, että mallia otetaan isommista lapsista, ja sitten kokeillaan sitä käytännössä muihin. Ei siis mitään vakavaa. Oman lapsen myötä olen todella pannut sen merkille, että saa olla tarkkana miten asioita toisille (vanhemmille) ilmaisee heidän lapsestaan.

Tänään ollaankin neidin kanssa vietetty kotipäivää aamusta alkaen kaksin. Neiti sitten sai jonkun kevätflunssan ja nokka valui siihen malliin, että katsoin paremmaksi jäädä kotiin. Aamupäivä menikin sohvalla kölliessä ja voimia kerätessä, mutta iltapäivällä olikin jo ihan oma itsensä. Pidettiin vähän päivädiskoa ja leikittiin "Elefantti-marssia" ympäri kämppää. Ja jopas olikin sitten ihan eri ääni kellossa. Kummasti äiti kelpas. No tokihan isiäkään ei ollut tarjolla, mutta kuitenkin. Nukkumaan mennessä meinasi tuo äidin tarve mennä jo vähän ylikin. Yleensä neiti menee nukkumaan ilman mitään mutinoita, hyvät yöt ja peitto päälle ja se oli siinä. Mutta ei tänä iltana, ehei. Piti saada Ti-Tiä ja koiraa ja sitä ja tätä. Heti sohvalle päästyäni, alkoi sydäntä särkevä "äitiiii" huuto sängystä, eikä auttanut muu, kuin mennä takaisin. Siinä sitten neidin sohvalla syliteltiin ja loppu viimein käsikädessä yritettiin nukahtaa. Puolen tunnin jälkeen sängystä ei kuulunut enää muuta, kuin ajoittaista yskimistä, saa nähdä millainen yö tästäkin taas tulee. 

Huomenna tarkoitus olisi mennä ystäväni, jonka kaasona toimin elokuussa, kanssa tukkuun tekemään tarvittavia hankintoja. Iltapäivällä, jos neidin kunto antaa myöden, menemme tivoliin. 

Tämän loppuillan pyhitänkin itselleni Voice of Finlandin ja Nancyn merkeissä. Kirja alkaa olemaan loppu suoralla, vaikka monesti on tehnyt mieli se kesken jättää. On se sen verran ahdistavaa luettavaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

-H-

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Maanantai..

Voi hyvä tavaton kuinka pieni ihminen voi saada omat fiilikset näin kurjiksi! Tuntuu, että mitä tahansa teen tai sanon, niin mikään ei kelpaa. Aina vain isi ja isi. 

Heti, kun astun työpäivän jälkeen ovesta sisään, neiti aloittaa kiukuttelun ja vikinän. Äiti ei kelpaa mihinkään: "tulehan, niin menään vaihtamaan vaippa" "Ei isin kanssa". "Tule kulta iltapalalle" "Isi syöttää" ja niin edelleen. Olen yrittänyt sekä hyvällä että pahalla. Tai ei nyt pahalla, mutta jämäkällä otteella. 

Omat tunteet on viime viikoisen työepisodin jälkeen vielä vähän mutkalla ja eräs lähipiiriin kuuluva henkilö mutkistaa niitä entisestään. Luultavasti senkin takia reagoin nyt näin voimakkaasti tähän kaikkeen. Olisi ihanaa pitkän työpäivän jälkeen neidin kanssa vähän sylitellä ja leikkiä ja lukea kirjaa, mutta kun ei niin ei.. Huoh! 

Välillä tuntuu myös siltä, että olen tässä perheessä ainoa, joka neidille yrittää rajoja asettaa. Ymmärrän toki, jos mies "haluaa" päästä helpolla ja antaa tytölle periksi. Kyllä itsestänikin siltä tuntuu useastikin, kun kiellän jonkun asian ja huutohan siitä seuraa. Toki pääsisin itse helpolla ja mahdollisesti olisin se hyvä tyyppi. Mutta tiedän tekeväni siinä sitten karhunpalveluksen tulevaisuutta ajatellen. 

Ja tuo saakelin tutti!! Me ei varmaan ikinä päästä siitä eroon. Olen muutamaan tuttiin tehnyt pienen reiän. Neiti sitä hetken imuttaa ja huomaa tutin olevan rikki. Sitä siinä sitten voivotellaan hetki ja (useimmiten) homma unohtuu. Mutta nuo yöt. Yöllä neidillä pitää olla kaksi tuttia, toinen kädessä ja toinen suussa. Kun yritän tarjota sitä rikkinäistä sinne käteen, niin neiti huomaa jo kaukaa, että se on se rikkinäinen yksilö, ja vaatii toisen. Argh! Olen päättänyt, että kesälomalla tuteista hankkiudutaan eroon, keinolla millä hyvänsä. Lomalla toivottavasti omat hermot on sen verran lepotilassa, että kestää sen huudon ja hampaiden kiristyksen, joka siitä seuraa.  

Huomenna lähden kuuntelemaan Jari Sinkkosen luentoa "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun". Tällä hetkellä kamppailen niin vuoden p***in äiti tuntemusten kanssa, että luulen tuon olevan ihan paikallaan.. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti seuraava postaus olisi ihan toisenlaisissa tunnelmissa.

-H-

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ihana vapaapäivä

Voi miten ihana päivä tänään on ollutkaan. Aamumme käynnistyi pienten jalkojen tepsutellessa makuuhuoneeseemme "äitiä" kuiskutellen. Hämäryydestä johtuen ajattelin kellon olevan aivan liian vähän, mutta ilokseni totesinkin sen olevan 7:30 ja hämäryys johtui vesisateesta. Hetken sängyssä köllittyämme tajusin neidin nukkuneen KOKO yön ilman ainuttakaan heräämistä! IHANAA!! 

Rauhallisten aamutoimien jälkeen lähdimme hoitamaan eilen kertomaani kenkädilemmaa, joka sekin hoitui ilman ongelmia. Eli tässä tulisi ne kuvat:
Kick Off

Kick Off

Kick Off

H&M
Nuo viimeiset kengät tarttui mukaan eräästä vaateketjusta viettäessäni laatuaikaa siskoni kanssa kahden kesken, en vain voinut jättää niitä sinne. Selvästi kuulin niiden huutavan nimeäni! Olimme sopineet lähtevämme Itäkeskukseen Hulluille päiville katsastamaan tarjouksia neidin päiväunien ajaksi. Ja täytyy kyllä myöntää, että hieman olin pettynyt tarjontaan. En löytänyt sieltä mitään! Eikä mikään jäänyt edes mieleen kaivelemaan, että pitäiskö se sittenkin ostaa. Neidille olisin takin halunnut ostaa, mutta olivat pääseet loppumaan. Poistuimme keltaisten pallojen kaupasta ja päätimme kiertää muutaman muunkin liikkeen. Loppu shoppailun hoidinkin sitten täysin itseäni ajatellen, ja sainkin pidettyä siitä kiinni. Mikä on todella harvinaista, koska yleensä kaupoilla ollessani en löydä itselleni mitään ja tytölle vaikka kuinka paljon. Balleriinojen kanssa mukaan lähti myös uusi toppi.. Tulejokesä!!
H&M
Jännä juttu, miten sitä oma tyylikin on ajan kuluessa muuttunut. Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan laittavani kyseisen kuosista paitaa päälleni saatika sitten yllä olevia kangaskenkiä jalkaani. Mutta niin se mieli vain (onneksi) muuttuu. 
Kuplivaa viikonloppua!

-H-

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Vihdoinkin perjantai

Tulihan se perjantai sieltä viimein, vaikka välillä tuntui, että koko päivä on poistettu kalenterista. Sisko sai meille liput Espoon Taitoluistelu Klubin kevätnäytökseen. On ne pikku luistelijat vain melko liikuttavia, kun "kiitävät" jäätä pitkin päättäväinen ilme kasvoillaan. Ja miten sinnikkäitä ne onkaan? Musta ei varmasti olisi ollut kyseiseen harrastukseen. Luonnolleni ei anna periksi kaatu monien satojen ihmisten edessä ja nousta ylös pystypäin. Tai oikeastaan luulen, että nuorempana olisikin ollut. Vanhemmiten olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia, jotka vain korostuvat koko ajan. 

Naimisiin mennessämme reilu kolme vuotta sitten, löysin sisältäni pienen perfektionistin. Vähän sen jälkeen kaiken mahdollisen cd-levyistä lähtien aakkosjärjestykseen laittavan järjestelijän.. Pahimmillaan tämä pedanttius on ollut mm. neidin tuttipullojen kanssa. Missään nimessä ei voinut laittaa pulloon, jossa oli vihreitä unikoita ruskeaa tuttirengasta ja oranssia korkkia. Kaikki piti olla ehdottomasti samaa väriä ja voi sitä järkytystä, jos mies oli pullon kasannut väärin matkaan mukaan! Huh! Puistattaa ajatus vieläkin..

Eilisiltä Perfect home-kutsuilta lähti "pieni" tilaus eteenpäin. Tyhjin käsin en sieltä kehdannut kotiin lähteä, ja sitten hieman innostuin. Tilasin eteiseen avainkaapin korvaamaan lipaston päällä olevan romukorin sekä neidin huoneeseen että olohuoneeseen valokuvakehykset. Otan niistä kuvaa tänne, jahka ihanuudet saapuvat.

Tänään huomasin hartiavammani uusiutuneen/uusiutuvan. Vuoden alussa toinen hartia kipeytyi niin paljon, etten voinut edes kaakaomukia pitää kädessä. Ei muuta kun soittoa työterkkaan, jonne olisin pääsyt viikon päästä. Ei jäänyt paljon vaihtoehtoja, kun soittaa omalle terveysasemalle ja sinne sitten päivystyslääkärille. Lääkäri määräsi sairaslomaa ja buranaa. Jes! Ei siinä mitään, kipu hellitti ja pääsin töihin palamaan, mutta edelleenkään en tiedä mikä siellä oli. Pitänee nyt sitten soittaa jälleen työterkkarille, mikäli särky jatkuu yli viikonlopun. Nice. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tunnolliset työntekijät sairastaa lomalla/viikonloppuna.

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa erästä tv-sarjaa.. Nimittäin Viidakon tähtösiä! Ensimmäinen tuotantokausi naulitsi tämän takapuolen niin tiukasti töllön eteen, että ei mitään järkeä. Ja sama näyttää tapahtuvan tämänkin kauden kanssa. Voi Luoja mitä persoonia!! Joka torstaiset naurut niin varmistettu. 

Sain jopa muuten hankittua ne kevätkengät. Tai oikeastaan kolmet.. (Hups)! Mutta niiden kanssa kävi pieni moka, jota en vieläkään oikein käsitä. Kenkistä oli esillä kolmen väriset mallikappaleet eri kokoisina: sinisiä, valkoisia ja mustia.  Halusin ehdottomasti valkoiset ja mustat, mutta koska kokoani ei ollut kummassakaan haluamassani värissä, jouduin sovittamaan sinisiä. Oikea koko sitten löytyi ja marssin kassalle: "Hei, saisinko nuo kengät siinä ja siinä koossa?" Maksoin kengät ja tulen onnellisena kotiin ja huomaan että kappas, nehän on liian isot. Tilanteeseen on kaksi vaihtoehtoa: a.) joko olen mennyt kassalle ja epähuomiossa pyytänyt 38. enkä 37. tai b.) olen pyytänyt 37. mutta saanut 38. Noh, lähetin sitten miehen tänään kengät vaihtamaan kokoa pienempään. Mies vaihtoi ne ja toi kotiin ja taas onnellisena sovitan niitä. Ja perhana! Ne on TAAS väärän kokoiset! 38.!! En voi ymmärtää. Eipä auta muu, kuin huomenna lähteä kolmannen kerran ne vaihtamaan. Laitan niistäkin kuvaa, mikäli saan vihdoin oikean kokoiset..

Rentouttavaa viikonloppua!

-H-

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kevättä rinnassa!

Jeij!! Hän on täällä taas! Neiti Kevät nimittäin. Mistä sen tiedän? Tiet on lakaistu hiekasta! Aivan mahtavaa! Ajattelin huomenna käydä kaupasta poistamassa itselleni uudet kevätkengät. Uusi kevättakkikin olisi ihana saada, ehkäpä käyn viikonlopun aikana hieman keltaisilla päivillä sitä kurkkimassa ;)

Meillä on töissä ollut meneillään hieman rankka vaihe, joka alku viikosta sitten kärjistyi huippuunsa. Raskain mielin veimme homman sitten päätökseen. Tänään tiimini sai sitten bossiltamme "kiitokseksi" hyvin hoidetusta työstä leffaliput. Tokihan teimme työtämme, mutta aika kiva se silti oli ajatuksena. Päätimmekin käyttää liput yhdessä, koska yhdessähän ne on ansaittukin. 

Sain maanantaina neidin päiväkodista kesälomakyselyn. Tunnollinen (ja innokas) äiti kun olen, halusin saada lapun pian palautettua, vaikka palautuspäivään oli reilusti aikaa. Eilen marssin sitten johtajan luokse ja varmistin vielä tulevan lomani. Ja kyllä, nämä tytöt lomailee juhannuksesta 6 viikkoa eteenpäin!! En millään malta odottaa kesää. Meinaan olla tänä kesänä ruskettuneempi kuin ikinä. Ja on ihanaa suunnitella miten kesäpäivät neidin kanssa viettää. Mies lomailee kanssamme heinäkuun ja silloin olisi tarkoituksena lähteä käymään ainakin Muumimaailmassa ja kenties myös Ti-Ti-nallen talossa. Neiti kun fanittaa molempia melko huolella. 

Huomenna pääsenkin ensimmäistä kertaa Perfect home-kutsuille. Toivottavasti en kovin innostu ostelemaan sieltä mitään. Etukäteen olen hieman kuvastoa tutkiskellut, ja pahalta näyttää. Nooo, onneksi palkka tulee kohta ;)

Mukavaa keskiviikkoa!

-H- 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Nopeasti rullaavaa arkea

Niin ne päivät vaan hurahtaa ohi ilman, että meinaa edes huomata.

Lauantainen kirppari-reissu siskon kanssa ei ollut ihan niin tuottoisa, kuin olisin ajatellut/halunnut. Neidille ei löytynyt keväthaalaria eikä kenkiä, minkä takia sinne ensisijaisesti lähdin. Mukaan tarttui kuitenkin potta ja kantokoppa neidin nukelle. Jostain kumman syystä neiti tiesi heti mitä kantokopalla tehdään. Sen kanssa täällä sitten onkin muutama päivä kuljettu pikku äitiä leikkien.

Sunnuntai hurahtikin omalta osaltani neidin pieniä vaatteita läpi käyden. Olemme varanneet kirpparipöydän muutaman viikon päähän ja jotain myytävää sinne piti kehitellä. Aluksi tuntui todella vaikealta luopua mistään. Jokaiseen vaatteeseen tuntui liittyvän niin suuri tunneside, ettei malttanut kirppiskasaan sitä laittaa. Loppu viimein vauhtiin päästyäni sain kuin sainkin kaksi Ikea-kassillista pieniä vaatteita myytäviksi. Mutta kyllähän sinne kellariinkin vielä muutama kassillinen jäi, ihan vain varmuuden vuoksi ;)

Sunnuntai-iltapäivän lumisade sai fiilikseni todella mataliksi. Olin suunnitellut, että menisimme koko perheen voimin sorsia ruokkimaan neidin päiväunien jälkeen, mutta kummasti suunnitelmat vain muuttuivat, kun taivaalta satoi jälleen jotain käsipyyhkeitä. Maanantaiaamu ei ollut yhtään sen kummempi juurikin tuon valkoisen p***an takia. Työkaveri siinä niin iloisena kyseli, että huomasitko miten kaunista joka puolella oli, aivan kuin puut olisivat sokerikuorrutuksen saanut? No en tod!! Ainoa mikä tuossa sataaneessa lumessa lohdutti on sanonta "uusi lumi, vanhan surma". Nopeasti se työpaikan piha taas alkoi sieltä lumen alta eilisen ja tämän päivän aikana paljastua. Mielialaa kohensi myös kummasti erään asiakkaan tuoma "lahjus".. 
Namskis c(:
Tänään pääsimme työn puolesta Helsingin musiikkitalolle seuraamaan Helsingin kaupungin orkesterin esityksen kenraaliharjoituksia. Olen kerran aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa, mutta edelliskerralla soittimien kirjo ei ollut noin laaja. Täytyy kyllä myöntää, että se akustiikka on melko huikea. Pikkuisen laulujen sanat hävisivät musiikin alle, mutta en antanut sen häiritä. Kyllä meni kylmiä väreitä koko esityksen ajan, niin mieletöntä se oli. Täytyykin alkaa selvittelemään, josko Musiikkitalolla olisi tässä lähiaikoina jokin kiinnostava konsertti, johon voisi mennä.

Nyt vähän vielä kokkiohjelmia sohvan nurkassa ja sitten nukkumaan.

-H-



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Viikonloppua

Mukava viikko takana. Joka päivä on saanut nauttia ihanasta kevät auringosta ja kummasti alkaa nuo kinoksetkin katoamaan.

Keskiviikko iltana painiskelin huono äiti-roolin merkeissä. Jään aina keskiviikkoisin töistä suoraan toiseen työhöni pitämään lapsille jumppaa. Yleensä neiti saa isin kanssa olla niinä iltoina, mutta tällä viikolla miehen piti mennä talonyhtiön kokoukseen, joten neiti meni sitten naapuriin leikkimään kaverinsa kanssa. Ei siinä mitään, neidillä oli oikein mukava ilta, enkä millään meinannut häntä saada sieltä kotiin, kun viimein juoksu jalkaa riensin tyttöä hakemaan. Kotiin päästyämme kello olikin jo melkein 20:00, joten ei muuta kuin pikaiset iltatoimet ja neiti sänkyyn. (Tuntui niin pahalta, että en kunnolla ehtinyt höpötellä ja sylitellä neidin kanssa.) Menin sitten hänet peittelemään sänkyyn ja sanoin "hyvät yöt" ja "rakastan sinua", johon neiti sanoi "paljon". Todellakin paljon!! Enemmän kuin mitään..

Torstai-iltana lähdimme työkavereiden kanssa "Kerran viikossa"-ohjelman kuvauksiin. Oli mielenkiintoinen kokemus päästä seuraamaan paikan päälle, miten tv-lähetystä tehdään. Täytyy kyllä hattua nostaa suoraa lähetystä tekeville näyttelijöille, kun juoksentelevat lavaa edes takas kohtauksesta toiseen. 

Tänään vietimme miehen kanssa pitkästä aikaa koti-iltaa lautapelejä pelaillen. Kerrankin löytyi peli, jota tulemme toden näköisesti pelaamaan vielä toisenkin kerran, nimittäin Carcassonne. Pientä maanittelua sain tehdä, ennen kuin peli käynnistyi, mutta pelattuamme loppuun mies totesi, että "tämähän oli ihan hyvä peli". 

Huomenna olisi tarkoitus lähteä kiertelemään kirpputoria. Neidin tarvelista talven jälkeen on melkoinen, täytyy toivoa, että kiertely tuottaa tulosta.

Mukavaa viikonloppua!

-H-

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Arkeen paluuta

Niin se pääsiäinenkin taas vierähti. Sunnuntaina lähdimme perheemme mökille Mummia ja Ukkia moikkaamaan. Neiti laittoi koko illan parastaan, kun sai nauttia isovanhempien huomiosta. Mummi lähti neidin kanssa pulkalla hevosia katsomaan, ja me miehen kanssa pudottelimme mökin katolta lumia alas. Sai vähän hyötyliikuntaa.

Perheemme täytynee kehitellä jokin toinen pääsiäisperinne. Menin neidin kanssa tänään iltapäivällä Kasvitieteelliseen puutarhaan tipujen toivossa. Kierrettyämme kaikki kasvihuoneet läpi näkemättä höyhentäkään, kysyin lipunmyyjältä, että missäs tipuset? Herra kertoi, että Töölönlahden rannalla (?) on Talvipuutarha ja siellä ne kananpojat ovat JOSKUS olleet. SARS-epidemian jälkeen kuitenkin päätettiin, ettei se ole turvallista ja niin tipusia ei enää esitellä pääsiäisen aikaan. Eli olimme a) väärässä paikassa ja b) täysin väärään aikaan :D Nooo, saimme ainakin katsella kasveja ja itselleni tuli sellainen olo, ettei olisi Suomessa ollenkaan kulkiessa kosteissa huoneissa trooppisia kukkia ja puita katsellen.



Suurin paheeni: kaakao.


Ihanaa, miten kellojen siirron myötä valo lisääntyi! Eilen olimme ulkona vielä klo 19:00 aikaan ja tuntui, että olisi vielä iltapäivä. Millään ei olisi malttanut lähteä sisälle ja iltapuuhiin. Kesää todellakin odotellessa. Pidän jokaisesta vuoden ajasta, mutta tämä talvi on tuntunut aivan tolkuttoman pitkältä. Mutta tiet alkaa pikkuhiljaa olemaan jo kuivat ja toinen varma kevään merkki on myös ilmestynyt lumen alta katukuvaan: miinat. Ikävää, kun neidin kanssa käy kävelemässä, niin tarkasti saa katsoa, ettei toinen naamallaan ole kyseisessä läjässä. 

Huomenna sitten taas tarhaan ja töihin. Viikko meneekin taas nopeasti, kun on vain 4 aamua.

Mukavaa viikkoa!

-H-