Väsynyt (ja flunssainen), mutta onnellinen

Jälleen kerran olisi sunnuntai-ilta. Eilen saimme T:n kanssa todistaa rakkaan ystäväni ja tämän miehen häitä. Kuten olen aikaisemmin kertonut, roolini ei ollut toimia tavallisena häävieraana, vaan sain kunniatehtäväksi olla kaaso. 

Jännitin tehtävääni todella paljon, välillä jopa enemmän kuin morsian itse. Häätapaamisissamme sain harmaita hiuksia, kun kyselin kukista, autosta ja muista mahdollisista asioista. Siinä hääpari sitten rauhalliseen tapaansa vastaili, ai mitkä kukat, mikä auto? Mutta kaikesta huolimatta morsiammella oli kaunis kimppu ja autokin oli mitä loistavin. Kaikki muutkin seikat oli juuri niinkuin pitikin :)

Suurin osa hoidettavista hommistani kasautui (täysin omasta syystä) viimeiselle viikolle, tai oikeastaan viimeisille päiville. Mutta sain kuitenkin kaiken hoidettua. Torstai-iltana tein hääautoon ikkunakoristeen. Pulmia meinasi tuotta suhteellisen avulias neiti, T kun ei ollut kotona opiskelunsa takia. Onneksi keksin antaa neidille oman sydämen muotoisen paperin, jota sai sitten koristella mielensä mukaan. Perfektionisti kun olen tuotti kamalasti vaikeuksia olla tyytyväinen kättensä jälkeen. Paineita loi tottakai myös se, että kyseessä on rakas ystävä ja heidän tärkeä päivä. Onneksi pari kelpuutti koristeen.

Yhdessä bestmanin ja morsiammen veljen sekä veljen tyttöystävän kanssa suunnittelimme häihin ohjelman. Olimme BM:n kanssa delekoinneet illan juonnon veljelle kera avokkinsa, meistä kumpikaan kun ei ole mikään esiintyjä. Ja hyvän delekoinnin teimmekin. Nuori pari suoriutui roolistaan hyvin ja me BM:n kanssa selvisimme ilman vatsahaavaa :D 

Omalla kohdallani esiintyminen ison yleisön edessä tuottaa paljon jännitystä. Lasten edessä homma vielä jollain tasolla toimii, mutta aikuisille puhuessani sorrun liikaa miettimään, että mitä jos kämmään, ja mitä muut ajattelee. Vaikka näin ei tietenkään pitäisi olla, pitäisi vain sanoa piutpaut moisille aatteille ja vetää vain täysillä. Ylitinkin itseni lukemalla kirkossa otteen Korinttolaiskirjeestä. Kaason puhe oli stressin aiheuttajista suurin. Vaikka en siis todella ole mikään puhuja/esiintyjä, halusin kuitenkin jollain tavalla muistaa hääparia. Löysinkin netistä Apassi-intiaanien avioliittorukouksen, jonka sitten luin juhlissa puheiden aikana. 

Ilta sujui kaikin puolin todella hyvin ja monet vieraat kehuivat hauskaa ohjelmaa. Hääparikin oli tyytyväinen, joten hoidimme siis velvollisuutemme kunnialla. Lämmitti sydäntä, kun morsiamme vanhemmat kiittelivät kädestä pitäen antamaani apua ja tukea morsiolle :') Välillä häihin liittyviä hommia suunnitellessani tunsin olevani p*skin kaaso ikinä. Tuntui, etten tehnyt yhtään mitään. Sanoinkin sen sitten morsiammelle, ja tämä sanoi, etten olisi voinut tehdä enempää ja tärkein roolini oli ollut se kuuntelija/tukija. Ihan tuli tippa linssiin. Liikutustani lisäsi vielä saamani kaason lahja! 

Olimme käyneet alkuvuodesta häämessuilla, jossa olin nähnyt erään rannekorun. Aikani korua hypistelin, mutta jätin sen kuitenkin ostamatta. Ja tietenkin kaduin sitä suunnattomasti. Eilen sitten ystäväni minut huikkasi nurkan taakse ja ojensi käteeni pussukan. Ja siellä oli se rannekoru!! Ystävän tuttu oli juuri kyseisillä messuilla ollut töissä ja ystävä oli sitten hänelle soittanut ja ohjeistanut ostamaan korun. Ihana muruni!

Oli mahtavaa saada olla osana tuota tärkeää päivää. Mahtavaa oli myös tutustua uusiin ihmisiin. Kovasti ilahduin myös siitä, että sain houkuteltua T:n useaan otteeseen tanssilattialle. Myös T:n kommentti "hyvin te veditte, oli onnistunut ilta" tuntui kivalta. Flunssasta huolimatta (en varmaan kahteen vuoteen ole sairastanut ja tottakai nyt sitten piti) oloni on niin onnellinen.

Lopuksi vielä täytyy hehkuttaa perjantaina tekemäämme kirppislöytöä. Roihuvuoressa oli kyläjuhlat ja tien varret täynnä kirppismyyjiä. Työmatkalla ajoimme myyjien ohi ja bongasin erään lipaston. Heti ajattelin, että tuo sopisi neidin huoneeseen loistavasti. Äkkiä auto parkkiin ja hintaa selvittämään. Olin varautunut vähän korkeampaan hintaan ja yllätyin suuresti, kun se olikin vain 5€!! Lipasto autoon ja kotiin. Heti kun saimme uuden ihanuuden omalle paikalleen, neiti alkoi pikkutavaroilla täyttää laatikoita.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

-H-

Viikonloppua

Käsittämätöntä, että taas on viikonloppu! Viime viikko kului niin hujahtaen, ettei voi ymmärtää. T on koko viikonlopun töissä, tänään neidin ollessa päiväunilla, huomasin oikeasti miettiväni mikähän päivä mahtaa olla. Ei tunnu ollenkaan viikonlopulta, kun T ei ole kotona. Hetkellisesti epäilin jo itse eläväni väärässä päivässä ja lintsaavani töistä :D

Töissä oleminen sujuu (taas) rutiinilla, eikä ahdista lainkaan. Eskariryhmässämme aloitti monta uutta lasta ja perhettä ja kaikki on sujunut aivan loistavasti. Ihania muksuja! Tiistaina, kun koulut alkoi, talossamme julistettiin lipun noston ja Maamme-laulun merkeissä työrauha sekä lapsille että aikuisille.

Kävin kokeilemassa keskiviikkona Satsissa Trigger point-nimistä tuntia. Aikaisemmin pumpissa ollessani huomasin oikeassa olkapäässäni olevan outoa kireyttä, hauiskäännöt ja dippaukset tuntui toispuoleisesti todella pahalta. Ohjaaja vinkkasi tuosta triggeristä ja pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa. Ja hyvä että kävin! Trigger pointissa kehon trigger pisteitä hierotaan pallon ja eräänlaisen "nystyrätuubin" avulla. Jalat käytiin reisiä myöten läpi ja voi jessus että se otti kipeää! Hampaat irveessä ähisin ja puhisin lattialla muiden joukossa. Tunnin alussa tehtiin muutama liikkuvuustesti, joka toistettiin tunnin lopussa. Ja huomasin jo ensimmäisen kerran jälkeen muutoksen olkapäässäni. Ensi viikollekin on nyt sitten varattu paikka tunnille.

Olen jo muutaman vuoden toiminut jumppaohjaajana Mannerheimin lastensuojeluliitossa. Ensi viikolla olisi taas kausi käynnistymässä ja jumppakoordinaattori laittoi lapsilistat tänään sähköpostiin. Ja voi masennus! Toiseen ryhmään oli ilmoittautunut kuusi lasta ja toiseen vain kaksi!! Fiilikset meni täysin miinuksen puolelle ja koska olen melko spekuloiva ihminen, päättelin huonon osallistujaprosentin johtuvan tietenkin ohjaajan surkeudesta. T yritti lohdutella, että päiväkoti ja koulu on vasta alkanut, ihmiset ei ole vielä "herännyt". Mutta tiedä häntä.. Toivottavasti lapsia tulisi muutama lisää, niin ryhmät saataisiin toteutettua.

Ihanaa, kun neiti alkaa koko ajan olemaan seurallisempi ja puheliaampi. Olimme torstaina lähdössä lähellä olevaan puistoon elojuhliin. Lähteminen kesti ja kesti ja jossain vaiheessa sanoinkin neidille, että "ihan kohta äidillä palaa pinna". Neiti siinä hetken sitten tutkiskeli kasvojani ja kysyi "missä äidin pinna on"? Yritä siinä sitten pitää pokkaa. Iltapalalla kävimmekin keskustelun, että "äiti ei ole nainen, äiti on prinsessa". Näin siis meillä. 

Asiat oman äitini kanssa eivät ole menneet suuntaan tai toiseen. On päiviä, kun en mieti kyseistä asiaa ollenkaan ja päiviä, kun mikään muu ei päässä pyörikään. Sisko koittaa kovasti patistella siihen keskustelun suuntaan. Tylsää, että hän(kin) joutuu tästä asiasta ottamaan paineita. Voi kunpa kaikki olisi niin mustavalkoista. ARGH!!

Eilen käytiin vuokraamassa "21 tapaa pilata avioliitto". Yllätyin positiivisesti, se oli oikeasti hyvä elokuva. En muista koska olisin viimeksi nauranut ääneen elokuvasta johtuen. Pitkään aikaan emme ole suomalaisia leffoja katsoneet. Monia on pitänyt katsoa, mutta jostain kumman syystä ne on edelleen katsomatta. 

Ystävän häät lähestyvät kovaa vauhtia, vielä olisi pari viikkoa H-hetkeen. Morsian on kumman rauhallisen, mutta oma paniikki alkaa nostaa päätään. Puhetta pitäisi alkaa suunnittelemaan. Jännittää! Polttarikuvienkin kanssa kävi vähän heikosti. Laitoin tytöille viestiä, että lähettäisi kuvat, niin voisi teettää kuvat ja koota albumi. Noh, muutaman kuvan sainkin ja loput kuvat hävisivät erään tytön kännykän mentyä rikki. Ja hän kun oli juuri se, joka näpsi kuvia kaikkein eniten. Harmittaa aivan vietävästi!

Huomenna toivottavasti ei sada vettä ja päästäisiin Linnanmäelle. Tänään piti lähteä Hämeenlinnaan Keskiaikamarkkinoille, mutta tuon märän sääilmiön vuoksi emme sitten lähteneetkään. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

-H-