sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Loma lähenee loppuaan

Unikoulu postauksesta rauhoittuneena ja viimeinkin kesälomareissuista kotiutuneena voinkin kertoa miten viime viikko sujui kokonaisuudessaan. Koska raivo on purettu aikaa sitten kirjoituksen muodossa, voin keskittyä niihin mukaviin asioihin.

Lauantaiaamuna lähdimme Ruoholahteen katsomaan suuria purjelaivoja Tall ships race-tapahtumaan. Koska (tyhmyyksissämme) lähdimme kulkemaan kohti Verkkokauppaa, paljon laivoja jäi näkemättä, suurin osa ajastamme, kun meni siihen että "käväisimme" Verkkokaupassa. Pääsimme siellä sentään näköalatasanteelle, mistä avautui kauniit näkymät merelle ja laivoille päin. Neitikin piti laivojen katselusta ja ihmisvilinästä huolimatta viihtyi hyvin.

On ne laivat kyllä upeita, ja ne miehet niissä puvuissa ;) Sitä ei aina oikein ymmärräkään, miten suuria nuo alukset onkaan. Ja miten paljon niissä varmasti on hommaa! Muutaman laivan purjemastoihin oli kiivennyt ihmisiä availemaan purjeita, ja se ei ollut mikään ihan helpon näköinen homma. Varmasti asiaa ei nopeuttanut mastoissa miehistön kera keikkuvat amatöörit, mutta joka tapauksessa. Itse saattaisin juuri ja juuri päästä mastoon laivan ollessa satamassa, mutta en todellakaan aluksen ollessa merillä.






Ennen kuin suuntasimme tätini mökille, piipahdimme yhden yön ukin (isin) luona mökillä. Tämä sovi vallan mainiosti, koska mökkimme sijaitsee Vihtijärvellä, eli matkan varrella Orivedelle mentäessä. Kävin ostamassa neidille ikioman marjanpoimurin, sellaisen lasten version, ja päätimmekin laittaa poimurin heti testiin. Ei muuta kuin verkkarit päälle ja metsään.

Poimurilla poimimisesta ei tullut yhtään mitään, ja pienen suostuttelun jälkeen mieheni, T, saikin kaapattua poimurin itselleen. Neiti tyytyi napsimaan marjoja käsi voimin. Ja voi sitä riemua mikä siitä syntyikin! Neiti söi monta kourallista marjoja suoraan tertuista ja tutki muutenkin ympäröivää luontoa. Jossain vaiheessa huomasin, että T ja ukki olivat jonnekkin hävinneet. Eiväthän he toki kaukana olleet, mutta pieni paniikki siinä meinasi iskeä, kun seisoo hiljaisuuden ympäröimänä 2-vuotiaan neidin kanssa keskellä metsää, eikä kukaan vastaa vaikka kuinka huutaa. Neitikin jossain vaiheessa päätti kiljahtaa, ja totesi sen jälkeen että, "minä kiljuin isille". Jep, huomasin :)

T:stä en niinkään ollut huolissani, mutta kun ukki ei vastannut, niin pieni hysteria meinasi vallata mielen. Hän kun on toipumassa puoli vuotta sitten saamastaan sydänkohtauksesta ja ohitusleikkauksesta.. Viimein kadonneet lampaat saatiin takaisin ja aloitimme kotimatkan. 

Jokunen  mustikka tullut syötyä?

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, suuntasimme Orivedelle mökkeilemään. Teimme tädin ja neidin kanssa pieniä kävelyretkiä ympäri lähimaastoa, ja olin yllättynyt miten ketterästi neiti käveli muhkuraisessa maastossa. Neidin muksahtaessa nurin hän totesi, että "minä kaaduin" ja seuraavassa lauseessa "minä nousen täältä ylös". Täytyykin (taas) alkaa suunnittelemaan vakavasti sitä retkeä Uutelaan, mikä on syystä tai toisesta jäänyt tekemättä. 

T kävi tädin miehen kanssa laskemassa sunnuntai-iltana verkot järveen ja jännitimme mahdollista kalasaalista. Seuraavana aamuna he sitten lähtivät verkkoja nostamaan, ja olihan siellä reilusti kalaa: 5 kohtalaisen kokoista kuhaa, 7 suurta ahventa ja muutama lahna. Lahnat vietiin naapuriin rapusyötiksi ja suurimman osan muista kaloista otimme mukaamme mummulaan savustettavaksi. Ikävä kyllä kalat osoittautuivat niin mudan makuisiksi, että jäivät syömättä. 

Pohjanmaalle päästyämme tartuimme tiistaina remonttihommiin. T epäili, että talomme katto vuotaa, ja harmiksemme epäilyt osoittautuivat oikeiksi. Onneksi vuotaminen (todennäköisesti) on niin pientä, että kattoremonttiin ei tarvitse ryhtyä kuin aikaisintaa ensi kesänä, mahdollisesti vasta kahden vuoden päästä. T alkoi selvittämään olisiko kattoa mahdollisista korjata pelkkien saumojen kohdalta, mutta meidän tuurilla koko katto on tietenkin vaihdettava. Voi sitä rahanmenoa! 

Talo on kyllä kaunis ja aivan upealla, (ainakin omasta mielestäni) kylän kauneimmalla paikalla. Mutta hitto soikoon, kun tympäisee, että kaikki aika mitä Pohjanmaalla vietetään, menee tuon ihanuuden remontointiin. Ja kun ei tietenkään riitä, että yksi kohta korjataan, vaan se myötä paljastuu aina uusia epäkohtia. Argh! 

Näkymää takapihalta joelle
(Toki rantaa täytyisi hieman raivata, ja T:llä on sinne jo huimat terassi ja savusauna suunnitelmat tulevaa varten)

Remontinkohteeta oli tällä kertaa siis talon yläkerta, jossa ei ollut koko matkalla lattiaa. Teimme piirujen päälle harvalaudoituksen, ja kyllä, allekirjoittanut oli siellä itsekin vasara kädessä. Laudoituksen jälkeen laitoimme lautojen päälle rautakaupasta keräämiämme laminaattilevyjä. Mikään järin kaunis ratkaisuhan tuo ei ole, mutta näkeehän ainakin, että kuinka paljon se katto loppu viimein vuotaa.




Keskiviikkona vuorossa olikin retki Power Parkiin T:n pikku siskon ja -veljen kanssa. Ystävämme Helsingin kodin naapurista olivat suuntaamassa kesälomareissunsa yhteydessä samaiseen paikkaan, joten treffit oli sovittu heidän kanssaan. Siellä neidit menivätkin laitteesta toiseen, lähes koko ajan kahdestaan. Ei ollut vanhemmille tilaa (saatika tarvetta) suurimpaan osaan laitteista. Siellä haikein mielin katsoin, kun neiti hurvitteli ystävänsä kanssa, ilman että olisi osoittanutkaan kaipaavansa äitiä turvaksi. Niin ne pienet vaan kasvaa.



Emme aikuisten kesken ottaneet rannekeita lainkaan. Muutamaan laitteeseen oli silti päästävä, joten ostimme kertalippuja. Power Parkin puinen vuoristorata on ehdoton klassikko, joten siihen oli päästävä! Ja se olikin juuri niin hyvä (ja hurja) kuin muistinkin. Päätin ostaa vielä toisenkin lipun, jotta pääsisin 75 metriä korkeaan vapaa pudotus laitteeseen. Siinä sitten vuoroani odottelin, kunnes laite suljettiin liian voimakkaan tuulen vuoksi. En jäänyt odottelemaan tuulen laantumista, joten nappasin T:n pikkuveljen 
mukaani erääseen toiseen vuoristorataan, ja se oli virhe! Kuumasta päivästä ja syömättömyydestä johtuen pääni ja sisuskaluni menivät totaallisen sekaisin ja huono olohan siitä tuli. Pitkän aikaa istuskelin pää polvissa ja voin huonosti. Oloni koheni vasta takaisin mummulaan päästyäni, kun olin tunnin verran köllöttänyt sohvalla ja juonut monta lasia vettä. Ei tule vanhuus yksin :D

Torstaina kotimatkalla aloimme ihmettelemään ennen Lahtea autosta kuuluvaa järkyttävää pörinää. Pysähdyimme eräälle taukotuvalle tarkistamaan tilannetta, ja kas, pakoputkihan se oli irronnut. T siinä sitten viritti hätäratkaisuna putkeen rautalanka kiinnitystä, ja loppu matkamme teimme huimassa 90km/h vauhdissa. Ikinä ei ole moottoritiellä niin moni auto meitä ohittanut kuin tuolla matkalla. Ja kyllähän ne päätkin kääntyi, kun auto pörisee kuin suihkukone, eikä liiku minnekään. Tänään lähetinkin T:n ja neidin mökille pakoputkea korjamaan ja jäin itse kotiin (nukkumaan), koska..

Eilen oli viimeinkin ne kauan odotetut ystävän polttarit! Pientä viime hetken stressiä perjantai-iltana aiheutti, kun kaksi seurueeseen kuuluvaa henkilöä viime hetkellä ilmoitti, ettei ole osallistumassa mukaan. Ei siinä mitään, mutta ei he eivät myöskään olleet maksaneet sopimaamme summaa. Yllättäen budjetista puuttuikin 100€ ja sitä siinä sitten muiden kanssa käännettiin ja väännettiin. Loppu viimein saatiin järkeiltyä mistä puuttuva raha saataisiin ja homma oli valmis.

Lauantai käynnistyi osaltamme 11:30. Olimme sopineet treffit Rautatieasemalle, josta suuntasimme Koffin puistoon kuohuviinin kanssa juhlakalua odottamaan. Siskoni haki ystäväni kotoaan silmät sidottuna ja toimitti sovittuun paikkaan. Side pois silmiltä, vihje käteen ja ohjeita seuraamaan. Ystävän lähestyessä, juoksimme piiloistamme ja kilistelimme puistossa auringon helliessä. 

Puistosta lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, tankotanssia. Olin varannut meille tunnin Rock the pole nimisestä paikasta, jonka kuvittelimme olevan Lönnrotinkadulla. No eihän se ollut siellä päinkään! Sähköpostissa oli allekirjoituksessa ollut vanha osoite! Fu*k! Ei muuta kuin netistä uusi osoite ja kohti Kaisaniemeä. Onneksi meillä oli hyvin aikaa joten ehdimme sovittuun aikaan paikalle. Kaisaniemessä ihmettelimme tanssipaikan sijaintia, Rock the pole kun sijaitsee kerrostalossa, kuin kenen tahansa kotioven takana.



Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt tankotanssimassa, ellei baaritankoilua lasketa ;) Tankoilu oli ehdottomasti kokeilun arvoinen juttu, miksei sitä uudelleenkin voisi mennä. Mutta voi luoja miten vaikeaa ja rankkaa se on?! Ilman minkään näköisiä käsivoimia, muutamat liikkeet jäivät kohdaltani lähinnä säälittäviksi yrityksiksi, mutten antanut sen haitata menoa. Kaikilla oli hauskaa, ja muiden onnistuessa hurrattiin ja taputettiin. Tehtiin siinä jopa pieni koreografia, jonka ohjaaja tunnin lopuksi kuvasi. Taksissa oli mukava sitä videota katsoa, pienin ennakkoluuloin. Mutta ainakin pieneltä kännykännäytöltä se näytti yllättävän hyvältä!

Tanssimisen jälkeen suuntasimme Vantaalle erään seurueemme tytön vanhempien kotiin saunomaan ja syömään. Olimme varanneet sinne kanasalaattiainekset ja patonkia, sekä levitteitä. Netistä olimme etsineet kotitekoisten kasvonaamioiden ohjeita, ja toteutimme naamion, johon tuli kananmunaa sekä hunajaa. Naamio-ohjeita löytyy tuolta. 

Kananmuna aiheutti muutamille pieniä ennakkoluuloja, ja litkun levittäminen olikin melkoinen operaatio. Lopulta saimme kaikille naamiot kasvoille ja siinä sitten odoteltiin, että ne kuivuvat. Naamion kuivuessa haju ei ole mikään kovin miellyttävä, mutta pesun ja saunan jälkeen kasvot tuntuivat ihanan pehmeiltä. Luulen, että tuota ohjetta, ja miksei muitakin, tulee varmasti vielä kokeiltua.

Saunan ja syömisen jälkeen annoimme polttarisankarille eteen savea, tehtävänä oli muovailla savesta unelmien prissin. Hieno luomushan siitä syntyi ja morsion (ja sulhasen) yllätykseksi kyseinen patsas tullaan huutokauppaamaan häissä. Hih!

Pikku hiljaa aloimme valmistautumaan iltaa varten ja sitten suuntasimmekin tilataksilla takaisin Helsingin keskustaan. Juhlakalulle puettiin päälle toppi, johon hän sai vastaantulevilta ihmisiltä kerätä ohjeita hyvään avioliittoon, sekä miehelle että naisille. Miehet olivat erittäin halukkaita antamaan ohjeita, mutta kaikkia yllätti suuresti naisten haluttomuus. Yllättävän moni muutenkin suhtautui meihin hyvin negatiivisesti, vaikka täysin sivistyneesti ja kohteliaasti heitä lähestyimme. Pyh te suppeat ihmiset.

Kun neuvoja oli saatu tarpeeksi, menimme Pataässään. Morsian esitti meille Kaija Koon "Kuka keksi rakkauden". Meidänkin piti "Sata salamaa" juhlakalulle, mutta koska Patis on melko suosittu paikka, emme jääneet jonon vuoksi vuoroamme odottamaan. Illan piti päättyä Rymy-Eetuun ja pöydillä tanssimiseen, mutta Eetun ollessa kesälomalla, päätimme mennäkin Bakersiin. N. kahden aikaan aamuyöllä seurueemme alkoi hipsiä kohti kotia ja ihana päivä ja ilta oli saatettu kunnialla loppuun. Ystävä oli onnellinen saamistaan polttareista ja muistoista, ja sehän on pääasia. Nyt vielä kuukauden verran odottelua, että pääsee juhlimaan nuoren parin häitä <3

Öinen Helsinki Hakaniemen sillalta

Tämä päivä onkin siis osaltani mennyt nukkuessa, lievästi harmittaa, kun ilmakin olisi ollut noin kaunis, mutta minkäs teet. Ensi viikko neidin kanssa vielä lomaillaan, ja sitten alkaa arki.

Lopuksi vielä, katsokaan kallojani! Sieltä ne pikku hiljaa nousevat :) 




maanantai 22. heinäkuuta 2013

Unikouluilua

Kyllä käymme unikoulua!

Heti alkuun täytyy pahoitella mahdollisia kirjoitusvirheitä, postaan nimittäin ensimmäistä kertaa (pienen raivon vallassa) kännykällä.

Miehellä käynnistyi tänään viimeinen loma viikko. Koska omistamme sen talon Pohjanmaalla, viikko vierähtääkin melko pitkälti remontihommissa.

Lähdimme eilen tädin ja tämän miehen mökille. Vietimme illan ja tämän päivän ihan oikeissa mökkitunnelmissa ilman juoksevaa vettä ja sähköä.  Melko eksoottista. Mökki oli järven rannassa ja monta kertaa huomasin vain istuvani ja katsovani vettä, koska se on vain niin lumoava. Neidin mentyä nukkumaan, istuimme ulkona juttelemassa ja lepakoiden lentoa katsomassa.

Mutta nyt palaan tuohon ensimmäiseen lauseeseen. Saavuimme tänään siis miehen vanhrmpien luokse. Koska neidin nukkumaan meneminen on ottanut hieman takapakkia, nukahtamista edeltää huutokonsertti. Koska täällä päin sosiaalisuus on hieman erilaista kiin kaupungissa, eli sisälle vain tullaan ja yleensä kammottavan metelin kera, niin myös tänään.

Neidin huudettua 5 minuuttia alkaa miehen pikkusisko puhisemaan, koska huuto kyllästyttää. No shit Sherlock!! Noh, neidin huudettua 10 minuuttia,  miehen sukulainen paukkaa sisällä "kakara huutaa, hiljennä se". Koska en tehnyt elettäkään mennäkseni neiti Kiljukaulan luokse, meinasi kyseinen väläyttäkä mennä sinne itse. Puutuin siihen sitten, että älä mene sinne, niin tyyppi toteaa, että sähän huudatat sitä. Joo niin huudatan, koska me käydään hel*etti unikoulua!!

Luoja, että pistää vihaksi! Tympii, että pitää työntää nenänsä sellaisiin asioihin mistä ei mitään tiedä! Tästä lähtien pysyn tytön kanssa vain kotona, enkä liiku minnekään! Täytyisi vain opetella olemaan välittämättä muiden puheista, mutta kun ei vain pysty..

Aikaisemmin mainitsemani läheiseni vuoksi olisi myös parempi opetella elämään "vain itseään" varten,  eikä aina (joutua) miettimään tekojensa ja valintojensa seurauksia. Kyseinen aihe laittaa kerta kerran jälkeen enemmän vihaksi. Ikävä kyllä se on myös sellainen aihe jota en (vielä) ole valmis jakamaan näin julkisesti.. Kenties joku päivä..

Pika purkautuminen on suoritettu, kiitos ja anteeksi.

-H-

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kuulumisia päivien varrelta

Viime postauksesta onkin vierähtänyt taas pieni tovi. 

Lauantaina olimme juhlistamassa ystäviemme/naapureiden 10 vuotis hääpäivää König:issä. Erään lähipiiriin kuuluvan henkilön oli määrä tulla vahtimaan neitiä ja ystävien tyttöä. Läheiseni tuntien olin joutunut laatimaan mahdollisen plan B:n, koska hänelle on taipumusta toisinaan tulla "parempaa" tekemistä. Kuten myös tällä kertaa, joten sisko saapui lapsenvahdiksi. 

Ystäväpariskunta toi tytön meille ja siinä hetki vielä annettiin viime hetken ohjeita siskolle. Lähtöä tehdessämme tytöt olivat jo niin leikkien touhussa, että hyvä kun vilkuttaa ja suukottaa ennättivät. Ja hyvä niin. Mukavampi oli lähteä, kun neidit eivät jalassa roikkuen jääneet huutamaan.

Ystävämme olivat saaneet kavereiltaan lahjaksi hotelliyön Radison Sas:issa, joten kävimme heidän huoneessaan nostamassa kuohuviinit, jonka jälkeen suuntasimme König:in loungeen. Yksityistiloissa iltamme jatkui niin ikään kuohuvan ja seurustelun merkeissä. Kun vieraista lähes kaikki olivat saapuneet paikalle, meille tarjottiin caesar-salaattia. Hetken päästä ilmestyi pöytään myös vähän mansikoita ja vaniljavaahtoa, namskis! 




Meidän osaltamme ilta loppui suhteellisen aikaisin, olimme kotona jo puolen yön paikkeilla. Joka tapauksessa ilta oli ollut mukava ja uusiin ihmisiin tuli tutustuttua. Tulipa muutaman kerran pyörähdettyä myös kuuluisassa Mummotunnelissa, kun seurueen tupakoivat henkilöt lähtivät "virkistymään". Täytyy myöntää, että se oli pienoinen kulttuurishokki! Alkuillasta kun ihmisiä oli vähemmän, tunnelma oli melko viihtyisä. Ilma oli lämmin ja hyvä musiikki soi taustalla. Hetken jopa unohti olevansa Suomessa. Mutta illan myötä, kun porukkaa alkoi olla enemmän.. Huh huh! Näki kyllä muutaman niin säälittävän yrityksen, että täytyy taas todeta olevansa kiitollinen (ja helpottunut) etten ole sinkku.


Sunnuntaina aamupäivästä lähdimme edellisillan pariskunnan kanssa viettämään leppoisaa iltapäivää kera tyttöjen uimastadionille. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi, joten vierailu stadikalle toi mukavaa vaihtelua. Neidistä kuoriutui jälleen vettä pelkäämätön pikku peto. Huomattuaan, että käsikellukkeet pitävät hänet pinnalla, neiti ei muuta tehnytkään, kun kulki polvillaan kellukkuiden kelluttamana. Muutaman kerran kasvotkin menivät kunnolla veden alle niin, että meinasi äidin mielenterveys järkkyä, mutta neiti vaan nauraa räkätti. Iltapäivä hurahti kuin siivillä ja saipas siinä sivussa taas vähän sitä ihanaa väriä pintaan ;)

Viime viikonloppuna ystäväni Helmenharmaan meillä käydessä, hän suositteli kokeilemaan Tangle Teezeriä. Saadessani harjan käteen, epäilin sitä hieman, koska ensi vaikutelma siitä oli kuin koiran/hevosen harja. Mutta kokeiltuani sitä, vakuutuin niin suuresti, että kävinpäs sitten hankkimassa sekä itselleni, että neidille omat. Koska harjakset ovat joustavat, takut selviävät ilman hiuksen vahingoittumista. Sunnuntaiaamuna laitoinkin harjan oikein kunnolla koetukselle, koska olin edellisenä iltana tupeerannut hiuksia ja pitihän se takkupesä saada oikenemaan. Ja melko kivuttomasti se tukka selvisi. Olin yllättynyt ja vakuuttunut :)



Nyt suuntaamme mökille muutamaksi päiväksi, miehen on kuulemma päästävä mustikkametsään. 

-H-

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Lomailua

Kotona jälleen. Miten pitkään? Se on arvoitus ;)

Maanantaina suuntasimme mökkeilemään Vihtijärvelle. Yllätykseksi myös tätini miehensä kanssa Tampereelta saapui myös vierailulle. Koska saavuomme mökille sen verran aikaisin, päätimme lähteä iltapäivällä poimimaan ne kaivatut mansikat. Otimme neidin myös mukaan, ukki lupautui viettämään aikaa tytön kanssa meidän poimiessa marjoja. Luultavasti ukki ei aivan ollut kartalla siitä mihin oli lupautunut ;) Kuvitteli varmaankin neidin istuvan mansikkapuskan ääressä mutustamassa marjoja suuhunsa. Not! Neiti juoksi riviä edestakaisin ja ukki paineli perässä.




Oli mukava poimia mansikoita, koska niitä oli niin paljon. Auringon paistaessa ja Olavi Uusivirran soidessa taskussa Spotifyn kautta ämpäri oli alta aikayksikön täynnä. Sitten edessä olikin perkaus ja pakastus. Senkin onneksi pystyi hoitamaan ulkona auringon paistaessa ja äidin ja tädin autellessa, eli sekään ei ollut homma eikä mikään. Nyt on pakastin (ja masu) täynnä mansikkaa. Keittipäs mies muutaman pullollisen vielä kotiin tullessamme mehua sekä mansikoista, että viime vuotisista mustikoista, jotta saatiin pakastimeen tilaa. 







Maanantai-iltana laitoin miehen soittamaan Helsingin ensikodin unineuvontapuhelimeen. Itse en sinne voinut soittaa, koska olisin todennäköisesti purskahtanut itkuun, eikä siitä olisi loppua tullut. Saimme sieltä kaksi neuvoa: a) jatkatte samalla tavalla sängyn vieressä istuen ja paijaten. Ongelma tuossa on vain se, että siitä kun yrittää nousta ja lähteä lapsen nukahdettua, silmät rävähtää saman tien auki, ja show jatkuu. Tai b) laitatte muksun nukkumaan ja jos lapsi huutaa, menette n. 10 min päästä piipahtamaan huoneessa ja sitten pois ja 10 min päästä uudelleen jne. 

Päätimme valita vaihtoehto b:n. Ensimmäisenä iltana neiti huusi kaksi tuntia! Huutokonsertti sisälsi kaikki tutut lauseet: anna vettä, paijaa, peitto päälle, ja sitä, ja tätä. Mutta olisi siellä yksi uusikin: "Apua, olen jumissa!" Saman tien tottakai ryntään tytön luo olettaen että vähintään käsi on jossain jumissa. Mutta ei. Siellä neiti sängyn nurkassa seisoi ja huusi täysin "vapaana". Kahden tunnin jälkeen huuto viimein lakkasi ja yöllä neiti heräsi tunniksi narisemaan. Muutaman kerran sanoin, että pää tyynyyn ja sängy hiljeni. 

Eilen illalla huuto kesti 45 min ja yökukkuminen n. 20 min ja tänä iltana konserttia jatkui vain 20 minuuttia! Edistystä!! En uskaltaisi vielä hehkuttaa, mutta teen sen silti. Jospa tämä viimeinkin tästä! Toivon niin todella. 

Muutama kuukausi sitten tilaamani Perfect home tuotteet tulivat viimeinkin. Toimituksessa oli kaiken maailman viivästyksiä ja ongelmia, mutta hyvää kannatti odottaa. Kehykset olivat todellisuudessa vieläkin kauniimmat kuin kuvastossa. Pöytäkehys löysikin jo paikkansa. Neidin huoneen kehyksellekin on paikka, mutta täytyy vain hommata kiinnikkeet.





Mukavia (loma)päiviä!

-H-




sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Viikonlopun tunnelmia

Niin se viikonloppu taas vierähti. Toisaalta ei haittaa, kun tietää, että vielä on lomaa jäljellä. Mutta kuitenkin harmittaa, kun saatiin viikonloppu vieraiksi ihania ystäviä Tampereelta. Kiitos vaan muruille seurasta <3

Perjantaiaamupäivä hurahti osaltamme siivoilun ja pyykkäilyn merkeissä. Olin siivouksen jälkeen päättänyt (viimeinkin) ryhdistäytyä ja suunnata salille bodypump-tunnille. Ja kyllä kannatti! Ensinnäkin tunnin jälkeinen kaikkensa antanut hyvän olon tunne on aivan mahtava! Ja toiseksi tulipa todettua, että tämä mamma on niin rapakunnossa kun olla ja voi. Ihan hävettää.. Jotain muutosta tähän hommaan on tultava. 

Pumppi-tunnin jälkeen pikaisesti käynti kaupassa ja kaivattuja vieraita odottelemaan. Perjantai-ilta hurahtikin neidin vetäessä yhden naisen sirkusta ja ystävien kanssa turistessa. 

Lauantaina päätimme lähteä käymään Suomenlinnassa, se kun oli vieraillemme täysin uusi kokemus. Edellisenä iltana olimme tutkineet sääennustetta tarkasti ja päätimme ottaa pienoisen riskin sateen kannalta. Kauppatorilta mansikat ja herneet mukaan ja ei muuta kuin lauttaan. Neitikin oli "laiva" matkasta innoissaan. Perille päästyämme suuntasimme miesten johdolla kohti saaren keskustaa. Hetken käveltyämme löysimme itsemme avovankilan portilta. No eipä siinä mitään, matka jatkui ja seuraava etappi olikin jonkin sortin kompostinurkkaus asuintalojen takana! Olin jossain vaiheessa ääneen todennut, että tätä reittiä emme pääse haluamaamme paikkaan, mutta kuunneltiinko minua? 




Kaatopaikkavierailun jälkeen olimme lähtöpisteessä ja tällä kertaa minä sain toimia oppaana. Suomenlinnan telakalla on muutama vuosi rakennettu jäljennöstä vanhasta sotalaivasta. Laiva on viimeinkin valmis ja tänä viikonloppuna vene oli tarkoitus ottaa ulos vesille laskua varten. Etenkin seurueemme miespuoliset henkilöt oli kyseisestä tapahtumasta kiinnostuneita, joten seurasimme hetken aikaa, kun telakkatyöntekijät "hivuttivat" laivan runkoa ulos telakkarakennuksesta. Ulostulovauhti ei ollut mitenkään päätä huimaavaa, joten jatkoimme melko pian matkaa.

Kävimme katsomassa sukellusvene Vesikkoa, jonka jälkeen istahdimme nauttimaan auringosta ja eväistä. Saatuamme eväät syödyksi olimme suunnitelleet menevämme katsomaan saaren toisella puolella olevia muureja ja tykkejä, mutta ikävä kyllä Suomen suvi teki meille tepposet ja vettä alkoi satamaan aivan kaatamalla. Ei muuta kuin tavarat kärryjen kyytiin ja suuntasimme lautalle.



Suomenlinnasta päästyämme päätimme tyttöjen kesken mennä piipahtamaan Itiksessä. Mies keksi edellisenä iltana, että huomennapa mennään ostamaan muurikka-pannu, joten miehet lähtivät sitä hankkimaan meidän shoppaillessa. Itiksestä tultuamme kotona odottikin valmiina jo lettutaikina ja kotletti-pihvit. Pikaisesti muut oheistarvikkeet koriin ja ulos grillailemaan. Saimme juuri paistettua pihvit ja syötyä ne, kun joku päätti avata vesihanat ja kaatosade yllätti meidän jälleen. Koska lettutaikinaa oli reilusti jäljellä, kävin sisältä hakemassa miehille pikaisesti sateenvarjot ja keräsimme muut tavarat takaisin koriin ja lähdimme sisälle. Mahtoi naapureilla olla lystiä, kun miehet jäivät ulos paistamaan loppuja lettuja sateenvarjon alla! 



Tänä aamuna syötyämme aamupalan päätimme kauniin ilman kunniaksi viedä neidin uimarannalla virkistäytymään. Ja voi mikä vesipeto tytöstä kuoriutuikaan! Hommasin Ti-Ti-talossa vieraillessamme neidille nalleaiheiset käsikellukkeet ja niissä kelpasikin polskutella. Sopivasti rannalla oli myös neidin päiväkotikaveri, eli seuraakin löytyi. Jossain vaiheessa neiti päätti painella vyötäisiä myöden veteen ja sain ihan tosissani pidellä, ettei olisi mennyt vielä pidemmällekin. Myös rantavedessä hän intoutui uiskentelemaan oikein "käsipohjaa". Tietääkin siis missä tulevia kauniita lomapäiviä voikin viettää.


Ennen vieraidemme kotiinlähtöä saimme vielä nauttia miehen tekemät hampurilaiset itse jauhetusta jauhelihasta. Neiti seurasi lihan jauhamista silmät pyöreinä ja totesi, että nyt tulee sotkua. Onneksi se sotku pysyi kuitenkin siinä lautasella, eikä levinnyt laajemmalle ;) 



Viikonloppumme onkin koostunut hyvästä ruuasta, loistavasta seurasta, ulkoilusta ja naurusta. Ikävä kyllä joukkoon mahtui myös kaksi huonosti nukuttua yötä, kiitos pikku termiitti, mutta eiköhän sekin kohta puoliin helpotu. Kai. Alkaa pikku hiljaa tuntua, että kahden viikon aikana on nukkunut kolme kunnollista yötä. Ja turhauttaa, kun ei tiedä, mistä neidin huonot yöt johtuvat. Tällä(kin) hetkellä isi tuntuu olevan se ainoa, joka neidille kelpaa, joten sekin tietysti hieman ottaa päähän. 

Mutta on tuo meidän tyttö joka tapauksessa vaan niin liikuttava tapaus. Illalla meidän leikkiessämme neiti laittoi meidät nukkumaan. Huolellisesti peitteli meidät erilaisilla peitoilla (esimerkiksi juuri viikkaamillani pyykeillä) ja paijaili ja suukotteli. Voi rakkautta!!

Tällaiset sydämet muuten tarttui mukaan Seinäjoen kodin terrasta
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vanhempieni mökille hommaamaan pakkaseen mansikoita. Toivottavasti emme ole myöhässä ja saamme punaiset ihanuudet hankittua. Ja toivottavasti säät suosii, jotta äiti saisi hieman paranneltua rusketustaan ;)

Katkeamatonta yöunta toivoen,

-H-

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kotona

Niin se viikko vierähti reissun päällä.

Perjantaina miehen päästyä töistä (ja aloitettua viimeinkin kesälomansa) pakkasimme tavarat autoon ja aloitimme road trippimme kohti Länsi-Suomea. Ensimmäinen etappimme oli neidille mieluinen: Ikaallinen ja Ti-Ti-nallen talo. Heti talolle päästyämme neiti päästi riemun kiljahduksia, kun hänelle konkretisoitui minne olimme tulleet. Rannekkeet hankittuamme lähdimme tutkimaan mitä kaikkea talosta löytyi. Neiti kun on hieman hitaasti lämpenevää sorttia ensi kosketukset taloon tehtiin hyvin lähellä isiä. Neidin huomattua jonkun nallen vilahtavan jossakin päin, piti tietenkin juosta kyseinen idoli kiinni. Nallen luo päästyään perääntyi saman tien jomman kumman meistä jalkojen juuren ja vilkuili ujosti kulmien alta. Että sellainen pikku fani. Neiti kyllä yllätti ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Isin avustuksella uskaltautui menemään itse Ti-Tin luokse ja jopa antamaan tälle halauksen. Kyllä äiti oli pakahtua ylpeydestä ja tottakai piti siitä sitten kuva heti lähettää mummille.

Matkamuistoksi ostin neidille kuutiopalapelin
(Vielä hieman hankala, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa opi)

Ikaallisista jatkoimme matkaa kohti Seinäjokea, jossa vietimme yön ystäväpariskuntamme luona. Neitikin ylitti itsensä ja oli alusta alkaen puheliaalla tuulella ja tutki ympäristöä. Asiaa saattoi helpottaa hieman kaksi kissaa. Koko ajan piti päästä paijaamaan ja leikkimään kyseisten karvakamujen kanssa. 

Ilta sujuikin oikein mukavasti grillaillen ja jutustellen.Sain ystäväni kanssa muistella neidin odotusta ja syntymää ihanien vauvauutisten johdosta :) Neidin mentyä nukkumaan (huudettuaan ensin puoli tuntia..) lähdimme saunomaan. Ja voi että! Talon isäntä oli vetänyt remontin yhteydessä saunaan kaiuttimet! Mikä olisikaan ollut mukavampaa kuin nauttia saunasta, seurasta ja siideristä Antti Tuiskun soidessa! Mieheni on ehdottanut, että asennetaan musiikkilaitteet meidänkin saunaan, mutta en ole oikein lämmennyt ajatukselle. Mutta nyt, kun sen sai ihan livenä kokea, ajatus tuntuu erittäin houkuttelevalta. Olisihan se melkoinen elämys neidillekin, kun saunoessaan saisi nauttia esimerkiksi kovasti pitämästää Mimmi-yhtyeestä.

Lauantaina häädimme miehet neidin kanssa Seinäjoen Touhutaloon ja lähdimme naisten kesken vähän shoppailemaan. Aika hurahti mukavasti ja shoppailun jälkeen liityimme miesten seuraan ja menimme syömään Gringos Locosiin. Päätin ottaa riskin ja kokeilla wingssejä. Tähän asti en ole saanut hyviä siipiä kuin Tampereella, eli paineet olivat melkeisot. Ja yllätyin positiivisesti. Siivet melkein vetivät vertoja Tampereen ihanuuksille :D

Syöminkien jälkeen olikin aika (ikävä kyllä) jatkaa matkaa. Mummulaan päästiin ongelmitta ja saman tien suuntasimme tervehtimään neidin isomummua ja -vaaria. Toisaalta toisten "nurkissa" on todella rankkaa olla, mutta toisaalta, kun neidille riittää hoitajia ja leikittäjiä onhan se ihan mukavaakin.

Maanantaina lähdimme miehen kanssa hoitamaan asioita naapurikuntaa. Kaupungissa kun asumme, olen tottunut laittamaan auton ovet lukkoon. Näin myös tuona päivänä. Ennen ovien sulkemista varmistin mieheltä, että hänellä on avaimet. Mies vastasi "on" ja lämäytin ovet kiinni. Kahvasta irti päästettyäni, mies jatkaa lausettaan "autossa". Siinä sitten päästin pienet kikatukset miehen ollessa hieman ärsyyntynyt. Lähimmät vara-avaimet olisivat vähintään miehen vanhempien luona n. 30 km päässä. 

Ei auttanut muu, kuin lähteä kysymään josko poliiseilla olisi jokin vara-avain- tai muu ratkaisu ongelmaamme. No eipä tietenkään ollut. Siellä sitten pienessä tihkusateessa lähdemme suuntaamaan huoltoasemalle tiirikkavälineitä pyytämään. Kyseisestä paikasta ei löytynyt rautalankaa, mutta ystävällinen nuori mies lupasi tulla meitä hetken päästä auttamaan, mikäli emme ole saaneet ovea auki. 

Huoltoasemalta matkamme jatkui varaosaliikkeeseen. Miehen asioidessa tiskillä, keskusteluun puuttui kolmas osapuoli, joka sanoi että hänellä olisi kyllä autossa välineet, jolla yhteen autoon pitäisi päästä sisälle. Niinpä suuntasimme setämiehen kanssa takaisin autollemme ja hän aloitti hommansa. Kymmenisen minuuttia siihen meni ja kappas, sisään päästiin. Tiedämmepäs jatkossa miten homma toimii :D Täytyy kyllä myöntää, että mies ei vielä tälläkään hetkellä oikein pysty nauramaan asialle. Vaikkakin puolustukseksi täytyy sanoa, että autolla käymämme vuoropuhelun jälkeen eräs sivullinen vanha herra totesi, että rouva kyllä asiallisesti varmisti, että avaimet ovat mukana. Että näin meillä.


Jokunen vuosi sitten ostimme miehen kotikunnasta omakotitalon. Koska vanhoissa taloissa on aina jotain pientä värkättävää ja paikkakunnalla oltiin, muutama päivä vierähti remonttihommissa. Yleensä kyseinen puuhastelu on ollut täysin miehen vastuulla, mutta tällä kertaa ajattelin että a) olenpas hyvä pikku vaimo ja menen auttelemaan miestäni ja b) annan neidin tutustua kaukaisempiin isovanhempiinsa ilman äidin häiritsemistä. 

Tällä kertaa remontti vuorossa oli traktoritalli ja sen katto. Mies hääräili katon ulkopuolella poistamassa vanhoja huopia ja korvaamassa niitä pellillä ja minä hääräilin tallin sisäpuolella tyhjentämässä rakennuksen välikattoa sahanpuruista. Olipas kyllä melkoinen homma. 




Tyhjensin purun suoraan pressun päälle, jotta saisin suht helposti roskat ulos tallista. Yllä olevassa kuvassa on kaikki katon oikealla puolella olleet purut. Sain ihan tosissani tehdä töitä, että sain pressun vedettyä ulos tallista ja kipattua sen tyhjäksi. Pienellä raivolla siinä väännettiin, mutta sain kun sainkin sen tyhjäksi. Jotain oppineena toteutin toisen puolen tyhjennyksen pienemmissä erissä, jottei kippaus olisi ollut niin rankkaa.

Puolessa välissä mies kävi kysymässä kuulumisia ja tiedusteli vienosti samalla, että onko mahdollisesti näkynyt lepakoita. Ai mitä?! Sen jälkeen purun pudottaminen hieman jännitti, mutta onneksi kyseiset pienet ällötykset tajusivat pysyä poissa silmistäni. Muutamaa aarretta lukuunottamatta välikatto ei sisältänyt yllätyksiä. Melko vilkkaan mielikuvituksen omaavana henkilö kyllä hieman odotin jotain dramaattista löytyvän, mutta jouduin pettymään.

Urakka valmis, olen kyllä tyytyväinen suoritukseeni


Paperinen kahvipussi vuodelta.. ?

Vanha sokerisäkki suoraan Englannista

Viimeisenä iltana mies sai loistavan idean isänsä kanssa, että nytpä viedäänkin rouva poiminaan nevanmarjoja. Vanhana suunnistajana suolla on toki tullut käytyä, mutta todellakaan siellä ei mitään lakkoja ole käyty poimimassa. Ei muuta kuin saappaat jalkaan ja menoksi. Mielenkiinnon vuoksi päätin laittaa Sport Trackerin päälle, jotta näkee paljonko kilometrejä kertyi. (Ja kertyihän niitä: yhteensä n. 8 km ja n.1400 kaloria, ei huono).

Ensimmäinen suo minne menimme, ei ollut marjallisesti kovin antoisa. Mutta kyllä se Suomen luonto on vaan huikea. Ensin kävimme katsomassa keskellä metsää kasvavaa suurta haapaa, joka oli ympärysmitaltaan niin paksu, ettei kädet aikonutkaan mahtua sen ympäri.



Suolla kävellessämme edestämme pomppasi pystyyn peura. Voiko mikään olla upeampaa kuin katsoa kaunista luontokappaletta omassa ympäristössään? Vesi vain roiskui, kun se paineli nevaa pitkin. Harmi, että peura oli sen verran kaukana, ettei kännykän kamera sitä pystynyt ikuistamaan. Marjoja ei tosiaan ensimmäisestä paikasta löytynyt kovin kummoisesti, mutta päätinkin ottaa marjastusretkemme puhtaasti liikunnan kannalta.

Päätimme käydä katsastamassa vielä toisenkin nevan ja se olikin jo hieman parempi paikka. Saimme miehen kanssa yhteensä n. 5 kiloa lakkoja ja tänään onkin hellalla porissut lakkahillot. 






Varsinkin näin kesäaikaan sitä tajuaa miten kaunis Suomen luonto onkaan..










Metsälampi-kuvat ovat otettu marjaretkemme loppuvaiheessa, aika lailla tasan 00:00. Käsittämätöntä miten valoisia kesäyöt ovatkaan.

Reissu meni kaikin puolin mukavasti, vaikkakin neidin yöt olivat hyvin rikkonaisia. Eräänäkin yönä huuto alkoi n. klo 1 ja jatkui enemmän ja vähemmän aktiivisesti kolmisen tuntia. Hieman oli seuraavana päivänä väsähtänyt meininkiä. Mutta kyllä kotiin on vain ihana palata. Varsinkin, kun tietää että huomenna saa kauan kaivattuja vieraita Tampereelta.

Muuten, tänään oli meidän 4.vuotis hääpäivämme, kylläpä siitäkin vaan on vierähtänyt aikaa. Päivämme ei sisältänyt mitään spesiaalia, mutta ehkä viikonlopun aikana saan jotain pientä lahjan tapaista ;)

Kauniita unia!

-H-

PS: Istuttamani kallat eivät ole (vieläkään) nousseet. Aloin jo epäilemään, että liekö olen istuttanut ne oikein päin :D Mikäli joku tietää kauanko kestää, että jotain alkaa tapahtua saapi vinkata :)