Marraskuu

Niin se kuukausi vain vaihtui. Uskomattoman nopeasti on mennyt tämä syksy. Kohta saa alkaa laskemaan päiviä joululomaan, jota tänäkin vuonna saamme neidin kanssa viettää ruhtinaalliset 2 viikkoa.  Tai oikeastaan vähän reilut. Innolla odottelen jo lomaa. Harmikseni joudun kyllä tunnustamaan, että varmaan ensimmäistä kertaa ikinä koen ahdistusta joulusta ja joulun vietosta.

Olemme seurustelumme alkuajoista lähtien ensimmäistä joulua lukuun ottamatta viettäneet joulun vuoroin omien vuoroin T:n vanhempien kanssa. Koska viime joulun olimme T: n porukoilla, on tänä vuonna omieni vuoro. Ahdistusta aiheuttaakin, yllätys yllätys, äiti. En ole ollut juomisen vuoksi häneen yhteydessä sitten syyskuun. Tuntuukin todella kamalalta ajatuskin istua hänen kanssaa mahdollisesti samassa joulupöydässä, niinkuin mitään ei taas olisi tapahtunut. Toisaalta taas jos äiti ei tule viettämään kanssamme joulua, joudun keksimään jälleen kerran neidille jonkin selityksen,  miksei mummi taaskaan ole mökillä. Tuntuu sydäntäsärkevältä nähdä pienen kasvot kysymässä, missä mummi on. Enkä kyllä kohta enää tiedä edes mitä hänelle vastata. Argh!!

Viime aikoina tuo äidin alkoholiongelma on aiheuttanut taas enemmän huolta ja ajatuksia kuin pitkään aikaan. Painiskelen aina vain sen ikusen kysymysken äärellä, että mitä tehdä. Laittaako todella ne välit lopullisesti katkolle vai odottako muutosta, jota ei 99% varmuudella ole tulossa. Vaikeita asioita..
Mutta nyt tähän viikonloppuun. Lauantaina olin neidin kanssa tämän kaverin luona halloween-bileissä. Kyseisiä juhlia oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa ja vihdoinkin tuo suuri päivä koitti. Halloweenasu oli hankittu jo hyvissä ajoin ja ihmeen hyvin neiti malttoi olla pyytämättä sitä päälleen ennen aikoija. Lauantaiaamuna heti kun neiti sai silmöt auki, hän kysyi, että joko lähdetään. Aamupäivä menikin kotona touhutessa ja iltapäivällä sai viimein laittaa asun päälle ja lähteä juhlimaan.

Etukäteen olin itse vähän jännittänyt miten neiti halloween hulinasta selviää, arka kun on. Mutta hän suoriutui aivan loistavasti.  Ainoa pieni muotoisen paniikin aiheutti hetkellisesti kummitusasuun pukeutunut isompi lapsi, mutta tuostakin selvittiin ilman suurempia huutoja. Kaverin vanhemmat olivat koristelleet asuntonsa viimeisen päälle ja tarjoilukin oli teeman mukainen. Juhlan ehdoton kohokohta muksujen mielestä oli ulkona taskulamppujen kanssa tapahtunut aarteenetsintä. Neiti oli melko liikuttavan näköinen kulkiessaan lampun kanssa illan pimeydessä. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet ja olin niin onnellinen,  kun saimme kutsun. Tuosta inspiroituneena päätimmekin pitää neidin ystäville joulukuu  alussa pikkujoulut :) En malta odottaa.

Tänään vuorossa olikin taas vaihteeksi kirppistelyä. Lähdimme koko perheen voimin Myyrmäki halliin kirppikselle. Sisko oli myös poikansa kanssa mukana ja shoppailun jälkeenhe tulivatkin vielä hhetkeksi meille oleilemaan ja syömään T:n tekemää kääretorttua, namskis.

Kirppikseltä mukaani tarttui ikioma työkalusetti! T:llä on kasa työkaluja, jotka aina ovat väärässä paikassa. Aina kun jotain tarvitsee, pitää ensin puoli tuntia etsiä kyseistä välinettä. Iskäni on aina välillä (kuunneltuaan lukuisia valituksiani) antanut minulle muutamamia työkaluja. Mutta enääpä ei tarvitse, nyt löytyy kaikki tarpeellinen ja onneksi ne on vieläpä vaaleanpunaisia, joten ei tarvitse pelätä, että menevät sekaisin ;) Tosin luulen, että joudun oman settini piilottamaan, jotta pysyvät varmasti tallessa.

Nyt hhetkeksi vielä omaa aikaa ja Netflixin pariin. Kauan odotettu Gossip girl kausi 5 on ilmestynyt ja olen kyseiseen sarjaan totaalisen koukussa. Hyvää viikonalkua kaikille!

-H-

P.s. Tarkoituksena oli liittää mukaan vielä muutama kuva, mutta jostain syystä tekniikka on taas minua vastaan. Lopetan taistelun 45 minutin jälkeen, täytyy yrittää jälki käteen ne liittää.

Väsynyt (ja flunssainen), mutta onnellinen

Jälleen kerran olisi sunnuntai-ilta. Eilen saimme T:n kanssa todistaa rakkaan ystäväni ja tämän miehen häitä. Kuten olen aikaisemmin kertonut, roolini ei ollut toimia tavallisena häävieraana, vaan sain kunniatehtäväksi olla kaaso. 

Jännitin tehtävääni todella paljon, välillä jopa enemmän kuin morsian itse. Häätapaamisissamme sain harmaita hiuksia, kun kyselin kukista, autosta ja muista mahdollisista asioista. Siinä hääpari sitten rauhalliseen tapaansa vastaili, ai mitkä kukat, mikä auto? Mutta kaikesta huolimatta morsiammella oli kaunis kimppu ja autokin oli mitä loistavin. Kaikki muutkin seikat oli juuri niinkuin pitikin :)

Suurin osa hoidettavista hommistani kasautui (täysin omasta syystä) viimeiselle viikolle, tai oikeastaan viimeisille päiville. Mutta sain kuitenkin kaiken hoidettua. Torstai-iltana tein hääautoon ikkunakoristeen. Pulmia meinasi tuotta suhteellisen avulias neiti, T kun ei ollut kotona opiskelunsa takia. Onneksi keksin antaa neidille oman sydämen muotoisen paperin, jota sai sitten koristella mielensä mukaan. Perfektionisti kun olen tuotti kamalasti vaikeuksia olla tyytyväinen kättensä jälkeen. Paineita loi tottakai myös se, että kyseessä on rakas ystävä ja heidän tärkeä päivä. Onneksi pari kelpuutti koristeen.

Yhdessä bestmanin ja morsiammen veljen sekä veljen tyttöystävän kanssa suunnittelimme häihin ohjelman. Olimme BM:n kanssa delekoinneet illan juonnon veljelle kera avokkinsa, meistä kumpikaan kun ei ole mikään esiintyjä. Ja hyvän delekoinnin teimmekin. Nuori pari suoriutui roolistaan hyvin ja me BM:n kanssa selvisimme ilman vatsahaavaa :D 

Omalla kohdallani esiintyminen ison yleisön edessä tuottaa paljon jännitystä. Lasten edessä homma vielä jollain tasolla toimii, mutta aikuisille puhuessani sorrun liikaa miettimään, että mitä jos kämmään, ja mitä muut ajattelee. Vaikka näin ei tietenkään pitäisi olla, pitäisi vain sanoa piutpaut moisille aatteille ja vetää vain täysillä. Ylitinkin itseni lukemalla kirkossa otteen Korinttolaiskirjeestä. Kaason puhe oli stressin aiheuttajista suurin. Vaikka en siis todella ole mikään puhuja/esiintyjä, halusin kuitenkin jollain tavalla muistaa hääparia. Löysinkin netistä Apassi-intiaanien avioliittorukouksen, jonka sitten luin juhlissa puheiden aikana. 

Ilta sujui kaikin puolin todella hyvin ja monet vieraat kehuivat hauskaa ohjelmaa. Hääparikin oli tyytyväinen, joten hoidimme siis velvollisuutemme kunnialla. Lämmitti sydäntä, kun morsiamme vanhemmat kiittelivät kädestä pitäen antamaani apua ja tukea morsiolle :') Välillä häihin liittyviä hommia suunnitellessani tunsin olevani p*skin kaaso ikinä. Tuntui, etten tehnyt yhtään mitään. Sanoinkin sen sitten morsiammelle, ja tämä sanoi, etten olisi voinut tehdä enempää ja tärkein roolini oli ollut se kuuntelija/tukija. Ihan tuli tippa linssiin. Liikutustani lisäsi vielä saamani kaason lahja! 

Olimme käyneet alkuvuodesta häämessuilla, jossa olin nähnyt erään rannekorun. Aikani korua hypistelin, mutta jätin sen kuitenkin ostamatta. Ja tietenkin kaduin sitä suunnattomasti. Eilen sitten ystäväni minut huikkasi nurkan taakse ja ojensi käteeni pussukan. Ja siellä oli se rannekoru!! Ystävän tuttu oli juuri kyseisillä messuilla ollut töissä ja ystävä oli sitten hänelle soittanut ja ohjeistanut ostamaan korun. Ihana muruni!

Oli mahtavaa saada olla osana tuota tärkeää päivää. Mahtavaa oli myös tutustua uusiin ihmisiin. Kovasti ilahduin myös siitä, että sain houkuteltua T:n useaan otteeseen tanssilattialle. Myös T:n kommentti "hyvin te veditte, oli onnistunut ilta" tuntui kivalta. Flunssasta huolimatta (en varmaan kahteen vuoteen ole sairastanut ja tottakai nyt sitten piti) oloni on niin onnellinen.

Lopuksi vielä täytyy hehkuttaa perjantaina tekemäämme kirppislöytöä. Roihuvuoressa oli kyläjuhlat ja tien varret täynnä kirppismyyjiä. Työmatkalla ajoimme myyjien ohi ja bongasin erään lipaston. Heti ajattelin, että tuo sopisi neidin huoneeseen loistavasti. Äkkiä auto parkkiin ja hintaa selvittämään. Olin varautunut vähän korkeampaan hintaan ja yllätyin suuresti, kun se olikin vain 5€!! Lipasto autoon ja kotiin. Heti kun saimme uuden ihanuuden omalle paikalleen, neiti alkoi pikkutavaroilla täyttää laatikoita.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

-H-