lauantai 30. maaliskuuta 2013

Väsynyt, mutta onnellinen

Eiliset synttärit oli aivan huiput! Tuli syötyä hyvin ja ennen kaikkea tanssittua ja naurettua sydämen kyllyydestä. Meille oli varattu Amarillosta oikein kabinetti. Siellä meidän viisi henkiseen seurueeseen kutistunut porukkamme nautti seurasta ja ruuasta suuren 10 hengen pöydän ääressä. Ei huono! Aloitimme illan ennen ruokaa lasillisilla mansikkamargaritalla, nam! Syötyämme siirryimme baarin puolelle miettimään loppuillan suunnitelmia. Pöydässä istuessamme meitä lähestyi portsari ja tuli kysymään meiltä PAPERIT! Hihitellen ne siinä sitten kaivoin ja iltani oli kruunattu! Saimme siinä seurueen kanssa myös vaivihkaa suunniteltua ystävämme tulevia polttareita. 

Vaikka olo on todella väsynyt valvomisesta, olen myös todella onnellinen. Onnellinen ihanista ystävistä ja omasta perheestä. Onnellinen tästä naiseudesta. Ja elämästä ylipäätään. Tuollaisten iltojen jälkeen fiilikset on monellakin tapaa korkealla. On ihanaa huomata, että ottajia voisi olla myös kodin ulkopuolella ;) Mutta kuitenkin omaan kotiin, oman miehen viereen on maailman parasta palata. Sain myös ihan uutta virtaa tuon pikku sisupussin kanssa vääntämiseen. 

Edellisyöhön palatakseni, neiti nukkui taas ihan kohtalaisen hyvin. Mutta klo 3:04 havahdumme miehen kanssa järkyttävään meteliin ja olin varma, että vähintään maailmanloppu koittaa. Kunnes tajusimme ääne johtuvan ovisummeristamme. Joku neropatti pariskunta keksi soittaa kaikkien naapureiden ovikellot läpi järjestyksessä vain, koska oli omat avaimet unohtanut kotiin. Meinasin jo parvekkeelle mennä raivoamaan, että WTF!! Harkitsin jo poliiseille soittamista, mutta tajusivat lähteä jatkamaan matkaa hyvän sään aikana. Kävin siinä sitten niin kierroksilla, ettei nukumisesta tullut yhtään mitään, joten luin Nälkäpelin loppuun. Klo 4 aikaan pakotin itseni takaisin sänkyyn ja onneksi se nukkumatti sieltä vielä saapui.

Nälkäpeli oli kuin olikin juuri niin hyvä ja koukuttava, kun olin odottanutkin. Millään ei iltaisin olisi malttanut kirjaa laskea käsistään. Kävin naapurilta lainaamassa nipun uusia kirjoja. Sivistyksessäni on kuulemma aukko, kun en ole Deborah Spungen Nancya lukenut. Siihen tartun siis seuraavaksi. 

Väsymyksestä huolimatta häädin neidin isänsä kanssa ulkoilemaan ja siivosin kodin. Nyt voi hyvillä mielillä käydä illalla vähän saunassa ja käpertyä herkkujen kanssa sohvan nurkkaan koti-iltaa viettämään.

Hyvää viikonloppua!

-H- 

torstai 28. maaliskuuta 2013

(Kiiras)torstai tunnelmia

Tänä aamuna oli ihana herätä. Okei, myönnetään. Eihän tuo herääminen klo 6:00 ikinä mitään herkkua ole, mutta.. Nukuttuaan yönsä yhdellä ainoalla heräämisellä, se tuntuu melko mukavalta. Neiti otti ja nukkui klo 4 asti yhtä kyytiä ja heräsi tuttia itkemään. Ei muuta, kuin tutti suuhun ja uni jatkui. Kiitos!! Meillä on tähän asti tytön huoneessa palanut valo himmeänä koko yön. Kokeiltuamme (lähes) kaiken mahdollisen sängyn vuoraamisesta turvalliseksi pesäksi lähtien, ajateltiin kokeilla jättää lamppu kokonaan sytyttämättä. Perhana mä sanon, jos kaikki on siitä lampusta ollut kiinni niin..

Käytiin pääsiäisen kunniaksi hankkimassa tytölle yllätysmuna, johon kana käy yön aikana munimassa jotain pientä. Oman lapsen myötä kaikki juhlat saavat ihan uuden merkityksen, kun pääsee tekemään pieniä "taikoja". Rairuohot jäi tänä vuonna meiltä kasvattamatta. Ensinnäkin siksi, että extempore loma tuli suunnitelmiin ja toiseksi siksi, että aikaisempina vuosina, kun olen itsekseni istutukset laittanut kasvamaan, ruohot on ollut kahden käden sormilla laskettavissa. Ehkäpä ensi vuonna ostan jotain super-siemeniä, mistä kasvaa sellainen niitty, että oksat pois ja pala latvaa. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus mennä myös Kasvitieteelliseen puutarhaan pikku tipuja katsomaan. Siitähän voisi tehdä vaikka meidän perheen pääsiäisperinteen.


Onneksi neidin päiväkoti hoiti pääsiäiskoristelumme, melko liikuttavaa <3


Huomenna tää mami pääsee vaihtamaan vapaalle. Tiedossa olisi rakkaan ystävän syntymäpäivien viettoa syöden ja mahdollisesti vähän myös juoden. Meille on pöytä varattuna Amarillosta ja siitähän se ilta hyvän ruuan ja seuran kera käynnistyy oikein mukavasti. Toivottavasti ensi yö menee yhtä hyvin kuin edellinen niin jaksaa laittaa jalalla koreasti aamuun asti ;) 

Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille!

-H-

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kevättä kohden(ko)

Ihana aurinko!! Enää ei niin kamalasti harmita, että emme ole Italian ilmastossa. Muutamana päivänä aurinko paistanut niin ihanasti (ja lämpimästi), että kevään tuntua alkaa todella olemaan ilmassa. Ja kohta saan alkaa nauttimaan auringosta ihan täysillä, sillä kasvoihottumaani (lue: akneen) määrätty lääkekuuri loppuu ensi viikolla ja sen kanssa kun ei ole saanut auringossa kovin paljon oleskella. Rintakehäni onnistuin Italian reissulla käräyttämään, kun en malttanut ihan täysin kököttää varjossa. Tokihan siitä varoitettiin, että altistaa valoyliherkkyydelle.. Mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Kuuri on kyllä ehdottomasti ollut hyödyksi, muutaman viikon itsetunto ollut sen verran korkealla, että olen töihinkin jopa mennyt ilman meikin hiventä. Toki vähän ripsiväriä pitää sipaista, mutta muuten en ole käyttänyt mitään. Teini-iästä lähtien enemmän ja vähemmän aknesta kärsineenä, se on paljon se.

Koin tänään niin suurta riemua hakiessani tyttöä päiväkodista. Tähän asti on ollut aivan sama mihin aikaan menee hakemaan ja miten paljon maanittelee, päiväkodilta ei lähdetä ilman huutoa ja varsinkaan ilman tuttia! Ja tänään lähdimme ilman molempia!! JEE! Iltamme sujui muutenkin niin todella hyvin. nukkumaan menoa lukuunottamatta. Miehen iltakoulut on viimeinkin (näiltä osin) ohi, ja olimme koko perhe kotona. Oli ihanaa laittaa rauhassa neidille iltapalaa, isin tehdessä iltahommia tytön kanssa. Ja selvisimme koko illan ilman raivareita ja uhmaamista. 

Mutta se nukkumaan meno ja nukkuminen ylipäätään.. Varmaan toistakymmentä kertaa sai jompikumpi meistä mennä laittamaan typykän takaisin sänkyyn. Hetken istahdettuani ajattelin jo, että nytkö, niin eikös sieltä kontata kurkkimaan nurkan takaa "missä äiti on?" Huoh. Loppu viimein sänky hiljeni kolmen eri Ti-Ti nallen, koiran ja nuken kera. 

Muutettuaan isojen tyttöjen sänkyyn n. puoli vuotta (?) sitten, neiti on nukkunut yhteensä ehkä 15 kokonaista yötä. Yöheräämisiä on enemmän ja vähemmän ja tämä alkaa pikku hiljaa tuntumaan. Vauva-ajasta lähtien neiti on nukkunut aina todella hyvin ja nyt sitten ei enää. Viime viikolla, kun olimme lomalla, nukkui yöt hyvin heräämättä ja heti kotiin palattuamme heräilyt alkoi. Alkaa pikku hiljaa konstit (ja huumori) olemaan vähissä. Ehkä tämä tästä helpottaa.. Viimeistään, kun neiti muuttaa kotoa pois ;)

Huomenna viikko olisikin taas puoli välissä. En käsitä minne tämä aika häviää. Kohta se onkin vappu ja sitten hetki enää juhannukseen, josta näillä näkymin alkaa meidän 6 viikon kesäloma! Whii!!

Aurinkoisia kevät päiviä!

-H-

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Home sweet home

Reissusta kotiuduttu eilen ja matkalaukut purettu. Vaikka matkalla on mukavaa olla, on kotiin kuitenkin ihana palata. Vaikkakin voisin vihdoinkin vaihtaa tämän lumen ja pakkasen Italian ilmastoon. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttämään. Tosin satoi lomamme aikana Italiassakin muutamana päivänä lunta, muutaman kerran jouduimme arpomaan uskaltaako autolla, jossa on kesärenkaat, lähteä ajamaan.
Jokseenkin masentava näky sunnuntaiaamuna


Terassimme sunnuntai-iltana


Vietimme viikkomme Piemonten viinikyliä kierrellen. Kävimme maistelemassa erilaisia viinejä, ja jopa minä, joka juon viinejä tai holia ylipäätään erittäin harvoin, löysin matkan aikana hyviä viinejä. Enpä olisi uskonut. Juustojakin tuli maisteltua, mutta ne eivät olleet niin hyviä, kuin olin odottanut. Mutta se jäätelö! Se oli hyvä! Onneksi Suomesta saa melkein saman makuisia jäätelöitä Ciao Cafésta.




Siihen nähden, että olimme reissussa kahden vuoden uhmaikää lähestyvän neidin kanssa, emmekä tehneet juuri mitään hänelle suunnattua, kaikki sujui hyvin. Kaikkein hankalinta oli oikeastaan nukkuminen ja lähinnä ne päiväunet. Liikenteeseen lähdettiin vähän ennen puolta päivää ja takaisin talolle saavuimme iltasella.

Viimeisenä iltana lähdimme ajamaan kohti Genovaa. Näimme siitä vain pintaraapaisun, mutta kaupunki oli todellakin näkemisen arvoinen. Ja kuka tietää, ehkä joskus menemme sinne kunnon lomalle?

Edessä olevien vuorien takana Genova


Vuorten läpi kulki 37 tunnelia, joista pisimmät olivat kilometrin mittaisia







Kotona parasta oli käydä suihkussa, josta tuli juuri sellaista vettä, kun itse halusi. Talollamme vaihtoehdot olivat joko tulikuuma tai jääkylmä, ja kuuma vesi täytyi laittaa valumaan 5 minuuttia ennen suihkuun menoa, jotta se lämpenisi. Plus suihkusta tuli vettä yhtä paljon, kuin kastelukannulla olisi kaatanut.





Joka tapauksessa matkailu avartaa. Reissusta jäi ehdottomasti positiiviset fiilikset ja vaikka yhteinen kieli paikallisten kanssa puuttuikin melko usein, hommat saatiin hoidetuksi. Ja paluumatkalla voin sanoa rehellisesti nauttineeni lentämisestä, jopa niistä nousuista. Täytyy kyllä sanoa, että nostan hattua lentoemännille ja heidän työlleen. Kuinka he kestävät koneen metelit ja "haastavat" matkustajat. Itsestäni ei varmaankaan kyseiseen hommaan olisi, vaikka pienenä se olikin haaveammattini.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

-H-



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Matkakuumetta ja lentopelkoa

Muutama tunti vielä ja suuntaamme lentokentälle. Iiiiik!! Aamupäivä sujunut asuntoa ympäri suhaillessa ja tavaroita pakkaillessa. Eilen illalla meinasi iskeä pieni muotoinen paniikki nukkumaan mennessä. Lentopelkohan se siellä kolkutteli. Itse lentäminen on tosi mahtavaa, mutta ne hiton nousut! Ne on aiiiivan järkyttäviä! Kun olimme miehen kanssa menossa kahdestaan -07 Budapestiin, hän kämmäsi lähtöselvityksen ja sain siinä sitten koneen toisessa päässä yksin istua ja panikoida nousun kanssa. Viimeksi, kun menimme Barcelonaan, neiti istui sylissäni. Hänen takiaan jouduin pitää itseni kasassa, vaikka pelotti aivan vietävästi. Barcelonaan mennessä ja takaisin tullessa jouduimme tekemään koneen vaihdon Saksassa. Tämä antoi vähän siedätyshoitoa pelkooni, mutta nyt taas edellisestä kerrasta alkaa olemaan sen verran aikaa, että jännittää. Mutta eiköhän se taas siitä :) 

Suunnitelmiin tuli sen verran muutosta, että emme yövykään Milanossa vaan menemme Piemonteen. Siellä käymme ainakin tutustumassa viinitiloihin, mikä on siis niin mun juttu. Not! Mutta eiköhän sieltä saa myös rypälemehuja ;) Juustoja odotan kovasti ja sitä niin kehuttua italialaista jäätelöä. NAM! Ateneumista inspiroituneena olisi ihana mennä myös johonkin taidenäyttelyyn. 

Ciao!

-H-

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lomasuunnitelmia

Suunnitelmat selkiytyivät ja varmistuivat. Meidän perhe suuntaa lauantaina Italiaan viikoksi! Milanoon sekä Piemonteen! Ikinä en ole Italiassa käynyt ja muutenkin olen matkustellut todella vähän. Aikaisemmin en ole siihen tuntenut kovin suurta tarvettakaan, mutta lapsen syntymän jälkeen matkakuume on oireillut enemmän ja vähemmän. Haluan, että neiti saa kokemuksia ja näkee maailmaa. Ennen joulua olimme viikon Barcelonassa, ja se oli aivan ihana matka. Paljon näimme ja koimme, mutta paljon jäi myös seuraavaan kertaan.

Ihanaa saada pieni irtiotto arkeen, sekä tähän sata vuotta kestäneeseen talveen. En muista, että olisin ikinä ollut iltaisin näin väsynyt, kuin nyt olen ollut. Hyvä, kun neidin saa sänkyyn laitettua. Eikä asiaa helpota ollenkaan nämä alati vaihtelevat säätilat: ensin paistaa aurinko, seuraavassa hetkessä taivaalta sataa käsipyyhkeitä. 

Milanossa on tällä hetkellä 8-10 astetta lämmintä. Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun Suomessa on moisesta lämpötilasta saanut nauttia. Miten sitä osaa pukeutuakaan moisen mukaisesti?

Perhoset vatsanpohjassa lennellen koitan päästä viikon loppuun!

-H-

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Taidetta

Tulipas sitten sivistettyä itseään Ateneumissa. Ja se taulu! Wow, se oli mieletön! En tiennyt, että se olisi niinkin iso. Ja katsoinkin sitä ihan eri näkökulmasta siinä taulun edessä istuessani. Seurueeni pohti kovasti, mikä enkeliä on haavoittanut ja minne pojat ovat sitä kuljettamassa..  Toki näyttelystä löytyi muitakin tauluja, jotka mieleen jäivät. 

Neidilläni on menossa aivan jäätävä rajojen kokeilu/ uhma kausi. Illan aikana raivosi erinäisistä asioista valehtelematta toistakymmentä kertaa, ja yhteinen iltamme kesti siis huimat pari tuntia. Meillä ei niinkään huudeta "entaho" tai "minäitse". Meillä se on "eioopakko". Ja tämä on lähtenyt liikkeelle siis ruokapöydästä, jossa sanon, että ei ole pakko syödä enempää, jos ei maistu. Neiti leikkii legoilla "eioopakko", kuuntelee musiikkia "eioopakko" jne.. Ja minä kun ehdin eilen illalla miehelle jo hehkuttaa, että voi miten mukavasti päivä meni :D 

Kaipa tässä itse kukin on loman tarpeessa. Nyt näyttää siltä, että meidän ensi viikon leffat sekä kaikki muukin on korvautumassa jollakin mielettömällä, mutta siitä sitten lisää, kun asiat varmistuu ;)

Näillä tunnelmilla kohti viikon puoliväliä, ja tämän viikon toiseksi viimeistä työpäivää.

-H-

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Maanantai kuulumisia

Niin se uusi viikko taas käynnistyi, onneksi aurinkoisissa merkeissä. Eiliset jumppasuunnitelmat kariutui alkavaan flunssaan ja yllätys vieraisiin. Siitäpä saatiinkin mitä mainioin syy laittaa pöytä koreaksi:

Olen pitkän tauon jälkeen innostunut taas kirjojen lukemisesta. Niinä iltoina, kun en päivän tohinan jälkeen ole liika väsynyt, kömmin sänkyyn kirjan kanssa. Tällä hetkellä lopuillaan on Kathryn Stockett:in kirjoittama "Piiat". Kirja, joka mielestäni paranee loppua kohden. Yöpöydällä odottelee myös jo syntymäpäivälahjaksi saatu Nälkäpelin (Suzanne Collins) viimeinen kirja. Aikaisemmat kirjat ovat olleet niin koukuttavia, että on melkein kannesta kanteen ne täytynyt lukea. 

Tämä viikko onkin meidän osalta neljä päiväinen, perjantaina alkaa loma. Ollaan koko perhe ensi viikko yhdessä lomalla, vaikkakin viedään neiti maanantaiksi päiväkotiin. Saa vanhemmat vähän kahden keskeistä aikaa, viimeksi ollaankin oltu kahdestaan kodin ulkopuolella.. hmm.. heinäkuussa. Että ehkäpä olemme sen ansainneet. Ajateltiin, että käytäisiin ainakin elokuvissa, ja mahdollisesti jos aika antaa myöden, syömässä.

Seuraavat kolme päivää kuluu työn puolesta Ateneumissa, korkea aika käydä sielläkin ensimmäistä kertaa elämässään itseään sivistämässä ;) Odotan innolla lempitauluni, Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli, näkemistä.

Mukavaa viikkoa!

-H-


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Naurua ja itkua

Aurinkoinen ja kylmä lauantai alkoi perheessämme meidän mittapuun mukaan kovin aikaisin. Ennen seitsemää makuuhuoneeseen tepsutteleva taapero neljä pehmolelua kainalossa on toki hellyyttävä näky, mutta voisi saapua hieman myöhemmin. Ei muuta kun mami sängystä ylös ja sohvan nurkkaan vielä hetkeksi levähtämään. Ison kiitoksen lähetän tällaisina aamuina erään lisäkanavan kehittelijälle ;)

Neidillä alkaa jonkin sortin uhmaikä uhkaavasti nostamaan päätään. Olohuoneesta keittiöön emme pääse nykyisin ilman jäätäviä itkupotkuraivareita, ulko-ovesta puhumattakaan. Arki-iltoihin sijoittuva YH-elämä laajenee aika ajoin myös viikonloppuihin ja välillä tuntuu melko rankalta pyörittää hommaa "yksin". Nostan todella hattua kaikille heille, jotka luovii arjen läpi joka päivä yksin. 

Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois. Mikäpä olisikaan ihanampaa, kun oma pieni pyytää laittamaan suosikki musiikkiaan, nappaa sormesta kiinni ja toteaa "äiti tanssimaan". Tai kun huomaa toisen oppineen uuden taidon tai sanan. Kuluneella viikolla oppi niinkin tärkeän sanan kuin "tatutiti" (tatuointi).

Huomenna toivon mukaan pääsemme jo ulkoskin näiden neljän seinän sisältä. Meinaa tuo pakkanen pikkuisen rajoittaa suunnitelmia. Neiti juuri paranemassa taudistaan, joka tuntuu kestäneen enemmän ja vähemmän koko alku vuoden. Mutta sitähän tämä alle 3-vuotiaan päiväkoti elämä on..

Ajattelin huomenillalla suunnata myös ottamaan hieman omaa aikaa joko tanssi- tai Powertunnin merkeissä. 

Opasta mua aurinko..

-H-

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Aloittelua..

Kas niin.. Siirtyipäs tämäkin rouva blogien ihmeelliseen maailmaan. Muutama kuukausi sitten aloin seuraamaan aktiivisesti muutamaa kirjoittajaa, ja mielessäni alkoi nousta ajatus omasta blogista. Aika näyttää mitä tästä tulee.

En meinaa luokitella blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan, vaan kirjoitukseni tulevat sisältämään kaikkea maan ja taivaan väliltä: itselleni tärkeistä ja merkityksellisistä asioista, arkipäiväisiin tapahtumiin.

Olen kovasti koittanut viritellä itsessäni liikuntaintoa takaisin. Ihanan tyttäremme syntymästä tulee kesällä kaksi vuotta, mutta ulkoinen hapitus ei edelleenkään vastaa toiveita. Mutta.. Mistä saada into (ja aika) lähteä liikkeelle? Kuntosalijäsenyys taskussa, mutta neidin päiväkotipäivän jälkeen minulla ei ole sydäntä viedä häntä lapsiparkkiin. Miehen ollessa lähes jokainen arki-ilta koulussa, oma aika ja harrastukset tuntuu jäävän melko vähiin. Tokihan ne viikonloputkin on olemassa, muttamutta. Hyvä olen keksimään tekosyitä. Näköjään ;)

Ei kai auta muu, kuin koittaa itseänsä ottaa niskasta kiinni, ja alkaa tekemään asioille jotain. Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja kesä tuo tullessaan vastuullisen roolin kaasona rakkaan ystäväni häissä.

Tervetuloa mukaan seuraamaan elämääni.

Hyvää naistenpäivää ja rentouttavaa viikonloppua!

-H-