Huh, alkaa tämäkin viikko olemaan taputeltu. Viime aikoina tunteeni ovat heittäneet sellaista häränpyllyä, ettei mitään järkeä. Neidin kanssa aamut ovat vaihdelleet seesteisen aurinkoisista myrskyisiin tunteen purkauksiin joissa toinen karjuu kurkku suorana ja toinen
on lähes itkun partaalla. Pinna on ollut todella kireällä ja se tuntuu he*vetin pahalta kun tulee rähistyä pienelle ihmiselle. Kaikkein kamalinta tässä taitaa olla se, etten tarkalleen edes tiedä mistä se johtuu. Liekö jotain yliväsymystä vai mitä?
Neitikin on viime viikkoina ollut tavallista väsyneempi ja kiukkuisempi. Uhmaa ja rajojen testaamista on joka päivä ja monta kertaa. Yötkin ovat olleet tavallista katkonaisempia, heräämisiä on useita kertoja yössä, mikä tietenkin rasittaa kaikkia. Luulen, että neidilläkin alkaa pikku hiljaa painaa pitkähkö syksy.
Eilen sain siskoltani viestin liittyen koiraamme. Haukultamme löytyi jokunen kuukausi sitten kasvain. Koska koira on hyvinvoivan oloinen, tarkempia tutkimuksia ei lähdetty tekemään. Nyt sitten tuo kasvain oli alkanut taas oireilemaan, joten matka suuntasikin kohti Viikin pieneläinklinikkaa. Olin tuolloin töissä, ja koin pienimuotoisen romahduksen. Soitin isilleni ja itku kurkussa vannotin, että jos tilanne niin vaatii, niin koiraa ei lopeteta ilman läsnäoloani. Kotiin päästyäni sisko soitti sitten tuloksia. Koiralla on todella paha munuaisten vajaatoiminta ja elinennusteeksi annettiin 1kk-1vuosi. Tietenkin tiedän, ettei kukaan ole täällä ikuisesti ja koira alkaa olemaan jo iäkäs (10v). Mutta kyllä ajatus siitä, ettei tuota karvapalloa enää olisi, tuntuu todella pahalta. Myös neidin reaktio pelottaa todella paljon. Olen googlannut kirjoja ja löysinkin tilanteeseen sopivan kirjan. Kun aika on kypsä, marssin kirjastoon ja lainaan "Koirien taivas" nimisen kirjan jonka kautta lähdemme käsittelemään aihetta. Huoh!
Sitten vähän positiivisempiin aiheisiin. Neiti alotti tänään satubaletin. Hänen muutama päiväkotikaveri käy samassa baletissa. Neiti lähti tunnille aivan innoissaan ja tunnin jälkeenkin fiilikset olivat huipussa! Tuntui tykkäävän kovasti ja intona odottaa jo seuraavan viikon tuntia. Aluksi vähän jännitti, millä fiiliksellä neiti tunnille lähtee. Arvelin kyllä että tuttujen kavereiden läsnäolo varmasti auttaa asiaa. Mikä olikin sitten huolenaihe nro 2: jännitin miten neiti kavereiden läsnäollessa käyttäytyy? Että lähteekö ystävysten toiminta lapasesta ja he juoksevat ja huutavat eivätkä kuuntele ohjeita. Pidin neidille ennen tunnin alkua pienimuotoisen palopuheen opettajan kuuntelemisesta ja tottelemisesta. Vaikka T:n kanssa liputammekin höpsöttelyn puolesta ja kotona toisinaan mopo vähän keulii, on mielestäni tiettyjä paikkoja ja tilanteita joissa kuuluu käyttäytyä tietyn kaavan mukaan ja tällaiset ohjatut harrastustoiminnat ovat yksi niistä. Ensimmäisen kerran perusteella luulen että pelkoni olivat täysin turhia ja hyvä niin. Tanssimista rakastava pieni ihminen on siis löytänyt uuden harrastuksen :)
Olin tänään ystävänaapurini luona vaatekutsuilla. Tutustuin merkkiin nimeltä Silverjungle ja kokemus oli todella positiivinen. Silverjungle on kotimainen merkki, mikä sekin lisäsi kiinnostustani. Tämän hetkinen mallisto tuntui mielestäni hyvin tyttöpainotteiselta, mikä oli
itselleni toisaalta hyvä ja toisaalta ei niin hyvä. Olisin halunnut hankkia neidin vaatekaappiin sieltä vaikka mitä ihanuuksia, mutta koska raha ei kasva puussa, jouduin karsia halujani. Laitan tänne kuvia ostoksistani, jahka ne saan. Mutta uskon vahvasti, että Silverjungle tuotteita tulee jatkossakin löytymään meidän kaapeista. Varsinkin, kun mallistosta löytyy myös aikuisille vaatteita ;)
Lopuksi täytyy hehkuttaa vielä tämän päiväistä työpäivääni. Juhlistimme tänään isänpäivää. Olimme kutsuneet isät läheiselle urheilukentälle. Ainoa ohjeistus oli ryhmätyötaitojen omistaminen ja urheilulliset vaatteet. Isät saapuivatkin sovitusti paikalle ja pääsivät pelaamaan isät vs. isät norsujalkapalloa! (Heille jotka eivät tiedä kyseistä lajia, niin siinä pelataan jalkapalloa suurella jumppapallolla). Isät olivat todella hyvin mukana ja ensimmäisen erän jälkeen pelitatsi alkoi löytymään oikein urakalla. Vesisateesta huolimatta fiilis oli huipussa ja isät kiittelivät kovasti. Kaiken kruunasi yhdessä lapsen kanssa syödyt sämpylät. Riemu loisti lasten kasvoilla. Tällaiset hetket ovat ehdottomasti niitä, jonka vuoksi kyseistä työtä teen.
Ja huomennahan onkin jo taas perjantai!
- H-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hehkutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hehkutus. Näytä kaikki tekstit
torstai 6. marraskuuta 2014
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Loppukesän kohokohdat
Loppukesästä sain kokea muutaman huikean tapahtuman ihan aikuisten kesken, joista tulee oma päivitys nyt.
Sain siskoltani joululahjaksi liput Cheekin stadionkeikalle. Pääsinkin siis bilettämään hänen kanssaan ja nauttimaan ihanasta Cheekistä! Sisko sai meille liput kentälle ja pääsimmekin melko hyville paikoille, koska menimme sinne hyvissä ajoin. Fiilis oli aivan huikea ja Cheek täytti 110 %:sesti odotukset! Konsertin lavasteet olivat upeat ja Cheekin biisit oli hyvin valittu ja järjestelty. Vierailevista esiintyjistä puhumattakaan! Hypin ja lauloin ja kiljuin lähes koko keikan jälkeen ja meininki oli aivan mielettömän upea. Olen vielä kuukaudenkin jälkeen fiiliksissä tuosta illasta. Jostain kumman syystä kotona tätä minun Cheek-hehkutusta ei täysin allekirjoitettu. Vaikkakin neiti olisi varmasti tykännyt olla mukana, puhuu vieläkin alkukesän Radio Aallon konsertista, jossa kävimme Cheekiä katsomassa. Meillä kävi vielä siskon kanssa todella hyvä tuuri, että olimme Stadikalla perjantaina, ilma suosi meitä :) Matkaan tarttui myös pipo, mutta jostain syystä armas tietotekniikka kamppailee vastaan, eikä anna tuota kuvaa tänne lisätä :)
Elokuun lopussa pääsin ystävänaapurini kanssa Suvilahteen We love the 90' -festareille. Meillä oli VIP-liput lalauantaille. Lauantai sattui vielä olemaan ystäväni syntymäpäivä, eli tämä sopi paremmin kuin hyvin. T ja neiti lähtivät aamupäivästä mökille, joten ystäväni saapui meille iltapäivällä. Kilistelimme kuohuviinillä ja paransimme hetken maailmaa ja lähdimme suuntaamaan kohti Suvilahtea. Suuntasimmekin heti VIPPi puolelle, jossa saimme ruokaa. Ensimmäinen esiintyjä jota menimme kuuntelemaan oli E-rotic. Hieman oli hämmentävää kuunnella livenä bändiä, jotta olen kuunnellut ollessani varmaankin neljännellä luokalla :D Muutenkin oloni oli hieman nuori kyseisessä tapahtumassa, mutta en antanut sen häiritä. Muita bändejä, joita kuuntelimme oli DJ Sash (Ecuador!!), Pandora ja DJ Bobo. DJ Bobo oli illan viimeinen esiintyjä, jonka jälkeen hyppäsimme metroon ja päätimme jatkaa iltaa kaupungissa. Päädyimmekin Molly Malonesiin, jossa tanssahtelimme hetken ja lähdimme kohti kotia. Ilta oli ollut osaltani hieman kosteahko, joten tuossa vaiheessa suunnitelma kuulosti oikein hyvältä. Sunnuntaiaamuna sain nukkua pitkään, kun muu perhe kotiutui vasta iltapäivällä. Ilta oli siis kaikin puolin onnistunut ja jätti mukavat muistot.
Muutama viikko sitten osallistuin siskoni kanssa Serenassa mutajuoksu-tapahtumaan. Tarkoituksena oli siis kiertää 5km lenkki, jonka varrella oli erilaisia esteitä, jotka piti selvittää. Paikka paikoin reitin varrella oli myös mutaa, jossa sai rämpiä. Mutaa olisi kyllä saanut olla enemmänkin, koska juoksun jälkeen olin löhinnä likainen vain väriaineesta, jota muutamalla esteellä heitettiin päälle. Alkuun jännitti kovasti, että miten selviän tuosta koitoksesta, koska treenaaminen on kesän aikana ja sen jälkeen ollut hyvin vähillä, mutta suoriuduin radalta pois n. tunnissa. Eli hyvä minä! Esteet olivat hauskoja; ylittämistä, vaahdossa kahlaamista, kiipeilyä ja liukumista. Aivan totolkuttoman hauska tapahtuma ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.
Siskollani ei juoksu mennyt yhtä nappiin. Ensimmäisen esteen jälkeen, n. 500 metrin jälkeen sisko astuu 10x10neliön alueen ainoan pienen nyrkin kokoisen kiven päälle ja muljauttaa nilkkansa. Ei muuta kun järkkäri paikalle mönkijällä ja sisko kyytiin ja ensiapuun. Heti oman suoritukseni jälkeen, suuntasin tiedustelemaan tilannetta, ja piti lähteä sairalaan päivystykseen. Onneksi selvisimme päivystyksestä suhteellisen nopeasti ja jalassa ei ollut mitään vakavaa. Nivelsiteet oli hieman ottanut osumaa, mutta tällä hetkellä on jo paranemaan päin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kaiken kaikkiaan takana oli siis kiva kesä, paljon tehtiin sekä perheenä, että ihan yksinäni.
Kohti uusia kokemuksia.
-H-
Hah! H 1 - tekniikka 0! Sainpas kuvahommelit toimimaan.
Sain siskoltani joululahjaksi liput Cheekin stadionkeikalle. Pääsinkin siis bilettämään hänen kanssaan ja nauttimaan ihanasta Cheekistä! Sisko sai meille liput kentälle ja pääsimmekin melko hyville paikoille, koska menimme sinne hyvissä ajoin. Fiilis oli aivan huikea ja Cheek täytti 110 %:sesti odotukset! Konsertin lavasteet olivat upeat ja Cheekin biisit oli hyvin valittu ja järjestelty. Vierailevista esiintyjistä puhumattakaan! Hypin ja lauloin ja kiljuin lähes koko keikan jälkeen ja meininki oli aivan mielettömän upea. Olen vielä kuukaudenkin jälkeen fiiliksissä tuosta illasta. Jostain kumman syystä kotona tätä minun Cheek-hehkutusta ei täysin allekirjoitettu. Vaikkakin neiti olisi varmasti tykännyt olla mukana, puhuu vieläkin alkukesän Radio Aallon konsertista, jossa kävimme Cheekiä katsomassa. Meillä kävi vielä siskon kanssa todella hyvä tuuri, että olimme Stadikalla perjantaina, ilma suosi meitä :) Matkaan tarttui myös pipo, mutta jostain syystä armas tietotekniikka kamppailee vastaan, eikä anna tuota kuvaa tänne lisätä :)
Elokuun lopussa pääsin ystävänaapurini kanssa Suvilahteen We love the 90' -festareille. Meillä oli VIP-liput lalauantaille. Lauantai sattui vielä olemaan ystäväni syntymäpäivä, eli tämä sopi paremmin kuin hyvin. T ja neiti lähtivät aamupäivästä mökille, joten ystäväni saapui meille iltapäivällä. Kilistelimme kuohuviinillä ja paransimme hetken maailmaa ja lähdimme suuntaamaan kohti Suvilahtea. Suuntasimmekin heti VIPPi puolelle, jossa saimme ruokaa. Ensimmäinen esiintyjä jota menimme kuuntelemaan oli E-rotic. Hieman oli hämmentävää kuunnella livenä bändiä, jotta olen kuunnellut ollessani varmaankin neljännellä luokalla :D Muutenkin oloni oli hieman nuori kyseisessä tapahtumassa, mutta en antanut sen häiritä. Muita bändejä, joita kuuntelimme oli DJ Sash (Ecuador!!), Pandora ja DJ Bobo. DJ Bobo oli illan viimeinen esiintyjä, jonka jälkeen hyppäsimme metroon ja päätimme jatkaa iltaa kaupungissa. Päädyimmekin Molly Malonesiin, jossa tanssahtelimme hetken ja lähdimme kohti kotia. Ilta oli ollut osaltani hieman kosteahko, joten tuossa vaiheessa suunnitelma kuulosti oikein hyvältä. Sunnuntaiaamuna sain nukkua pitkään, kun muu perhe kotiutui vasta iltapäivällä. Ilta oli siis kaikin puolin onnistunut ja jätti mukavat muistot.
Muutama viikko sitten osallistuin siskoni kanssa Serenassa mutajuoksu-tapahtumaan. Tarkoituksena oli siis kiertää 5km lenkki, jonka varrella oli erilaisia esteitä, jotka piti selvittää. Paikka paikoin reitin varrella oli myös mutaa, jossa sai rämpiä. Mutaa olisi kyllä saanut olla enemmänkin, koska juoksun jälkeen olin löhinnä likainen vain väriaineesta, jota muutamalla esteellä heitettiin päälle. Alkuun jännitti kovasti, että miten selviän tuosta koitoksesta, koska treenaaminen on kesän aikana ja sen jälkeen ollut hyvin vähillä, mutta suoriuduin radalta pois n. tunnissa. Eli hyvä minä! Esteet olivat hauskoja; ylittämistä, vaahdossa kahlaamista, kiipeilyä ja liukumista. Aivan totolkuttoman hauska tapahtuma ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.
Siskollani ei juoksu mennyt yhtä nappiin. Ensimmäisen esteen jälkeen, n. 500 metrin jälkeen sisko astuu 10x10neliön alueen ainoan pienen nyrkin kokoisen kiven päälle ja muljauttaa nilkkansa. Ei muuta kun järkkäri paikalle mönkijällä ja sisko kyytiin ja ensiapuun. Heti oman suoritukseni jälkeen, suuntasin tiedustelemaan tilannetta, ja piti lähteä sairalaan päivystykseen. Onneksi selvisimme päivystyksestä suhteellisen nopeasti ja jalassa ei ollut mitään vakavaa. Nivelsiteet oli hieman ottanut osumaa, mutta tällä hetkellä on jo paranemaan päin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kaiken kaikkiaan takana oli siis kiva kesä, paljon tehtiin sekä perheenä, että ihan yksinäni.
Kohti uusia kokemuksia.
-H-
Hah! H 1 - tekniikka 0! Sainpas kuvahommelit toimimaan.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Lomailua
Kotona jälleen. Miten pitkään? Se on arvoitus ;)
Maanantaina suuntasimme mökkeilemään Vihtijärvelle. Yllätykseksi myös tätini miehensä kanssa Tampereelta saapui myös vierailulle. Koska saavuomme mökille sen verran aikaisin, päätimme lähteä iltapäivällä poimimaan ne kaivatut mansikat. Otimme neidin myös mukaan, ukki lupautui viettämään aikaa tytön kanssa meidän poimiessa marjoja. Luultavasti ukki ei aivan ollut kartalla siitä mihin oli lupautunut ;) Kuvitteli varmaankin neidin istuvan mansikkapuskan ääressä mutustamassa marjoja suuhunsa. Not! Neiti juoksi riviä edestakaisin ja ukki paineli perässä.
Oli mukava poimia mansikoita, koska niitä oli niin paljon. Auringon paistaessa ja Olavi Uusivirran soidessa taskussa Spotifyn kautta ämpäri oli alta aikayksikön täynnä. Sitten edessä olikin perkaus ja pakastus. Senkin onneksi pystyi hoitamaan ulkona auringon paistaessa ja äidin ja tädin autellessa, eli sekään ei ollut homma eikä mikään. Nyt on pakastin (ja masu) täynnä mansikkaa. Keittipäs mies muutaman pullollisen vielä kotiin tullessamme mehua sekä mansikoista, että viime vuotisista mustikoista, jotta saatiin pakastimeen tilaa.
Maanantai-iltana laitoin miehen soittamaan Helsingin ensikodin unineuvontapuhelimeen. Itse en sinne voinut soittaa, koska olisin todennäköisesti purskahtanut itkuun, eikä siitä olisi loppua tullut. Saimme sieltä kaksi neuvoa: a) jatkatte samalla tavalla sängyn vieressä istuen ja paijaten. Ongelma tuossa on vain se, että siitä kun yrittää nousta ja lähteä lapsen nukahdettua, silmät rävähtää saman tien auki, ja show jatkuu. Tai b) laitatte muksun nukkumaan ja jos lapsi huutaa, menette n. 10 min päästä piipahtamaan huoneessa ja sitten pois ja 10 min päästä uudelleen jne.
Päätimme valita vaihtoehto b:n. Ensimmäisenä iltana neiti huusi kaksi tuntia! Huutokonsertti sisälsi kaikki tutut lauseet: anna vettä, paijaa, peitto päälle, ja sitä, ja tätä. Mutta olisi siellä yksi uusikin: "Apua, olen jumissa!" Saman tien tottakai ryntään tytön luo olettaen että vähintään käsi on jossain jumissa. Mutta ei. Siellä neiti sängyn nurkassa seisoi ja huusi täysin "vapaana". Kahden tunnin jälkeen huuto viimein lakkasi ja yöllä neiti heräsi tunniksi narisemaan. Muutaman kerran sanoin, että pää tyynyyn ja sängy hiljeni.
Eilen illalla huuto kesti 45 min ja yökukkuminen n. 20 min ja tänä iltana konserttia jatkui vain 20 minuuttia! Edistystä!! En uskaltaisi vielä hehkuttaa, mutta teen sen silti. Jospa tämä viimeinkin tästä! Toivon niin todella.
Muutama kuukausi sitten tilaamani Perfect home tuotteet tulivat viimeinkin. Toimituksessa oli kaiken maailman viivästyksiä ja ongelmia, mutta hyvää kannatti odottaa. Kehykset olivat todellisuudessa vieläkin kauniimmat kuin kuvastossa. Pöytäkehys löysikin jo paikkansa. Neidin huoneen kehyksellekin on paikka, mutta täytyy vain hommata kiinnikkeet.
Mukavia (loma)päiviä!
-H-
Maanantaina suuntasimme mökkeilemään Vihtijärvelle. Yllätykseksi myös tätini miehensä kanssa Tampereelta saapui myös vierailulle. Koska saavuomme mökille sen verran aikaisin, päätimme lähteä iltapäivällä poimimaan ne kaivatut mansikat. Otimme neidin myös mukaan, ukki lupautui viettämään aikaa tytön kanssa meidän poimiessa marjoja. Luultavasti ukki ei aivan ollut kartalla siitä mihin oli lupautunut ;) Kuvitteli varmaankin neidin istuvan mansikkapuskan ääressä mutustamassa marjoja suuhunsa. Not! Neiti juoksi riviä edestakaisin ja ukki paineli perässä.
Oli mukava poimia mansikoita, koska niitä oli niin paljon. Auringon paistaessa ja Olavi Uusivirran soidessa taskussa Spotifyn kautta ämpäri oli alta aikayksikön täynnä. Sitten edessä olikin perkaus ja pakastus. Senkin onneksi pystyi hoitamaan ulkona auringon paistaessa ja äidin ja tädin autellessa, eli sekään ei ollut homma eikä mikään. Nyt on pakastin (ja masu) täynnä mansikkaa. Keittipäs mies muutaman pullollisen vielä kotiin tullessamme mehua sekä mansikoista, että viime vuotisista mustikoista, jotta saatiin pakastimeen tilaa.
Maanantai-iltana laitoin miehen soittamaan Helsingin ensikodin unineuvontapuhelimeen. Itse en sinne voinut soittaa, koska olisin todennäköisesti purskahtanut itkuun, eikä siitä olisi loppua tullut. Saimme sieltä kaksi neuvoa: a) jatkatte samalla tavalla sängyn vieressä istuen ja paijaten. Ongelma tuossa on vain se, että siitä kun yrittää nousta ja lähteä lapsen nukahdettua, silmät rävähtää saman tien auki, ja show jatkuu. Tai b) laitatte muksun nukkumaan ja jos lapsi huutaa, menette n. 10 min päästä piipahtamaan huoneessa ja sitten pois ja 10 min päästä uudelleen jne.
Päätimme valita vaihtoehto b:n. Ensimmäisenä iltana neiti huusi kaksi tuntia! Huutokonsertti sisälsi kaikki tutut lauseet: anna vettä, paijaa, peitto päälle, ja sitä, ja tätä. Mutta olisi siellä yksi uusikin: "Apua, olen jumissa!" Saman tien tottakai ryntään tytön luo olettaen että vähintään käsi on jossain jumissa. Mutta ei. Siellä neiti sängyn nurkassa seisoi ja huusi täysin "vapaana". Kahden tunnin jälkeen huuto viimein lakkasi ja yöllä neiti heräsi tunniksi narisemaan. Muutaman kerran sanoin, että pää tyynyyn ja sängy hiljeni.
Eilen illalla huuto kesti 45 min ja yökukkuminen n. 20 min ja tänä iltana konserttia jatkui vain 20 minuuttia! Edistystä!! En uskaltaisi vielä hehkuttaa, mutta teen sen silti. Jospa tämä viimeinkin tästä! Toivon niin todella.
Muutama kuukausi sitten tilaamani Perfect home tuotteet tulivat viimeinkin. Toimituksessa oli kaiken maailman viivästyksiä ja ongelmia, mutta hyvää kannatti odottaa. Kehykset olivat todellisuudessa vieläkin kauniimmat kuin kuvastossa. Pöytäkehys löysikin jo paikkansa. Neidin huoneen kehyksellekin on paikka, mutta täytyy vain hommata kiinnikkeet.
Mukavia (loma)päiviä!
-H-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)