Viikonlopun jälkeisiä fiiliksiä

Onpas ollut taas mukava ja pitkän tuntuinen viikonloppu.

Perjantaina pääsin töistä jo hyvissä ajoin puolen päivän aikaan. Ryntäsin saman tien kotiin jääkaapissa odottavan batteryn luokse. Olin suunnitellut siivoavani ikuisen murheenkryyni vaatehuoneemme ja näin teinkin. Laitoin Spotifysta soittolistan soimaan ja tartuin toimeen. Roskiin ja kirpparikasseihin kertyi kiitettävästi tavaraa ja vaatehuone on hetken aikaa inhimillisessä kunnossa.

Koska kello ei ollut vielä juuri mitään, kaivoin kuulokkeet korville ja tartuin imurin varteen. Imuri tanssipartnerina/mikrofoonina pyörin ympäri kämppää aivan fiiliksissä. Ja sain jopa imuroinnin päätteeksi pestyä jopa lattiat! Olikin todella mahtava tunne, kun T tuli neidin kanssa kotiin ja minulla oli aikaa tehdä muutakin kuin siivota tai ressata sotkuista kotia. Mahtavuutta!

Lauantaina neiti sai jäätävän leipomisvimman. Koska joulu tekee tuloaan, päätimme tehdä joulutorttuja. Ostimme tarvikkeet ja neiti kaivoi essunsa esille. Näytin yhden tortun kanssa miten taittelu tehdään ja loput neiti taitteli omien taitojensa mukaan. Lähes jokainen torttu tuli, uskomatonta kyllä, taiteltua oikein! Taitava pieni ihminen <3 Taittelun jälkeen olikin enää jäljellä voitelu ja sitten uuniin.

T teki meille päivälliseksi lohta ja perunamuusia. Ruokailu  aikana neiti pyysi, että lähdettäisiin syömisen jälkeen ulos. Sehän sopi mainiosti. Pakkasimme muutaman tortun mukaan ja lähdimme pihalle. Otimme vähän leipääkin mukaan ja veimme ne sorsille. Lähdimme liikenteeseen neidin pyörällä. Heijastinliivi loistaen neiti paineli täyttä vauhtia eteenpäin. Sorsat tuli syötettyä ja matka jatkui. Suuntasimme lähellämme oleville pitkospuille seikkailemaan. Neiti ei omien sanojensa mukaan ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa ja olikin aivan innoissaan pienestä seikkailustamme. Söimme retkieväät läheisessä leikkipuistossa. Olin jo täysin taas unohtanut miten hyviä joulutortut olikaan. Namskis!

Yhteinen perhekävely oli aivan mahtava. Kuljimme T:n kanssa käsikädessä naureskellen ja neiti polki hyväntuulisena edellämme.

Isänpäiväaamu alkoi perheessämme rauhallisissa merkeissä. Yritin hiljaa hipsiä suihkuun, mutta niin vain neidin sängystä kuului pieni ääni "äiti, olenko minä jo herännyt?" Ei muuta kuin boxilta Töötti ja Pulteri näkymään ja itse suihkuun. Suihkuun jälkeen keitin kahvit ja tein meille kaikille herkkuleivät. Neiti suuntasi herättämään T:n ja pyytämäön aamupala pöytään. Nautimme aamiaisen ja lähdimme suuntaamaan kohti Messukeskusta. Päästyämme Pasilaan tuli ilmoitus, että Messukeskuksessa on sähkökatkos, joka viivästytti messujen alkamisen ainakin puoleksi tunniksi. Mielestäni on hieman hämmentävää, ettei messukeskuksen kaltaisella pytingillä ole varageneraattoria. Joka tapauksessa, s
teimme suunnitelman muutoksen ja lähdimme omaa isiäni moikkaamaan. Olisimme menneet sinne jokatapauksessa messujen jälkeen.

Neiti oli aivan innoissaan, kun kuuli että ukin lisäksi hän tapaisi myös mummin. Itselläni tuntemukset eivät ollet ihan samanlaiset. Mitä lähemmäksi pääsimme, sitä enemmän alkoi ketuttaa. Kokosin itseni kuitenkin suhteellisen hyvin. Vaikkakin kahvipöydässä tunnelma ei ollut kovin lämmin. Jotenkin en vain ollut halukas keskustelemaan äitini kanssa. Tunnelmaa laimensi hieman myös huoli koirastamme. Muutaman kerran meinasin romahtaa täysin, mutta pikku neidin takia pidin itseni kasassa. Vaivaantuneen kahvittelun jälkeen suuntasimme jälleen kohti Pasilaa.

Messuilut tuotti ainakin kädentaito-osuudelta pettymyksen. Olin odottanut löytäväni sieltä aimo kasan ideoita ja inspiraatiota, mutta näin ei käynnyt. Jokusen pussin hankin helmiä, kun edullisesti sain, mutta muuten ei jäänyt muuta käsiin. Neiti kun on eläimiä rakastava pieni ihminen, sai messuilta paljon irti. Koko ajan oli pieni käsi rapsuttelemassa kaikkia elöimiä, joita vain sai koskea. Ja neidin takiahan pääasiassa tuonne messuille menimme, joten reissu oli ihan onnistunut.

Nyt pakko painua nukkumaan, iltapäivästä lähtien väsyttänyt niin paljon, että meinaa pystyyn nukahtaa.

Mukavaa viikkoa!

-H-

Helteinen keskiviikko

Heh, olipas aamutuimaan hieman heikko hetki. Kirjoituksen tullessa valmiiksi, mies sopivasti kömpi sängystä ylös töihin lähteekseen. Yllättyi varmaan hieman, kun sohvan nurkassa kone sylissä istui lähes koomassa oleva rouva. Siinä sitten allekirjoittanut pärähti lohduttomaan itkuun ja mies komensi takaisin nukkumaan. Hetken sainkin nukuttua ennen kuin neiti heräili.

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa ikinä Kumpulan maauimalassa. Olipas kyllä kiva paikka. Ja kaupungin työntekijä-korttia vilauttamalla sisään pääsi melkein ilmaiseksi, niin mikäs siinä. Neitikin innostui kovasti polskimisesta, ja yllätyin itse miten lämmintä kahluualtaan vesi oli. Siellä oli itsekin todella miellyttävä seisoskella. Kävimme maauimalassa itseasiassa eilen kaksi kertaa. Aamupäivällä kävimme ihan tyttöjen kesken ja illemmalla kutsuimme itsemme mukaan naapureiden sinne lähtiessä. Luulenpa, että menemme sinne tämän kesän aikana vielä jokusen kerran.

Tänään aamupäivä hurahti neidin sekä siskon ja tämän pojan kanssa leikkipuistossa. Neiti tapansa mukaan suhaili paikasta a paikkaan b, ja parhaani mukaan koitin pysyä perässä. Illalla lähdin suunnittelemaan ystäväni tulevia polttareita. Polttareihin on reilu kuukausi aikaa, ja meinasi iskeä pieni paniikki, kun tuntui että kaikki on ihan levällään. Mutta onneksi saimme illan aikana suunnitelmat pientä hienosäätöä vaille valmiiksi. En malta odottaa, että kyseinen päivä koittaa! 

Neidin yöunille meno oli taas melkoista showta. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin sängyn vieressä istui, mutta heti yksin jäätyään karjuminen alkoi. Heitteli unikaverin (yhden niistä monista) lattialle ja vaati sitten karjumalla tulemaan nostamaan sen. Temppuilu ja karjuminen jatkui niin kauan, kunnes mies (taas) kävi neidin nukuttamassa. Tuo nukuttaminenkin aiheuttaa harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä. En nimittäin edes muista koska neitiä on viimeksi pitänyt nukuttaa. Luultavasti oma ressaaminen osittain vaikuttaa tähän kaikkeen, pitäisi osata ottaa asenne, että tänne vain tuli mitä tuli. Kaipa nämä vieroitusoireet rippikouluun mennessä loppuvat. Kuten edellisen postauksen kommenttiin kävin vastaamassa, harkitsemme josko antaisimme neidille Titi-taloon vietäväksi yhden tutin perjantaina. En tosin tiedä olisiko siitä enemmän haittaa vai hyötyä.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä Korkeasaarta kiertämään. Jännityksellä odotan mitähän eläimiä siellä mahdamme kohdata.

Yhdessä seuraamistani blogeista sain jokin aika sitten idean tehdä mansikka-vaahtokarkki-vartaita. Tänään niitä sitten siskon kanssa teimme lasten ollessa päiväunilla. (Toki muksutkin saivat osansa mansikoista..) Vartaat eivät täysin tuottanut tyydystä, koska a.) mansikat eivät olleet kovin hyviä ja b.) kaupassa ei ollut yksivärisiä vaahtokarkkeja. Mutta ensi hätään ajoivat kyllä asiansa.

Juhannuksena käydessämme torilla, yllätin itseni (ja muut seurueestamme) ostamalla kaksi kallan-sipulia. Kallan pitäisi kuulemma olla oikein kuumasta nauttiva kukka, mikä sopii parvekkeellemme kuin nenä päähän. Nyt vain odottelemaan jännityksellä saanko sipulit itämään.

Toivottavasti ensi yöstä tulee kaikin puolin rauhallinen, että neidin huone pysyisi hiljaisena ja että Ilmatieteenlaitoksen ennustama ukkonenkin pysyisi poissa. Toivossa on hyvä elää.

-H-