Loppukesän kohokohdat

Loppukesästä sain kokea muutaman huikean tapahtuman ihan aikuisten kesken, joista tulee oma päivitys nyt.

Sain siskoltani joululahjaksi liput Cheekin stadionkeikalle. Pääsinkin siis bilettämään hänen kanssaan ja nauttimaan ihanasta Cheekistä! Sisko sai meille liput kentälle ja pääsimmekin melko hyville paikoille, koska menimme sinne hyvissä ajoin. Fiilis oli aivan huikea ja Cheek täytti 110 %:sesti odotukset! Konsertin lavasteet olivat upeat ja Cheekin biisit oli hyvin valittu ja järjestelty. Vierailevista esiintyjistä puhumattakaan! Hypin ja lauloin ja kiljuin lähes koko keikan jälkeen ja meininki oli aivan mielettömän upea. Olen vielä kuukaudenkin jälkeen fiiliksissä tuosta illasta. Jostain kumman syystä kotona tätä minun Cheek-hehkutusta ei täysin allekirjoitettu. Vaikkakin neiti olisi varmasti tykännyt olla mukana, puhuu vieläkin alkukesän Radio Aallon konsertista, jossa kävimme Cheekiä katsomassa. Meillä kävi vielä siskon kanssa todella hyvä tuuri, että olimme Stadikalla perjantaina, ilma suosi meitä :) Matkaan tarttui myös pipo, mutta jostain syystä armas tietotekniikka kamppailee vastaan, eikä anna tuota kuvaa tänne lisätä :)

Elokuun lopussa pääsin ystävänaapurini kanssa Suvilahteen We love the 90' -festareille. Meillä oli VIP-liput lalauantaille.  Lauantai sattui vielä olemaan ystäväni syntymäpäivä, eli tämä sopi paremmin kuin hyvin. T ja neiti lähtivät aamupäivästä mökille, joten ystäväni saapui meille iltapäivällä. Kilistelimme kuohuviinillä ja paransimme hetken maailmaa ja lähdimme suuntaamaan kohti Suvilahtea. Suuntasimmekin heti VIPPi puolelle, jossa saimme ruokaa. Ensimmäinen esiintyjä jota menimme kuuntelemaan oli E-rotic. Hieman oli hämmentävää kuunnella livenä bändiä, jotta olen kuunnellut ollessani varmaankin neljännellä luokalla :D Muutenkin oloni oli hieman nuori kyseisessä tapahtumassa, mutta en antanut sen häiritä. Muita bändejä, joita kuuntelimme oli DJ Sash (Ecuador!!), Pandora ja DJ Bobo. DJ Bobo oli illan viimeinen esiintyjä, jonka jälkeen hyppäsimme metroon ja päätimme jatkaa iltaa kaupungissa. Päädyimmekin Molly Malonesiin, jossa tanssahtelimme hetken ja lähdimme kohti kotia. Ilta oli ollut osaltani hieman kosteahko, joten tuossa vaiheessa suunnitelma kuulosti oikein hyvältä. Sunnuntaiaamuna sain nukkua pitkään, kun muu perhe kotiutui vasta iltapäivällä. Ilta oli siis kaikin puolin onnistunut ja jätti mukavat muistot.

Muutama viikko sitten osallistuin siskoni kanssa Serenassa mutajuoksu-tapahtumaan. Tarkoituksena oli siis kiertää 5km lenkki, jonka varrella oli erilaisia esteitä, jotka piti selvittää. Paikka paikoin reitin varrella oli myös mutaa, jossa sai rämpiä. Mutaa olisi kyllä saanut olla enemmänkin, koska juoksun jälkeen olin löhinnä likainen vain väriaineesta, jota muutamalla esteellä heitettiin päälle. Alkuun jännitti kovasti, että miten selviän tuosta koitoksesta, koska treenaaminen on kesän aikana ja sen jälkeen ollut hyvin vähillä, mutta suoriuduin radalta pois n. tunnissa. Eli hyvä minä! Esteet olivat hauskoja; ylittämistä, vaahdossa kahlaamista, kiipeilyä ja liukumista. Aivan totolkuttoman hauska tapahtuma ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.

Siskollani ei juoksu mennyt yhtä nappiin. Ensimmäisen esteen jälkeen, n. 500 metrin jälkeen sisko astuu 10x10neliön alueen ainoan pienen nyrkin kokoisen kiven päälle ja muljauttaa nilkkansa. Ei muuta kun järkkäri paikalle mönkijällä ja sisko kyytiin ja ensiapuun. Heti oman suoritukseni jälkeen, suuntasin tiedustelemaan tilannetta,  ja piti lähteä sairalaan päivystykseen. Onneksi selvisimme päivystyksestä suhteellisen nopeasti ja jalassa ei ollut mitään vakavaa. Nivelsiteet oli hieman ottanut osumaa, mutta tällä hetkellä on jo paranemaan päin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kaiken kaikkiaan takana oli siis kiva kesä, paljon tehtiin sekä perheenä, että ihan yksinäni.

Kohti uusia kokemuksia.

-H-

Hah! H 1 - tekniikka 0! Sainpas kuvahommelit toimimaan.

Pullan (ja teepuuöljyn) tuoksuinen koti

Päätin eilen kehittää neidille ja itselleni hieman iltatekemistä tälle illalle, koska jumpat jäivät neidin flunssan vuoksi väliin. Suuntasimmekin maanantai-iltana kauppaan ostamaan pullataikina-tarvikkeet. Tänään sitten kotona meitä odotti pullataikina käytyämme ensin (jälleen) Ikeassa pyörähtämässä. Neiti oli aivan innoissaan, kun sai ensin levittää itselleen jauhoja ja sitten "pyöritellä" pullia. Lähinnä neiti keskittyi taikinan syömiseen pyörittelyn sijaan, mutta väliäkö hällä. Lopuksi sai vielä ripotella pullansa päälle raesokeria ja herkut uuniin paistumaan. Iltapalaksi söimmekin sitten pullaa ja pillimehua/kaakaota. Namskis!

Perjantaina pääsin suhteellisen aikaisin töistä. T oli iltatöissä, joten lähdimme neidin kanssa käymään kaupungilla. Neiti on suuri Mimmit-yhtyeen fani, joten suuntasimme Levykauppa X:ään hakemaan juuri julkaistua levyä. Levykaupan jälkeen kävimme vielä tyttöjen kesken Arnoldsissa donitseilla. Neitikin sai herkutella ihka omalla (ensimmäisellä) donitsillaan. Ei lainkaan huono tapa viettää tyttöjen iltapäivää, vai mitä?

Lauantaina lähdimme siskon ja tämän poitsun kanssa käymään Koiramäen pajutallissa. Moni työkaveri on kyseistä paikkaa suositellut kovasti ja viikonloppuna siellä järjestettiin kurpitsakarnevaalit, joten päätimme lähteä piipahtamaan. Huikeita pajurakennelmia ja hahmoja oli joka puolella, harmi vaan, neiti koki kyseiset koristeet hieman liian pelottaviksi. Ehkä seuraavalla kerralla parempi onni. Pajutallilla myydään myös paljon erilaisia sisustustuotteita, muitakin kuin siis pajusta tehty. Olisi tehnyt mieli poistaa kaupasta paljon muutakin, ihan vain siksi, kun kaikki oli niin ihanaa ja suhteellisen edukasta. Mutta sain pidettyä järjen päässä ja ostin vain kaksi "sydänkippoa" johon suunnittelin laittavani vettä sekä kynttilöitä. Olin kuvitellut, että kelluvat kynttilät nyt ostaa mistä vain, mutta eipä niitä noin vain hankittu. Tänään sitten lopulta Ikeasta ne löysin. Ja siellä ne nyt sulostuttavat parvekettamme.

Peikkolasten päiväkoti/ Koiramäen pajutalli

Sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa liikkumaan. Ensin kävin vähän zumbailemassa. Olin kyseisen ohjaajan tunnilla kolmannen kerran ja tämä oli ehkä kaikkein paras. Ensimmäisillä kerroilla tuntui todella hankalalta, kun ohjaaja ei puhunut mitään. Tarkasti täytyi katsoa mitä ihmettä seuraavaksi. Toisaalta se oli myös todella mukavaa, ettei ohjaaja pälättänyt mitään ylimääräistä. Haaveilen kovasti, että jonain päivänä taloudellinen tilanne antaisi myöden niin, että voisin jäädä muutamaksi kuukaudeksi pois töistä ja opetella tanssimaan (kunnolla) eri lattaritansseja. 

Zumban jälkeen vuorossa oli vähän rauhoittumista bodybalancen muodossa. Tuntien välillä oli vain 5 minuuttia, mikä ainakin omalla kohdallani oli todella huono. Balancen ensimmäinen puoli tuntia meni täysin ylikierroksilla tanssimisen vuoksi, enkä meinannut millään malttaa mennä rauhallisesti liikkeitä eteenpäin. Loppua kohden onnistuin paremmin, mutta kovasti täytyi tsempata :D

Tänään kun hain neitiä päiväkodista hoitaja kertoi unikaverin odottavan lokerossa pesua varten. Heti ajattelin, että nyt on sattunut hieman mittavampi vahinko. Mutta ikävä kyllä olin totaalisen väärässä: neidin ryhmään oli saapunut ne ah niin inhottavat kutsumattomat vieraat. Saman tien aivan jäätävä psykologinen kutina alkoi päässä. Ei muuta kuin apteekkiin ostamaan tiheäpiikkinen kampa ja teepuuöljyä. Käsittelin sekä neidin että oman tukkani tavan shampoolla, johon tipautin muutaman tipan öljyä. Josko nuo vieraat tajuaisivat pysyä poissa tästä huushollista. Ajattelin aamulla vielä neidin pipoon laittaa muutaman tipan, ihan vain varmuuden vuoksi. Toisaalta olemme kuin ihmeen kaupalla selvinneet kyseisistä ällötyksistä: itse olen ollut 7 vuotta alalla ja *kopkop* kertaakaan en ole niitä kotiin tuonut ja neitikin ollut vuoden päiväkodissa. Voikun tämä hyvä tuuri jatkuisi.

Lopuksi täytyy todeta, että nyt se syksy taitaa tulla aivan todenteolla. Aivan tolkuttoman kylmä alkaa olemaan ulkona. Ja kun tämä vaihdos on tapahtunut niin nopeasti. Ihmettelen vain miten tulen selviämään talvesta, kun nyt jo tekee tiukkaa.

Tällaisilla eväillä töissä

-H-

Lomailua

Kotona jälleen. Miten pitkään? Se on arvoitus ;)

Maanantaina suuntasimme mökkeilemään Vihtijärvelle. Yllätykseksi myös tätini miehensä kanssa Tampereelta saapui myös vierailulle. Koska saavuomme mökille sen verran aikaisin, päätimme lähteä iltapäivällä poimimaan ne kaivatut mansikat. Otimme neidin myös mukaan, ukki lupautui viettämään aikaa tytön kanssa meidän poimiessa marjoja. Luultavasti ukki ei aivan ollut kartalla siitä mihin oli lupautunut ;) Kuvitteli varmaankin neidin istuvan mansikkapuskan ääressä mutustamassa marjoja suuhunsa. Not! Neiti juoksi riviä edestakaisin ja ukki paineli perässä.

Oli mukava poimia mansikoita, koska niitä oli niin paljon. Auringon paistaessa ja Olavi Uusivirran soidessa taskussa Spotifyn kautta ämpäri oli alta aikayksikön täynnä. Sitten edessä olikin perkaus ja pakastus. Senkin onneksi pystyi hoitamaan ulkona auringon paistaessa ja äidin ja tädin autellessa, eli sekään ei ollut homma eikä mikään. Nyt on pakastin (ja masu) täynnä mansikkaa. Keittipäs mies muutaman pullollisen vielä kotiin tullessamme mehua sekä mansikoista, että viime vuotisista mustikoista, jotta saatiin pakastimeen tilaa. 

Maanantai-iltana laitoin miehen soittamaan Helsingin ensikodin unineuvontapuhelimeen. Itse en sinne voinut soittaa, koska olisin todennäköisesti purskahtanut itkuun, eikä siitä olisi loppua tullut. Saimme sieltä kaksi neuvoa: a) jatkatte samalla tavalla sängyn vieressä istuen ja paijaten. Ongelma tuossa on vain se, että siitä kun yrittää nousta ja lähteä lapsen nukahdettua, silmät rävähtää saman tien auki, ja show jatkuu. Tai b) laitatte muksun nukkumaan ja jos lapsi huutaa, menette n. 10 min päästä piipahtamaan huoneessa ja sitten pois ja 10 min päästä uudelleen jne. 

Päätimme valita vaihtoehto b:n. Ensimmäisenä iltana neiti huusi kaksi tuntia! Huutokonsertti sisälsi kaikki tutut lauseet: anna vettä, paijaa, peitto päälle, ja sitä, ja tätä. Mutta olisi siellä yksi uusikin: "Apua, olen jumissa!" Saman tien tottakai ryntään tytön luo olettaen että vähintään käsi on jossain jumissa. Mutta ei. Siellä neiti sängyn nurkassa seisoi ja huusi täysin "vapaana". Kahden tunnin jälkeen huuto viimein lakkasi ja yöllä neiti heräsi tunniksi narisemaan. Muutaman kerran sanoin, että pää tyynyyn ja sängy hiljeni. 

Eilen illalla huuto kesti 45 min ja yökukkuminen n. 20 min ja tänä iltana konserttia jatkui vain 20 minuuttia! Edistystä!! En uskaltaisi vielä hehkuttaa, mutta teen sen silti. Jospa tämä viimeinkin tästä! Toivon niin todella. 

Muutama kuukausi sitten tilaamani Perfect home tuotteet tulivat viimeinkin. Toimituksessa oli kaiken maailman viivästyksiä ja ongelmia, mutta hyvää kannatti odottaa. Kehykset olivat todellisuudessa vieläkin kauniimmat kuin kuvastossa. Pöytäkehys löysikin jo paikkansa. Neidin huoneen kehyksellekin on paikka, mutta täytyy vain hommata kiinnikkeet.

Mukavia (loma)päiviä!

-H-

Kotona

Niin se viikko vierähti reissun päällä.

Perjantaina miehen päästyä töistä (ja aloitettua viimeinkin kesälomansa) pakkasimme tavarat autoon ja aloitimme road trippimme kohti Länsi-Suomea. Ensimmäinen etappimme oli neidille mieluinen: Ikaallinen ja Ti-Ti-nallen talo. Heti talolle päästyämme neiti päästi riemun kiljahduksia, kun hänelle konkretisoitui minne olimme tulleet. Rannekkeet hankittuamme lähdimme tutkimaan mitä kaikkea talosta löytyi. Neiti kun on hieman hitaasti lämpenevää sorttia ensi kosketukset taloon tehtiin hyvin lähellä isiä. Neidin huomattua jonkun nallen vilahtavan jossakin päin, piti tietenkin juosta kyseinen idoli kiinni. Nallen luo päästyään perääntyi saman tien jomman kumman meistä jalkojen juuren ja vilkuili ujosti kulmien alta. Että sellainen pikku fani. Neiti kyllä yllätti ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Isin avustuksella uskaltautui menemään itse Ti-Tin luokse ja jopa antamaan tälle halauksen. Kyllä äiti oli pakahtua ylpeydestä ja tottakai piti siitä sitten kuva heti lähettää mummille.

Matkamuistoksi ostin neidille kuutiopalapelin
(Vielä hieman hankala, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa opi)

Ikaallisista jatkoimme matkaa kohti Seinäjokea, jossa vietimme yön ystäväpariskuntamme luona. Neitikin ylitti itsensä ja oli alusta alkaen puheliaalla tuulella ja tutki ympäristöä. Asiaa saattoi helpottaa hieman kaksi kissaa. Koko ajan piti päästä paijaamaan ja leikkimään kyseisten karvakamujen kanssa. 

Ilta sujuikin oikein mukavasti grillaillen ja jutustellen.Sain ystäväni kanssa muistella neidin odotusta ja syntymää ihanien vauvauutisten johdosta :) Neidin mentyä nukkumaan (huudettuaan ensin puoli tuntia..) lähdimme saunomaan. Ja voi että! Talon isäntä oli vetänyt remontin yhteydessä saunaan kaiuttimet! Mikä olisikaan ollut mukavampaa kuin nauttia saunasta, seurasta ja siideristä Antti Tuiskun soidessa! Mieheni on ehdottanut, että asennetaan musiikkilaitteet meidänkin saunaan, mutta en ole oikein lämmennyt ajatukselle. Mutta nyt, kun sen sai ihan livenä kokea, ajatus tuntuu erittäin houkuttelevalta. Olisihan se melkoinen elämys neidillekin, kun saunoessaan saisi nauttia esimerkiksi kovasti pitämästää Mimmi-yhtyeestä.

Lauantaina häädimme miehet neidin kanssa Seinäjoen Touhutaloon ja lähdimme naisten kesken vähän shoppailemaan. Aika hurahti mukavasti ja shoppailun jälkeen liityimme miesten seuraan ja menimme syömään Gringos Locosiin. Päätin ottaa riskin ja kokeilla wingssejä. Tähän asti en ole saanut hyviä siipiä kuin Tampereella, eli paineet olivat melkeisot. Ja yllätyin positiivisesti. Siivet melkein vetivät vertoja Tampereen ihanuuksille :D

Syöminkien jälkeen olikin aika (ikävä kyllä) jatkaa matkaa. Mummulaan päästiin ongelmitta ja saman tien suuntasimme tervehtimään neidin isomummua ja -vaaria. Toisaalta toisten "nurkissa" on todella rankkaa olla, mutta toisaalta, kun neidille riittää hoitajia ja leikittäjiä onhan se ihan mukavaakin.

Maanantaina lähdimme miehen kanssa hoitamaan asioita naapurikuntaa. Kaupungissa kun asumme, olen tottunut laittamaan auton ovet lukkoon. Näin myös tuona päivänä. Ennen ovien sulkemista varmistin mieheltä, että hänellä on avaimet. Mies vastasi "on" ja lämäytin ovet kiinni. Kahvasta irti päästettyäni, mies jatkaa lausettaan "autossa". Siinä sitten päästin pienet kikatukset miehen ollessa hieman ärsyyntynyt. Lähimmät vara-avaimet olisivat vähintään miehen vanhempien luona n. 30 km päässä. 

Ei auttanut muu, kuin lähteä kysymään josko poliiseilla olisi jokin vara-avain- tai muu ratkaisu ongelmaamme. No eipä tietenkään ollut. Siellä sitten pienessä tihkusateessa lähdemme suuntaamaan huoltoasemalle tiirikkavälineitä pyytämään. Kyseisestä paikasta ei löytynyt rautalankaa, mutta ystävällinen nuori mies lupasi tulla meitä hetken päästä auttamaan, mikäli emme ole saaneet ovea auki. 

Huoltoasemalta matkamme jatkui varaosaliikkeeseen. Miehen asioidessa tiskillä, keskusteluun puuttui kolmas osapuoli, joka sanoi että hänellä olisi kyllä autossa välineet, jolla yhteen autoon pitäisi päästä sisälle. Niinpä suuntasimme setämiehen kanssa takaisin autollemme ja hän aloitti hommansa. Kymmenisen minuuttia siihen meni ja kappas, sisään päästiin. Tiedämmepäs jatkossa miten homma toimii :D Täytyy kyllä myöntää, että mies ei vielä tälläkään hetkellä oikein pysty nauramaan asialle. Vaikkakin puolustukseksi täytyy sanoa, että autolla käymämme vuoropuhelun jälkeen eräs sivullinen vanha herra totesi, että rouva kyllä asiallisesti varmisti, että avaimet ovat mukana. Että näin meillä.

Jokunen vuosi sitten ostimme miehen kotikunnasta omakotitalon. Koska vanhoissa taloissa on aina jotain pientä värkättävää ja paikkakunnalla oltiin, muutama päivä vierähti remonttihommissa. Yleensä kyseinen puuhastelu on ollut täysin miehen vastuulla, mutta tällä kertaa ajattelin että a) olenpas hyvä pikku vaimo ja menen auttelemaan miestäni ja b) annan neidin tutustua kaukaisempiin isovanhempiinsa ilman äidin häiritsemistä. 

Tällä kertaa remontti vuorossa oli traktoritalli ja sen katto. Mies hääräili katon ulkopuolella poistamassa vanhoja huopia ja korvaamassa niitä pellillä ja minä hääräilin tallin sisäpuolella tyhjentämässä rakennuksen välikattoa sahanpuruista. Olipas kyllä melkoinen homma. 

Tyhjensin purun suoraan pressun päälle, jotta saisin suht helposti roskat ulos tallista. Yllä olevassa kuvassa on kaikki katon oikealla puolella olleet purut. Sain ihan tosissani tehdä töitä, että sain pressun vedettyä ulos tallista ja kipattua sen tyhjäksi. Pienellä raivolla siinä väännettiin, mutta sain kun sainkin sen tyhjäksi. Jotain oppineena toteutin toisen puolen tyhjennyksen pienemmissä erissä, jottei kippaus olisi ollut niin rankkaa.

Puolessa välissä mies kävi kysymässä kuulumisia ja tiedusteli vienosti samalla, että onko mahdollisesti näkynyt lepakoita. Ai mitä?! Sen jälkeen purun pudottaminen hieman jännitti, mutta onneksi kyseiset pienet ällötykset tajusivat pysyä poissa silmistäni. Muutamaa aarretta lukuunottamatta välikatto ei sisältänyt yllätyksiä. Melko vilkkaan mielikuvituksen omaavana henkilö kyllä hieman odotin jotain dramaattista löytyvän, mutta jouduin pettymään.

Urakka valmis, olen kyllä tyytyväinen suoritukseeni

Paperinen kahvipussi vuodelta.. ?

Vanha sokerisäkki suoraan Englannista

Viimeisenä iltana mies sai loistavan idean isänsä kanssa, että nytpä viedäänkin rouva poiminaan nevanmarjoja. Vanhana suunnistajana suolla on toki tullut käytyä, mutta todellakaan siellä ei mitään lakkoja ole käyty poimimassa. Ei muuta kuin saappaat jalkaan ja menoksi. Mielenkiinnon vuoksi päätin laittaa Sport Trackerin päälle, jotta näkee paljonko kilometrejä kertyi. (Ja kertyihän niitä: yhteensä n. 8 km ja n.1400 kaloria, ei huono).

Ensimmäinen suo minne menimme, ei ollut marjallisesti kovin antoisa. Mutta kyllä se Suomen luonto on vaan huikea. Ensin kävimme katsomassa keskellä metsää kasvavaa suurta haapaa, joka oli ympärysmitaltaan niin paksu, ettei kädet aikonutkaan mahtua sen ympäri.

Suolla kävellessämme edestämme pomppasi pystyyn peura. Voiko mikään olla upeampaa kuin katsoa kaunista luontokappaletta omassa ympäristössään? Vesi vain roiskui, kun se paineli nevaa pitkin. Harmi, että peura oli sen verran kaukana, ettei kännykän kamera sitä pystynyt ikuistamaan. Marjoja ei tosiaan ensimmäisestä paikasta löytynyt kovin kummoisesti, mutta päätinkin ottaa marjastusretkemme puhtaasti liikunnan kannalta.

Päätimme käydä katsastamassa vielä toisenkin nevan ja se olikin jo hieman parempi paikka. Saimme miehen kanssa yhteensä n. 5 kiloa lakkoja ja tänään onkin hellalla porissut lakkahillot. 

Varsinkin näin kesäaikaan sitä tajuaa miten kaunis Suomen luonto onkaan..

Metsälampi-kuvat ovat otettu marjaretkemme loppuvaiheessa, aika lailla tasan 00:00. Käsittämätöntä miten valoisia kesäyöt ovatkaan.

Reissu meni kaikin puolin mukavasti, vaikkakin neidin yöt olivat hyvin rikkonaisia. Eräänäkin yönä huuto alkoi n. klo 1 ja jatkui enemmän ja vähemmän aktiivisesti kolmisen tuntia. Hieman oli seuraavana päivänä väsähtänyt meininkiä. Mutta kyllä kotiin on vain ihana palata. Varsinkin, kun tietää että huomenna saa kauan kaivattuja vieraita Tampereelta.

Muuten, tänään oli meidän 4.vuotis hääpäivämme, kylläpä siitäkin vaan on vierähtänyt aikaa. Päivämme ei sisältänyt mitään spesiaalia, mutta ehkä viikonlopun aikana saan jotain pientä lahjan tapaista ;)

Kauniita unia!

-H-

PS: Istuttamani kallat eivät ole (vieläkään) nousseet. Aloin jo epäilemään, että liekö olen istuttanut ne oikein päin :D Mikäli joku tietää kauanko kestää, että jotain alkaa tapahtua saapi vinkata :)