Kaikki hyvä loppuu aikanaan..

Huomenna se koittaa. Nimittäin paluu arkeen. Kuuden viikon kesäloma hujahti kuin siivillä. Toisaalta tuntuu, että lomalla ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Toisaalta taas tuntuu, että olisi ollut vielä pidemmänkin aikaa lomalla. Vaikka onhan puolitoista kuukautta melko pitkä loma ;)

Joku fiksu sanoi viime viikolla telkkarissa, että mikäli töihin paluu loman jälkeen ahdistaa, merkitsee se täydellistä töistä irroittautumista. Ja voin kuulkaa kertoa, että kyllä ahdistaa!! Yleensä loman jälkeen olen palannut töihin innoikkailla fiiliksillä. Jopa hoitovapaan jälkeen puhkuin intoa ja odotin töihin paluuta.

Mutta en nyt. Kauhulla odotan aamuheräämisiä ja ylipäätään sitä kaikkea mitä töissä oleminen pitää sisällään. Neidin puoli omaisuutta pitää taas raahata päiväkotiin. Onneksi tyttö itse on koko tämän viikon puhunut innoissaan päiväkodista ja kavereistaan. Tämä hieman lieventää paniikkia. Tiedä sitten mitä huomisaamu tuo tullessaan, kun hipsin neitiä herättelemään.

Työstäni pitävänä ihmisenä tämän hetkiset fiilikset tuntuvat pelottavilta. Mitä on tapahtunut? Tai tapahtumassa? Onko todella noin, että irtautuminen on vain ollut niin voimakas. Toivon koko sydämestäni, että työinto löytyy jostain. Ja eiköhän se löydykin. Työkaverini on niin mahtavia, että mikäli tämä syksy on ollenkaan viime toimintakauden kaltainen, naurulta ei voi välttyä.

Olen viime viikkoina oikein kunnolla ryhdistäytynyt ja alkanut käymään jumpissa aktiivisemmin. Olen pyrkinyt 2-3 kertaa viikossa käymään erilaisilla tunneilla. Yhdeksi suureksi suosikiksi on nousut Absolution, 30 minuuttia sellaista keskivartalorääkkiä, että oksat pois! Jos tuolla ei tuloksia synny, niin ei sitten millään. Tokihan tietysti se ruokavaliokin.. Köhköh.

Tänään kävin kokeilemassa Bodybalancea, joka on sekoitus joogaa, tai chi:ta ja pilatesta. Ja täytyy sanoa, että pidin kovasti. Jooga ja pilates tuntuu hieman haastavilta, koska se hengitys on siinä niin suuressa roolissa. Ja molemmat on melko hidastempoisia. Mutta tuo balance tuntui omalta. Tempo oli nopeahkoa, ja hengityksen merkitystä ei liioin korostettu. Menen ehdottomasti vielä toisenkin kerran.

Olen myös löytämässä sisältäni pientä nyrkkisankaria. Innostuin kokeilemaan salilla nyrkkeilysäkkiä, ja huh, miten se oli hauskaa! Napit korville, hyvää musiikkia soimaan ja ei muuta kuin antaa heilua. Aikaa ennen neitiä, kävin säännöllisesti salilla kuntonyrkkeilyssä. Täytyykin selvitellä onkohan SATSissa mahdollisuutta päästä mätkimään. Kesäkunto 2014, täältä tullaan. Ehkä ;)

Täytyykin tästä lähteä etsimään vielä neidin loput tavarat kasaan. Työavaimetkin olisi kova juttu. Hyvää lomaa niille, joilla se alkaa/jatkuu. Ja tsemppiä töihin paluuseen niille, joilla se huomenna on edessä.

-H-