keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kun luovuttaminen on lähellä..

Tekisi mieli antaa periksi!! Ja jos tämä suunta pitää, todennäköisesti annankin ja pian. Nimittäin tutin takaisin! 

Tämä on nyt 4. aamu, joka käynnistyy +/- 10min viiden aikaan. Ja täytyy myöntää, että ei sovi mulle. Varsinkaan lomalla! Sunnuntai yönä tosiaan huuto alkoi klo 2 aikaan ja jatkui aamuun asti lähes puolen tunnin välein. Ei siinä mitään, ensimmäinen yö on aina vaikein sanotaan. Ma yönä konsertti käynnistyi klo 1 ja ti yönä klo 00. Ajattelin, että suunta on parempaan, kohta herääminen jää pois, kun on vain aikaistunut koko ajan. Mutta pyh! Viime yönä jälleen klo 1 alkoi meteli ja näköjään joku neidin sisäinen kello on päättänyt, että nythän ei nukuta viittä pidempään. Tai tokihan neiti itse karjumisen jälkeen nukkuu, mutta itse kun olen kerran herännyt kunnolla, ei uni meinaa uudelleen tulla. Senpä takia tässä nytkin istuskelen vuodattamassa..

Asiaa ei juurikaan helpota miehen alkamaton kesäloma. Se olen siis minä, joka yön pikku tunneilla istuu silmät ristissä neidin sängyn vieressä ja koittaa käyttää kaikki mahdolliset ja melkeinpä mahdottomatkin keinot saada huone hiljaiseksi. Samalla ressaten mahdollista naapureiden häiriintymistä.

Vaikka tämä vieroittaminen ei ole kestänytkään kovin pitkään, tuntuu tämä silti hel*etin pahalta. Tekisi mieli itsekin huutaa ja itkeä, ja eipä niiltä omilta (sala)kyyneleiltä ole säästytty. Päivät menee todella hyvin, neiti ei kysele tulppiensa perään lainkaan. Päiväunet ovat antaneet äidille korkeintaan 1½ tunnin hengähdystauon, mutta sänkyyn on kuitenkin nukahdettu ilman sen suurempaa draamaa.

Eilen iltapäivällä olin aivan täpinöissä, kun huomasin, että neidillehän on tähän samaan konkurssiin tulossa poskihammas alas. Ajattelin, että hyvä homma, yö sujuu hyvin kun antaa kunnon kipulääkkeet illalla ennen nukkumaan menoa. NOT! Lääkkeet annettiin ja nukkumaan mentiin vain herätäkseen vähän keskiyön jälkeen elämöimään.

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä Ikaallisen ja Seinäjoen kautta kohti Pohjanmaan mummolaa. Mutta mikäli aamut (ja yöt) jatkuvat samanlaisina, mies saa lähteä kesälomareissuun aivan itsekseen. Ei lainkaan houkuttele lähteä "vieraaseen" paikkaan heräämään ennen kukon laulua ja kuuntelemaan muiden voivotuksia huonosti nukutusta yöstä. 

Väsyttää ja pinna on kireällä.. Kiitos ja nam! Jospa päivä 4 toisi helpotusta tähän tilanteeseen ja vieroitusoireet alkaisivat helpottamaan..

-H-

2 kommenttia:

  1. Kääk:/!

    En voi oikein kannustaa "Koita jaksaa, kyllä se siitä!", koska itseni tuntien olisi luovuttanut jo aikoja sitten:D

    Mites jos kokeilisitte että tutti olisi vain uniaikaan? Ja kun virtaa piisaisi niin sitten ottaisi projektiksi sen jättämisen kokonaan? Vai oliko teillä noin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielessä on käynyt tuokin, että antaisimme yöksi käyttöön. Mutta ei ole sydäntä ottaa sitä sitten uudelleen pois. Harkitsemme, josko antaisimme perjantaina Titi-talo vierailun yhteydessä yhden "autosta löytyneen" tutin nalleille lahjoitettavaksi.

      Poista